Paarma on maailman vittumaisin eläin. Ja olen paarmojen michelin ravintola.
Vaimoa ne ei syö ollenkaan mutta lapsiini olen onnistunut siirtämään geenin joka kerää kaikki paarmat lähimmän neliökilometrin alueelta. Muistan joskus festareilla ihmetelleeni kuinka minussa on 3 paarmaa ja muissa 20 tuhannessa ihmisessä ei yhtään.
Pro tip, hirvikärpäset ei mene tukkaan kun pitää kaljua.
Meikää puri yks päivä metsässä 6 paarmaa. Oli helpottava kokemus: ei se satukaan läheskään yhtä paljon ku muistin. Tosin niitäkin on montaa eri lajia - tais olla joku vähemmän väkivaltanen versio kyseessä.
Helteillä metsäteitä pyöräillessä tuli kiinnitettyä huomiota paarmojen ninjamaiseen tutkaan: samantien kun pysähtyi tutkailemaan navigaatiota åuhelimesta, oli kummankin korvan takana surisija. Salamannopea pään kääntäminen ei muuttanut tilannetta mitenkään: edelleen oli kummankin korvan takana surisija. Sinällään paarmat ei kyllä ole pahimmasta päästä syöpäläisiä: vaikkakin purevat miettimättä (toisin kuin vaikka hyttynen, joka laskeuduttuaan vatvoo hyvän tovin), ei purema ole kohtuuttoman kivulias eikä varsinkaan vaivaa pitkään. Paitsi sen kerran kun paarma puraisi sisäreidestä lyhyen uimashortsin lahjesauman kohdalta.
Paarmoihin auttaa kunnon sähkökärpäslätkä. Sen verran oli paarmoja Virossa ettei ilman olisi pärjännyt järjissään.
Suurin tapettu paarma, kuvassa nimim. sanin peukalo
Eikös paarmat just vatuloi ennen, ku haukkaa? Paskiasia ovat, kun saattaavat seurata vaikka kuinka pitkään.
Toissapäivänä lens joku pimppari suoraan okulääriin. Onneksi ei ollut paljoa liikennettä, kun oli vaikea pitää ajolinja suorana ja silmiä auki. Molemmat halusivat olla kiinni nimittäin. Eilen oli vielä vähän nihkee tuntunen. Ei onneksi pistänyt.
Tää on sitten vähän ällöttävä juttu mutta jos can’t stand parasite get outta topic. Elikkäs
Eräänä kauniina päivänä ihmettelin hetken semmoista paperiin tarttunutta pitkähköä kuitua jota en muistanut syöneeni. Vaikka kyseessä olikin eloton yksilö, ymmärsin hyvin pian että minulla oli vessassa seuraa. Vähän siistityn kännykuvan kanssa lääkärin kautta apteekkiin noutamaan matokuuria. Hetken mietin kuitenkin josko jättäisin myrkyt syömättä ja jatkaisin kohtuullisen vaivatonta yhteiseloa, oli nimittäin joulu ja joulukilot tulossa. Totesin lopulta temppelini kuuluvan vain minulle. Enpä osaa sanoa tuliko uudet ystävät kotimaasta (täällä ollut paljon), Japanista(täällä ollut neljästi) vai Azerbaidzanista (täällä ollut kerran ja heti matoja, mutta eihän tässä nyt sormella osoitella).
Huvittavinta oli kuukauden päästä kuurista tullut googlen kuvasovelluksen “Koe tämä päivä uudelleen”-ilmoitus, jossa suolinkaiskollaasi heiluu pirteän taustamusiikin tahtiin.
RTZ - 13:29, 31.8.2018 »
Siis mun mielestä paarma haukkaa heti laskeuduttuaan. Siis jos vatuloi, vatuloi ilmassa.
Jaa, niin kai sitten.Ja vähän erinäkösestä otuksesta puhuin, kun mikä tuossa nimimerkki sanin peukun vieressä. Semmoset mustat värikkäänä kiiltelevät tyypit, eiks ne sitte oo paarmoja? Ne ainakin vaiheilee niinkuin olisivat piilarit tipauttaneet ennenkuin purevat. Tai sitten ne ei ees purisi mutta en ole jäänyt katsomaan. Voi myös olla ominaiskatkuni joka saa raukat hämilleen.
Joo noi madot on aina kiehtonut ku oon aika laiha ja syömälläkään ei lihoa nii sitte on aina ollu sellainen pieni epäilys että semmonen suoliystävä lurkkais jossain siel xD. Eihän sitä tiedä kunnes tulee selkeät oireet.
Carl - 15:22, 31.8.2018 »
Joo noi madot on aina kiehtonut ku oon aika laiha ja syömälläkään ei lihoa nii sitte on aina ollu sellainen pieni epäilys että semmonen suoliystävä lurkkais jossain siel xD. Eihän sitä tiedä kunnes tulee selkeät oireet.