Tämän piti olla ihan normaali ehtoo. Töistä kotiin, kaverille uutta vaihdevaijeria, toiselle keskiön vaihto ja loppusilauksena subdogille armadildot kouraan.
No vituikshan se meni niinku Saddamin uusvuos. Töiden jälkeen kävin parittelukumppanin kanssa “parilla” keskustassa, ja huojuin sieltä tarmoa puhkuen kotiin.
Ajattelin rentoutua raskaan työpäivän jälkeen lukemalla nettihesarista sepalus auki kerjäläisistä, ja olinkin päässyt kommenteissa kolmannelle tai ehkä jopa viidennelle sivulle kun kaveri saapuu paikalle.
Vaihdettiin siinä sitten vaihdevaijeri tosi hyvin, ja tajusin lopulta pistää sepaluksenkin kiinni. Kaveri oli ystävällisesti tuonut oluttakin, yhden purkin kumpaisellekin. Join omani, ja poltin kiitokseksi kaverilta tupakoita.
Onneni kuitenkin kääntyi, kun aloin muistelemaan, että aiempana käyttösinkulana hyvin palvelleessa, sittemmin kiekot kiinakiiturille lainanneessa ukrainalaisessa tsernobikessäni on alkuperäiset 27" kiekot yhä tallella, ja kiusattu vammainen paska maillardpakka on ajat sitten otettu siitä irti.
Koska oltiin niin hyvin vaihdettu vaihdevaijeri, ajattelin että nyt on hyvä hetki selvittää, menisikö sellaisille kierteille vapaaratas. Taistelin aikani päästäkseni kyökkiin, ja löysinkin molemmat kiekot - joskin vitutus oli suuri kun huomasin että olin jossain sekavuustilassa purkanut etukiekon navan.
Etsittyäni jostain tästä työpöydältäni myös jokin aika sitten ostamani ylimääräisen vapaarattaan, vein ne riemusta kiljuen näytille patiolleni.
Sanoin ystävälleni:
“Katso, tämä vapaaratas kiertyy tuon pakan jengoille. Voi tätä ilon päivää. Menenpä heti tonkimaan romulaatikkoani löytääkseni etukiekon akselin tarvittavine prikkoineen ja ruuveineen.”
Ystäväni tiesi heti mistä on kysymys. Hän katsoi minua sellainen ilme kasvoillaan, joka kahdelle miehelle tulee, kun he aistivat potentiaalista rahanmenoa, oluenjuontia ja teknisten asioiden kanssa kädet kyynärpäitä myöten paskassa väkertämistä.
Mikäli sen lisäksi, että olen helvetin komea ja älykäs, olisin myös meedio, olisin saattanut seuraavaksi sanoa jotain tällaista aina silloin kun en auta FBI:ta selvittämään kiperiä pähkinöitä:
“Ymmärrätkö, ystävä rakas, mitä tämä tarkoittaa? Vahingossa feidattuani ne kaksi vähäpätöistä juttua jotka tänään piti hoitaa - sekä ulkokumikaupat että keskiön vaihdon eräälle toiselle henkilölle - tulen humalassa kotiin ja alan askartelemaan keittiön lattialla laakereiden ja rasvan kanssa voidakseni puhkua henkeä fillariin joka minun kokoamisen sijaan tuli purkaa atomeiksi ja entisöidä maaleja ja tarroja myöten?”
Sanoin kuitenkin vain, että “Oota, meen laittaa kengät jalkaan” ystäväni ehdotettua terassia keskiviikkoillan kliimaksiksi.
Tultuani kotiin ryntäsin kyökkiin ja kelmeiden loisteputkien valossa tutkiskelin Kharkovin pyörätehtaan - ainakin minun mielestäni - vituttavinta aivopierua kuin olen tehnyt tuhat kertaa aiemminkin - aina vähän enemmän suutuspäissäni.
Tällä kertaa en kuitenkaan vellonut kauaa itsesyytöksissä, sillä riemukseni huomasin, että olin säästänyt kiekoista etunavan laakereita lukuunottamatta kaiken.
