Ois halu runtata kovaa, kantata tiukasti ja rullata pitkälle. Välillä vois tunkata ettei aina tarvii runtata. Kanttarit vois hyppiä ja talvella ois kiva mennä luisussa lähikauppaan ja hypermarkettiin.
Ostoslista:
-Vitus Mach 3 VR 2019 M, ei löydy pelkkää runkosettiä joten kompliitti, halvimmin varusteltu versio koska vihreä
-Single speed kit
-Leveäjuurinen 18t/19t/20t/jtn. single speed ratas 6/7/8 ketjulle
-Ketjunkiristin 16t kapasiteetilla ja ketjulinjasäädöllä
-584 kehät 24H & 28H + pinnat
-650b x 47c (max) sliksit
-Soma Sparrow tjsp.
-Flätit
-Jarrukahvat
Lokarit juu mutta ei.
Tarakka juu mutta ehkei heti.
Tässä tais käydä niin että ostoslista pidentyi vielä kahden navan verran ja speksi muuttui napojen takia 24H/32H. Mutta saapahan leveäkantaista ratasta ja konelaakeria. Voimansiirto check.
Joo ois pitäny heti ostaa Shimanon ketjunkiristin. Ei ollu mihinkään tuosta Point Racingin tuotoksesta. Varmaan ihan hyvä yksivaihdehommiin mutta tässä ei toiminu ku jousessa ei ollu tarpeeks kierroksia. Epäilin alkujaan että Alfinesta loppuis ketjulinjasäätö, siks en ostanu. Olin melkein oikeassa. Toimii siis ihan fantastisesti, hirveen värinen vaan. Löyty myös ihan lupaava takaratas Shimanon napaan. Ei ollu purru alumiiniin ku tarkistin noin tonnin jälkeen, ei minkäänlaista jälkeä. Helpottais nimittäin tuota kiekkojen speksaamista ku se meniki uusiks.
Ohjaamossa on kaikki kuoret liian lyhyet ja taipuu varmaan jossain vaiheessa rikkipoikki pikasäätöruuvien kohalta. Eivät tykkää törmäämisestä tietynlaisiin telineisiin. Eivät myöskään tangon liiasta kääntämisestä. Jotain nuudelihommia vähän pähkäilin tähän. Penkki natisee, naksuu ja paukkuu jostain. Tolppaki on aika ankkuri ku kaipais leikkisyyttä perään. Ohjaustanko luistaa kaljatölkkishimmatussa 26,0 stemmissä ku hyppää rivakasti.
Rungon suhteen oletin että ois 130 millin perä. Olin väärässä. Kysyin kyllä Vitukselta mutta eivät ikinä vastanneet. Täytyy nyt metsästää jotku semmoset navat [e. siis 135 mm]. Tajusin myös tänään kotiin päin bunnyhoppaillessa ja etutarakasta haaveillessani että etutarakan aisojen takia navan kiristys vois olla mutterilla pikalinkun sijaan. Eipä sillä että olisin mitään kiekkoihin liittyvää ehtiny vielä tilaamaan. Pitää vaan alottaa haut alusta. Tarakkaa ylipäätään pitäis jaksaa miettiä.
Ei enää ikinä suuntaansa porattuja pinnanreikiä. Tai siis joo miksei jos muistaa tarkistaa poraukset ennen touhottamista. Puolauksen jälkeen otti hyvän aikaa saada pyörä purettua ja pestyä rihtauspukkikuntoon. Rihtauksen aikaisia ajatuksia: pystyheiton rihtaus aina ekana…tai ainaki ennen ku pinnat on jo loppujännityksessä…venyyköhä revot compeihin verrattuna niin paljon että kantsis valkata lyhyempi pituus tilatessa…erityisesti sille puolelle missä jännitykset on kovemmat epäsymmetrisessä kiekossa…oispa keksiny tän rikkakihvelin varren jo takakiekossa…
Eka kerta saippuaveden kanssa kun ei kumit meinannu muuten nousta tasasesti vanteelle. Aikamoista repimistä ylipäätään oli saada kumi vanteen reunan yli. Ilman sisuria oliki sit yllättävän helppoa ku ei tarvinnu pelätä nipistelyä (testasin siis vaan). Näihin kokemuksiin pohjaten tubeless-hommat on varmaan tulevaisuudessa se viisain tie.
Seuraavaks varmaan vaijerihommia ja jotain pizzaräckiä mikä ei ehkä ookaan tarakka ollenkaan vaan joku lisäviritys tohon ohjaustankoon. Paitsi tätä pitää ehkä taas vähän funtsia ku etäisyys kotipizzaan (nyt 2 km) kasvaa huomattavasti muuton myötä. Pizzannoudon pitää olla mukavaa.
Nuudelin osat oli vähän huljuja niin sorvasin dremelissä pienet soviteholkit ja puristin osien väliin. Jarrukahvan barreleita piti myös puristella kasaan ja avata vaijerihalkaisut uudestaan, mutta ihan hyvä jämy kokonaisuus tuli lopulta. Vaihdevaijerin ja -kuoren jätin nyt rauhaan ku tarttis ostaa kokonaan uus vaijeri eikä kuorikaa oo heti rikkoutumassa.
Tehtävälistalla vielä sen pizzarackin lisäks joku racerhenkinen takalokari, valoa ampuva pönttö eteen, heijastimet ja ehkä joku parempi/pienempi/siistimpi trigger-vaihtaja.
