Tavoitteena oli siis mukava pyörä lonkkavaivaiselle selkärankareumaatikolle, jolla vielä jalka kuitenkin nousee. Toiveena oli, että pyörä on sinkula, siinä on lokarit, rento ajoasento ja luultavasti tulossa on vielä kori tai tarakka, ettei tarvitse raskaita taakkoja kantaa selässä. Ekalla koeajolla vaikutti siltä, että kanttarit ja kuopat eivät myöskään tuntuneet niin kovasti alaselässä kuin muilla pyörillä. Tykkään myös siitä, että mun pyörät kasataan osista, jotka on jääny kaapin pohjalle muista projekteista tai ostettu käytettyinä. Tän pyörän ajatus on käytännöllisyys ennen ulkonäköä.
Otsikon perusteella ootin jotain erkkolamopon ja trikehelkaman sekoitusta mut oliki tämmönen hyvännäkönen käyttöpyörä.
Ei sitte tarttekaan muuta ku hyviä kilsoja ja mustempia tankonauhoja toivottaa.
Tässäkin kaikki oikein, ja erityisesti miellyttää rungon väri & kampiosasto.
Työkaverin mies harrastaa jotain kreisiä triathlon-hommelia, ja selkävaivaisena pyöräily on vissiin kaikista vaikein osa tuota rääkkiä. Ilmeisesti joku jousibrooks on kuitenkin magic bullet, jonka avulla rehaa siellä muiden mukana.
Kare_Eskola - 13:14, 21.1.2018 »
Rohkaisuna mainittakoon että maastopyöräilyn moninkertainen Suomen mestari Noora Kanerva on selkärankareumaatikko.
Kiitos rohkaisusta! Tunnen jo Nooran kanssa hengenheimolaisuutta tän hänen blogissaan olleen lauseen myötä: "Aloitin kesän alussa biologisen lääkkeen ja kivut loppuivat kuin seinään. Parhautta on se, kun pystyy tekemään mitä tahansa ja seuraavana aamuna saa vielä sukat omin avuin jalkaan!" Feel you, sis. (Paitsi etten oo saanu vielä biologisia.)