Mikä on sun pyöräilyidentiteetti? Mihin alakulttuuriin tai harrastusmuotoon samaistut eniten? Miksi?
Näin tällaista väkevää pohdintaa yhdessä Pauluksen videossa ja ajattelin heittää tällaisen aiheen eetteriin.
Itse kokeillut tavallaan aika paljon lyhyessä ajassa, havahduin tällaiseen aktiivisempaan pyöräilyyn noin 32v kypsässä iässä. Tässä 8v aikana on ollut roskislöytöjä, fixejä, sinkuloita, maantietä, krossaria ja uusimpana juttuna maastohölmöilyä.
Mutta näistä nousee kuitenkin eniten esille sellainen kommuutter-gravelseikkailu osasto. Eli A->B filosofia, puolet suunniteltua, puolet “hei pääsiskö tuolta A->B”.
elän jatkuvasti identiteettikriisissä ihan muutenkin itseni kanssa, niin en siis tiennyt, että tällainenkin pitäis muodostaa. Ahistaa. Ehkä joku fixed gear noob vaik…
Kyllä mä oon pohjimmiltani roadie, vaikka tulee soraa ja helppoja polkuja ajeltua ihan jonkun verran ja tänäkin vuonna yli puolet kilsoista fixed. Fixed gearilla ajan siksi kun se on kivaa ja siistiä, semmonen fixie goon/kikkailumeno ei oo oikein kiinnostanut. Ehkä ens kesänä road hommat vie suuremman osan ajasta kun kalusto on kunnossa, nyt syksyllä myyty maantiepyörä oli kaikista huonoiten sopiva runko mulle ja vähän tylsäkin niin tuli sit vedettyä muilla pyörillä enemmän.
E: Lisätään vielä että koen olevani sellainen fillarikommunisti joka välttää autoilua viimeiseen asti, kaikki ajot pyörällä aina kun mahdollista.
Aikaisemmin fixedgear ja arkipyöräilyä aina, siirtyi vähän soraretkipyörämenoksi, palasi takaisin fiksiarkielämäntapaan. Identiteetti ehkä enemmän rahalla saa ostettua ja kasailtua kuin budjetilla projektointia kierrätys ajatuksella. Pari vuotta vähän identiteerin hakua ja pyöräily oikein kiinnostanut. 2020 taas herännyt ajohalut, sora/road/mtb. Enemmän ehkä siirtynyt pyöräilyharrastukseksi kuin pyöräharrastukseksi.
Ennen tosi räd fixed gear -ukko, joka ajo kaikki matkat kelistä tai väsymystilasta piittaamatta. Nykyään 3 fillaria, joista yksikään ei oo tällä hetkellä ajokuntonen ja kuljen 10min duunimatkan bussilla. Taidan hakea kebun.
Fixed gear arkikuski on aika vahva identiteettini. Myös hoboisat ratkaisut ja ihan muutenvaan tekemiset on kivoja. Pian myös teräksen muokkaaminen vie vielä lähemmäs hoboisia ratkaisuja
Haha, mietinkin yksi päivä tätä juttua, en oo tänä vuonna pyöräillyt juuri yhtään ja pääliikuntamuoto vaihtunut pyöräilystä juoksuun, mutta juoksemisesta ei muodostu yhtään niin voimakkaasti Juoksijan Identiteettiä mitä pyöräilystä aikanaan. Ehkä kun se pyöräily on muutakin kuin pelkkää urheilua eli se ensisijainen tapa mennä paikkoihin ja paikoissa tuli käytyä paljon joten vaikutus kokonaisidentiteettiinkin suurempi? Spedulenkkarit toimistolla määrittää identiteettiä jotenkin ihan eri tavalla mitä juoksukengät!
jboman - 14:37, 23.11.2020 » sellainen kommuutter-gravelseikkailu osasto. Eli A->B filosofia, puolet suunniteltua, puolet "hei pääsiskö tuolta A->B".
Varmaan täähän se ois. Tähän vielä semmonen "kun halvalla sai" -henkinen hankintakulttuuri ja paskan kiillottaminen ilman tietotaitoo ni on aika lähelle meikä. Unelmissa elää yks pyörä to rule them all, mutta silti romua kertyy nurkkiin.
Kauniissa haaveissa idyllisiä soratieretkiä mihin ei todellisuudessa jaksa panostaa niin paljoa että sais järjestettyä aikaa.
Vahvasti kaikemmoisien skenejen ulkopuolella myös,
”Romulla ohi”-, Kuraperse-, Anybike anywhere-tyyppistä meininkiä tuli tosissaan vedettyä monta vuotta. Siinä sivussa oli monta runkoprojektia kierrätysmateriaalista ja tallbikeilyä ja semmosta. Nyt on vähän kasvatettu lokaria ja semmosta. Yksvaihdehommat on kyllä pysynyt pinnalla, mutten oikein identiteettiä ole siitä koskaan rakentanut.
Vedän pienimuotoista teknistä auttamistoimintaa varsinaisen harrastukseni ohessa. Siinä on ehkä mukavin pyöräilijäidentiteeti.
Pohjimmiltaan roadie, näin se on. Hiekkatie-, pyöräretki- ja peruskarttaseikkailut myös ihan maukasta tekemistä ajatuksella “pääsiskö tosta, voisko tuolla yöpyä”, mutta sitä kaikkein parasta on kuitenkin vetää koko päivä omaa kovaa teräsrunkoisella maantiepyörällä jonka jokaisesta osasta tulee jollain tasolla hyvä mieli.
Toissijaisesti jonkinlainen mekaanikko. Kaikki huollot tehdään itse, tarvittaessa osat ja työkalutkin tehdään itse, lähimpään kunnolliseen pyöräkauppaan useamman kymmenen kilometrin matka.
Myöskin täysin skenejen ulkopuolella. Täällä maalaistaajamassa ei ketään kiinnosta jotkut hemmetin polkupyörät.
Jos muilta kun harrastekavereilta kysytään niin pyöräily/pyöräilijänä oleminen taitaa olla yksi merkittävimmistä persoonallisuudenpiirteistä ja jutuista itsellä. mutta Daily Fixed Gear Street Pista Pullerhan se oisi, vaikka varsinainen pyöräilijän identiteetti on vasta muodostumassa - ikää ja koettuja kilometrejä sen verran vähän.
haistelija - 16:30, 23.11.2020 »
Kauniissa haaveissa idyllisiä soratieretkiä mihin ei todellisuudessa jaksa panostaa niin paljoa että sais järjestettyä aikaa.
Vahvasti kaikemmoisien skenejen ulkopuolella myös,
Täähän se ois. Viime kuukaudet lähinnä ajanut salille. 2021 saa tosin mahdollistaa gravel-elämäntavan taas.
mutta Daily Fixed Gear Street Pista Pullerhan se oisi, vaikka varsinainen pyöräilijän identiteetti on vasta muodostumassa - ikää ja koettuja kilometrejä sen verran vähän.