yhtäkaikkiaan tää on ollut jännittävä retki erilaiseen maailmaan ja osaan nyt arvostaa sekä vanhoja että uusia mekaanisia ratkaisuja entistä paremmin!
esimerkiksi tolla uskomattomalla takavaihtajalla ja kitkalla täysin rampittomien rattaiden 3x5 vaihteiden hallinta on ihan oma lajinsa. Trimmata saa niin etu- että takavaihtajaa lähes joka vaihdolla.
Monet jutut ovat myös osoittautuneet tosi hyviksi, kuten toi satula on aivan tajuttoman mukava nyt kun olen saanut vuosikymmenten aiheuttaman kuivumisen taltutettua n. 10 rasvauskäsittelyn jälkeen.
Samoin tanko ja jarrukahvat ovat oikeastaan tosi mukavat totuttelun jälkeen. Alaotteelta on tosi dynaaminen mutta rauhallinen ja tasapainoinen fiilis ajaa. Ja jarrut ovat itseasiassa tosi tosi tehokkaat!
Ajoin myös pari kuukautta pullodynamolla ja noilla halogeenivaloilla, ja vaikka en olisi halunnut siitä dynamosta luopua sen todella sympaattisen luonteen vuoksi totesin että dynamonapa on ihan oikeasti pyöräteknologia joka on selkeästi kehittynyt tässä viimeisen 50 vuoden aikana. Muilta osin en oikeastaan kaipaa mitään moderneja vimpaimia tähän pyörään, toki jotkut hydrolevarit ja sähkövaihteet lisäisi varmaan hieman ergonomiaa ja helppoutta mutta eivät mielestäni millään aivan ratkaisevalla tavalla. Se että näkee pimeässä taas on todella selkeä etu! Ledivaloihin en ole vielä tosin vaihtanut, ovathan ne ongelmajätettä ja niiden kylmä valo kirkkaasti valaistessaankaan ei lämmitä maailmassa vaeltavan mieltä samalla lailla kun tuo lempeä keltainen.
Ja jotenkin yhteys mun ja pyörän välillä on jo nyt huippuluokkaa vaikka ollaan oltu yhdessä vasta muutama kuukausi. Pyörä tuntuu ihan vanhalta tutulta ja tuntuu että ymmäretään toisiamme tosi hyvin! =)
Esge on tässä anomalia, joka kertoo kuljetuista kilometreistä. Sen lisäks se ei paina yhtään mitään.
Ite haluisin vastaavan Esgen mun 80-lukuiseen HVZ:aan, joka on kasattu jäljittelemään 50-luvun Clubmaneja, koska niitä Esgejä näkee RSFarchiven instassa 70- ja 80-lukujen otoksissa.
ite tykkään tosi paljon tosta ESGEstä, se on ihan kreisin kevyt ja siihen on helppo laittaa joko carradicen laukku tai sitten joku epämääräinen kasa vaatteita/kirppiskamaa/ruokaostoksia. Siinä on semmonen hieno semi-integroitu säädettävä kumiremmi. Ja ennenkaikkea se oli tossa kun sain pyörän, en tiedä onko se alkuperäinen mutta en ihmettelisi vaikka olisi. taisivat tosiaan olla tossa 70-luvulla tätä pyörää tehtäessä suosionsa huipulla?
plus en haluu tehä tästä mitään “täydellistä” esimerkkiä artesaanipyörästä, tää ei oo mikään 40-luvun Herse kuitenkaan. Runko on itseasiassa jotenkin vähän rujosti tehty, saumat on aika kuoppaiset (pin-holed), osat on constructeur-tyyliin vähän sekalaisia (hand-picked) ja muutenkin tässä vaiheessa sekä randonneur-pyörien kultakausi ja ranskalainen pyöräteollisuus olivat jos eivät mennyttä niin viimeisiä kuoleman korahduksiaan vaille valmiita tuonpuoleiseen. Huomatkaa “Spidel” tarra chainstayssa, se oli ranskalaisten pyöränosafirmojen liittouma jonka avulla ne yritti epätoivoisesti puolustautua japanilaisten ylivaltaa vastaan
projektilistalla johtojen vienti haarukan sisältä jos jatkan dynamonavan käyttöä (orkkisjohdot menivät takana olevasta pullodynamosta rungon sisällä eteen)
joskus vielä tangon vaihto, toi uusikin tanko on kenties hieman vääntynyt ja haluisin kokeilla jotain aitoa mukavuusretkeily “parallel” tankoa
ehkä orkkistyyliin viinipullonkorkit tangonpäätytulpiksi, kumiset veloxit kylläkin suojaa teippejä paremmin seinää vasten parkkeerattaessa
takapakan rattaiden vaihto, toi hyppy 18-22 on ihan kauhea
takalokarissa on itseasiassa pieni kuraläppä, ei oikein näy kuvissa. Sen vois tehä paremmin uudestaan joskus
ehkä jonain päivänä keskiön purku kokonaan, laakerit vaikutti olevan aika jumissa muhvissa. Laitoin niihin vaan rasvaa, tosi herkästi rullaavat. JP Weiglen mukaan tollasen keskiön avaaminen on “time-consuming nightmare”
jotain naarmuuntuneimpia osia vois vähän kiillotella talvella jne
polkimien vaihtoa Lyotard Marcel Berthet malliin oon miettinyt, mutta alkanut kyllä tottua näihinkin, ennen dissasin “quill” tyyppisiä polkimia hirvesti ja ajoin vaa GR10:llä
Harvemmin tulee vastaan tän tyyppisiä pyöriä, viitteillä ranska-rando-vaihde-constructeur
Tätä livenä ihmetelleenä: pyörässä on tosi jännät vibat, pyörän fiilis huokuu historiaa, rakentajaperinteen hiljalleen kartuttamia yksityiskohtia. Tai ehkä juuri päinvastoin, karttunutta kokonaisuuden hallintaa ja suunnittelun hioutuneisuutta. Pyörässä on tosi paljon erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka ovat selvästi loppuun asti mietittyjä ja suunniteltuja, mutta toteutuksen/viimeistelyn puolella, kuten mustAfa mainitsi, on jotenkin kokonaisuuden suhteen jännää rosoisuutta.
