NBD!
Eilen matkalla Jyväskylästä Helsinkiin surffailin uutta tekemistä alkaneeseen kevääseen. Pyöräkalusto on ehtinyt parin vuoden aikana kokea jonkunlaisen järkeistyksen ja alkaa olla korketasoista ja toimivaa - aiemmin vaivannut skeidan rassaus oli vaipunut unholaan, tai niin ainakin luulin. Häkkivarastojen miljoonalaatikot täynnä kaiken näköistä ryönää jaksoivat muistuttaa ranskiskierteiden ihanuuksista. Olmon päätyessä jälleen pääasialliseksi arkipeliksi sirot putket, kiilastemmit ja muu “perusvarma höystö” alkoi houkuttaa yhden projektin verran, joten oli tullut korkea aika elvyttää sydämeni sykettä ranskalaisia polkupyöriä kohtaan.
Torista löytyi kiinnostava yksilö jonka kävin heti tänään hakemassa kuljeksimasta. Peugeotin HP22 -taittopyörä, joskin ironisesti Helium-brändättynä.
Tadaa! Aikanaan muutama vuosi sitten edelliselle omistajalle tullut päähänpistona Pariisin matkan ostoksena. Ensiajot suoritettiin pitkin kaupunkia tunnustellen että millaisesta hommasta onkaan oikein kyse. Pyörä on kuin kuminauha, joustaa ja venyy joka suuntaan. Omalla tavallaan aika kuumottavaa, omalla tavallaan hauskan tuntuinen. Ison osansa tuo suht härkäinen ohjaustanko, joka kiinnittyy kuolemanstemminä tunnettuun Ataxiin.
Kaiken kaikkiaan pyörä kuitenkin tuntuu varsin järkevältä ja ajokuntoiselta, mihin yleensä ainut ratkaisu onkin räjäyttää se pitkälti atomeiksi.
Runko on varsin siistikuntoinen, maalivauriot vähäisiä. Tänään keskityinkin lähinnä ylimääräisten tarrojen poistoon, mikä oli melko viheliäistä hommaa mutta onnistui suht kivasti MucOffin 94:llä. Kädet kiittävät projektista edelleen rasvauksesta huolimatta.
Pyörässä on tietenkin teräsvanteet, joita puunailin saippuavillalla hieman nätimpään kuntoon. Tässä kokoluokassa kiekot tuntuvat normaalin painoisilta, tai siis kiekkojen painoisilta, toki sillä erotuksella että näissä on halkaisijaa kahdeksan tuumaa vähemmän kuin muissa pyörissäni. Laakerit olivat varsin ookoossa kunnossa, joskin joku kaunis päivä täytyy navat avata ja rasvata.
Sekä vanteessa, että renkaassa lukee kokomerkintänä ainoastaan 20 x 1,75, millimetrikoko puuttuu ranskalaisesta merkintätavasta poiketen. Uusien renkaiden vaihtaminen lienee lähiaikoina ajankohtaista.
Heti ensimetreillä havahduin siihen, että poiketen vastaaviin pikkupyöriin tässä ei olekaan jalkajarrua, vaan mainiossa kunnossa oleva Atomin vapaaratas. BMX-vapareilla en ole ajanut kovin paljoa, mutta tässä sirkuttava reliicci erottui edukseen. Soinnikas räikkä säestää rullailua ja veto lähtee päälle saman tien. Positiivinen kokemus!
Rungossa on hienoja yksityiskohtia, joita täytyy dokumentoida lähipäivinä lisää. Mm. takajarrun vienti on sisäinen, samoin dynamovalojen johdot. Takavalo, joskin hieman hajonneella muovilla, löytyi lokarista entuudestaan, ja krääsälaatikosta löytyi alkuperäistä vastaava Soubitez, keltaisella kusipolttimolla totta kai. Tämän pyörän ajomatkat ja käyttötarkoitus on sen verran lyhyttä matkaa, ettei rengasdynamosta välttämättä tule suurempaa rasitetta, joten mennään sillä. Ilokseni valot toimivat ensi yrityksellä.
Projektin suoraviivaisuus ja helppous jopa tässä vähän hölmistyttää, mutta täytyy keksiä jotain kikkailtavaa ettei liian helpolla pääse. Chopper-tangon ajattelin vaihtaa tavanomaisempaan mummishenkiseen ohjaamoon, minkä lisäksi jarruosasto kaipaa ripeää remonttia. Jarrulänget ovat suht köpöt ja kahvat sitä köpömmät, mutta uskoisin niillä saavan jonkunlaista pysäytysvoimaa aikaiseksi kun vaijerit kuorineen katsoo kuntoon sekä vanhojen fossiilisten palojen tilalle hommaa uudet.
Kevät ja kesä 2019 olkoon sympaattisen minivelon aikaa!
olettaisin että ainakin tän tapauksessa kyse on osista, runko todnäk on sama kuin Peugeotin mutta eri decaalein.