Kiersin vapaarattaan paikalleen ja mallailin vähän. Kuvittelin olevani Saimi Nousiainen catwalkilla. Kävelin eteisessä edes takaisin ja vilkuilin itseäni peilistä - grauu. Ja totesin että vapaaratas menee vaarallisen lähelle runkoa.
On hyvä juttu, että on olemassa sellaista periaatteessa menetetyksi toteamaansa tavaraa, koska sitten ei tavallaan menetä mitään kun niitä lähtee purkamaan, ja niin kävi myös tässä tapauksessa takanavan akselin suhteen.
Kvanttifysiikkaa tuntevat varmasti tietävät, että jossakin rinnakkaistodellisuudessa taatusti pohdiskelin tovin, onko jotain erityistä syytä miksi akselin kääntäminen voisi tuottaa sata vuotta epäonnea ja silleen, mutta tässä jossa mielestäni olen, ryhdyin sen sijaan tuumasta toimeen välittämättä turhista yksityiskohdista.
http://farm4.static.flickr.com/3333/4622101563_08b8eb5f79.jpg
Irtolaakereiden kanssa puljaaminen ilman paksua rasvaa on kyllä ihan vitun ärsyttävää, mutta keksin mielestäni oikein nerokkaan ratkaisun laakereiden putoilun hillitsemiseksi.
On suorastaan häpeä, että näin kädellisenä jolla on vastakkaiset peukalot, vastustamattomat tummat silmät ja älyn mittelössä vain röyhkeimpien delfiinien haastama viisaus, kuin pilkatakseni evoluutiota, käytän sen tähän.
http://farm5.static.flickr.com/4008/4622102155_0cac18f8d4.jpg
Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut skarpisti keittiööni jättämäni hammasharjapaketin sen roikotusjutun sijaan käyttää sellaista avaruusajan keksintöä kuin prikka, mutta paremman puuttessa kelpaa monet asiat.
http://farm5.static.flickr.com/4072/4622728232_e9661fe1ae.jpg
http://farm4.static.flickr.com/3372/4622122725_41e2a5e939.jpg
Prosessin aikana minulle valkeni, miten totisesti erinomaiset ovatkaan ne pienet kapoiset jakoavaimet jotka edullisen fillarityökalusarjani mukana tulivat. Niitä käyttämällä sain erinäiset prikat ja muut vituttimet irti ja ketjulinjaa riittävän suoraksi.
http://farm4.static.flickr.com/3370/4622124585_6e040dd566.jpg
Kuka tahansa voi laittaa laittaa kiekon useita kertoja peräkkäin paikalleen väärin päin, mutta vain rautainen ammattilainen tai kaltaiseni idiot savant voi siitä ronskein ottein tehdä perusteltuja ja oikeita päätelmiä.
http://farm4.static.flickr.com/3348/4622740772_892dc83946.jpg
Mieleni ja sieluni kuitenkin täyttyivät surulla - ja silmittömällä vitutuksella - huomatessani että ainoa ylimääräinen ketju joka nurkissani pyörii oli herramme jeesuksen kristuksen nimeen totisesti liian lyhyt. Ei vaikka kokeilin siirtää rengasta likemmäs keskiötä. Joka muuten on ehkä aavistuksen liian leveä. Pitää kokeilla toisella, kapeammalla, jahka kerkiää.
Lopputulos kuitenkin saa minut nukkumaan yöni hyvin - olenhan sentään melkein voittanut itseni ja kasannut iltapuhteiksi itselleni ajokuntoisen ja sangen komean kulkupelin.
http://farm5.static.flickr.com/4016/4622736146_c5ff4bd6e8.jpg
http://farm2.static.flickr.com/1163/4622740260_8a23f56138.jpg
Jos vaan suinkin ehdin, täytyy tässä loppuviikosta rynnätä laakeriostoksille ja hommata pidempi ketju tuohon, niin sitten saisi itselleen taas oikein komean tsernobiken.
Sillä vaikka siinä onkin sveitsiläiset kierteet keskiössä, rakastan sitä. Kuin Drew ja Libby Corkyä.