Olisi jännä tietää, kuinka iso osa osista on oikeasti vielä alkuperäisiä ja rakentajan valitsemia. Ihan vaan jo siksi, että osavalikoima tuntuu olevan aika hyvin linjassa muunkin fiiliksen kanssa. Toisaalta erittäin hipoa ja eleganttia (esim huret takavaihtaja, joka on ihan tajuttoman siisti), toisaalta ainakin näin suomi perspektiivistä aika hassuja kasarikäppä viboja antava takatarakka muotoiluineen.
Ylipäätään kyllä ihan super siisti ja ajatuksia herättävä pyörä, hyvä homma että päätit ostaa! :–)
Tahmatassu - 18:21, 6.10.2020 »
täydellinen lukuunottamatta noita viiden metrin tuntosarvia, mutta se kai kuuluu aikakauteen
ps.mitä noissa rissoissa tapahtuu?
alarissa on tosiaan pyöreä, ilmeisesti hampaat on täysin turhat ainakin tossa alemmassa rissapyörässä. Ja jotain takavaihtajia on ollut missä kummatkin rissat ovat pyöreät, hampailla ei vissiin juuri ole virkaa ainakaan kitkalla toimivassa systeemissä. Ehkä indeksointi ja rampitetut rattaat kaipaa sitä että rissapyörät ohjaa ketjua tarkemmin.
rissoissa on myös irtokuulat =) voin kertoa että oli todella tyydyttävää avata ne, vaihtaa rasvat ja napa-avaimilla säätää hyvä pro-klappi rissoihin! takavaihtaja oli myös helpohko purkaa osiinsa ja sen saa nätisti putsattua. ja ainakin aikanaan kaikkia osia on saanut erikseen varaosiksi.
tuntosarvien elikkäs sojovaijereiden suurin ongelma on muuten etulaukun operointi vauhdissa! tätä en osannutkaan odottaa. Muutenhan ne ovat tunnetusti ylivoimaiset “nykyaikaisiin” vaijerivetoihin nähden =)
Komppaan muita: etutarakka on tosi hieno ja nätti, takatarakka jotenkin kolho ja vähän käppä pyörän hienoon yleisolemukseen nähden. Kuvat dynamosta, niin uudesta kuin vanhastakin, kiinnostaisivat.
Ostan kyllä väitteen, että modernit osat dynamonapaa lukuunottamatta eivät tuo merkittävää eroa. Ja sanon tämän kaverina, jolle tuli just nestelevarit ja läpiakselit taloon.
mustAfa - 11:04, 7.10.2020 »
alarissa on tosiaan pyöreä, ilmeisesti hampaat on täysin turhat ainakin tossa alemmassa rissapyörässä.
Tämä tosiasia myönnettiin hampaita kiristellen myös Neuvostoliitossa.
mustAfa - 11:04, 7.10.2020 »
tuntosarvien elikkäs sojovaijereiden suurin ongelma on muuten etulaukun operointi vauhdissa! tätä en osannutkaan odottaa. Muutenhan ne ovat tunnetusti ylivoimaiset "nykyaikaisiin" vaijerivetoihin nähden =)
Jostain takautuvasti marisevan pyöräblogin kommenttiosiosta tuli semmoinen vanhan maailman peukkusääntö, että sieltä kaaren alta pitäis mahtua juomapullo. Ite en ollu tästä tietoinen, kun viimeks typistelin kuoria, niin koitin vaan kattoa, että olis lyhin mahdollinen ilman että syntyy kovin teräviä mutkia. Nyt harmittaa.
Tahmatassu - 11:21, 7.10.2020 »
Hmm noi pyöräthän kestäis varmaan ikuisuuden jos valmistaisi oikeista materiaaleista, ei tosin taida toimia nykytuotantometodien kanssa.
