Päätin tehdä Helsingistä vähän nopeemman ja hain Turusta tällaisen runkosetin pois.
Kyllä, vuonna 2017 aloin puuhata itelleni alumiinista katuratapyörää. Miksi? Koska mulla ei ole tällaista koskaan ollut ja foorumilla esitellyt Nelsonit ovat aina miellyttäneet silmää.
Tavoitteena on kunnioittaa menneiden vuosien muotivirtauksia ja myös tehdä kevyempi fillari kuin mikään aiemmistani. Kai tätä voi jo retroiluksi sanoa ja 9 kg alittuu aivan helposti.
Osia on nyt haalittu sen verran, että esitellään:
Osalista:
Kuvasta poiketen ohjaamoksi tuli Zippin 130-millinen ja Truvativ Noir T30 ilman mitään lyhentelyitä, suoraan maastoajosta. Lizardskinin DSP-tupekset.
Kiekot on riemukasta sekameteliä, takana tietenkin ShuRi ja eteen sattui Velobian alesta joku matalalaippainen 28-reikäinen Via keraamisilla laakereilla. Takana jotkut pinnat mitkä kiekossa oli ostaessani, kehän vaihdoin Open Pro UST Disciin. Edessä CNC-kimpasta hankitut jotkut aeropinnat, joita lyhentelin Eetun Hozanilla kun eivät olleetkaan tilattua pituutta.
BLB kuitutolppa 2013 Lontoonmatkaltani ja Romin niiltä ajoilta ku hamstrasin 155 mm Spessuja sieltä täältä. Edelleen paras satula mulle.
Jalkojen pyristely kulkee Sidien jälkeen Eggbeatereihin, siitä 170 mm Omniumeihin (vois harkita 175 mm pituutta sittenkin), eturatas on Dura-Ace 48t, ketjuna kapea 610HX ja takaratas tänään postissa tullut Velosolo 16-piikkinen.
Renkaat mallia “Emppu suosittelee” eli 25 mm Gatorskin takana ja 4000 edessä.
Hahaa! tuulahdus menneiltä ajoilta
En mee vannomaan onko tää se mun vanha, muistelin että siinä olis ollut maalipinta huonommassa hapessa.
EDIT ^jaa muistelin oikein. Omanihan möin ensin pääkaupunkiseudulle, sit se kävi yhellä hustlerilla, sit pimpelipompelilla ja olisko edelleen sillä tiellään.
pakko laittaa vielä nostalgiapäissään tää fixies foxes and fucking rainbows -otos vuosien (oisko 2010) takaa: