Kesä 2019
Normaali-Eetu oli ottanut kuvan K&Q of Fixedissä, kiitos Eetu. Olen itse aika laiska kuvaamaan, ja hauskaahan tämä on kun kaikissa ama-kuvissa on eri tyyppi käskemässä kameraa.
Hand of God taitaa olla Hai, kiitos sinullekin.
Tällä pyörällä voitettiin siis kyseinen karkelo, ja about tässä setupissa pyörä on nytkin tuolla sohvan päässä. Lokarit tosin kiinni ja tarroja on tullut taas pari lisää.
Vajaa kaksi vuotta sitten kokoonpano muuttui melkoisesti, mutta sen jälkeen pysynyt pääpiirteissään samana. Keväällä huomasin, että perä oli siirtynyt jonkun verran sivulle. Oikaisin, mutta pyörä tuntuisi vieläkin kulkevan vähän kallellaan. En oo antanut haitata.
Kiekoiksi kasasin nuo DT Swissit Hope Pro4:silla, kun tahdoin saada mahdollisuuden tubelessina ajeluun. Archetypet ostettiin pois ja alun perin piti kasata Pro2:siin uudet Open Pro UST:t, joiden saamisessa kesti about 6kk. Kuinka ollakkaan ostin sitten läpällä toisen Sebun, ihan vaan varalle enkä oikein edes tiennyt mitä tehdä sillä. Bygasin sen keväällä 2018 rakastumispäissäni Tukholmaan ja siellä se on edelleen. Aivan vitun hyvillä Hope Pro2 / Open Pro UST / DT Comp -kiekoilla kasattuna.
Etuakselina stripattu 9mm DT RWS, koska keveys ja toivon että jonain päivänä ei tarvitsisi kantaa 15mm lenkkiavainta mukana. Taakse on pitänyt laittaa 10mm vastaava jo puolitoista vuotta mutta mihin tässä nyt muka on kiire.
Enkä mä nytkään ole kantanut sitä lenkkiavainta mukana enää vuoteen.
Nyt kun mietin niin kaikkea ihan helvetin typerää ne Archetype- kiekot kestikin, ja purkaessa luotisuorat. Ikinä en rihdannut. Hyvä kehä se Archetype.
Kampisarja vaihtui uudempiin Recordeihin, kun Samilla olivat moiset turhana. Vanhat päätyivät samaiseen Ruotsisebuun. Aika paljon jäykemmät nämä nykyiset kuin vintaget. Olin kans saanut UN55:sen aika happamaan kuntoon, monta vuottahan se kesti. Laakereissa alkoi olla välystä ja vasemman puolen kuppi oli hapettunut puhki.
Eturatas on samanlainen Bespoke Chainrings kuin ennenkin, mutta mustana. Kuparoitu on nykyään seinällä, vaikka siinäkään ei näy juuri kulumaa. Taakse löytyi Oton lätissä romuja tonkiessamme työtilassa komponentteja järjestellessämme Antti Konga, joka piti viimeistellä omin pikku käsin rälläkällä. Kunnon ratas se perkele onkin. Taitaa olla haponkestävää.
Polkimina XT:t. M540:sistä ajoin toisen poikki, saatana kun mitään tehdä enää nykyaikana kestämään.
Dominatoritkin räjähti CBSM:issä kaksi vuotta sitten. Ostin Dragonit tilalle ja voi yhden kerran kuinka ovatkaan edeltäjiään paremmat.
Stemmin vaihdoin käytettyyn Eastoniin turhamaisuuteni vuoksi. Mätsäävät putkiosat tuntui coolilta ja Thomson meni Ruotsiin koska se pyörä oli muutenkin kevyempi. Stongassa on pari aika syvää naarmua ja kesällä ohjaamosta kuului jonkinlaista rätisemistä, mutta hytti hiljeni paikat putsaamalla eikä tänne oo tultu pelkäämään.
Edellisissä kuvissa muuten näkyy, kuinka satula on ollut huomattavasti nykyistä alempana. Silloin kärsittiin ITB-oireyhtymästä ihan täysin rinnoin, ja penkkiä oli toipumisvaiheessa pakko ottaa aika paljon alas. Kiitos vielä auttajalle, kun leivoit koipeni ehjäksi.
En tiedä mitä teen jos tää menee poikki, nostanko paskasena seinälle vai hitsaanko kasaan.
Semmoinen tarina tästä meidän yhteisestä matkasta, että Wienissä 2017 (siis ennen edellistä ama-päivitystä) yks tyyppi iski silmänsä tähän kun “tässä ja Kimin pyörässä oli siisteimmät tarrat.” Pari vuotta meni ja nyt me päätettiin tän mimmin kanssa että voishan sitä vaikka muuttaa yhteen.
Kuvan otti nimimerkki Rolf.
Sebu, koko just hyvä, Odien ehostama keula
DT R470db, Hope Pro4 ja DT Comp
Easton EA70 110mm -17deg, Easton EC90 SL joka saattaa olla menossa poikki, Lizard Skinsit lähikaupasta
Cane Creek 40, Shimano UN-55
SLX metallipaloilla ja XT-levy
Easton EA70, Toupe ja LipLock. Penkki alkaa olemaan vähän notkolla.
Campa Record Pista, XT -polkimet
Bespoke Chainrings X BC Hellsinki, Antti Konga ja skeneketju
32mm GK slick, 30mm Mavic Yksion Elite, tubeless
Tarroitus puhuu murtaen Ruotsia ja osoittaa taipumusta anarkismiin ja vasemmistolaisuuteen
Ekasta kasauksesta jäljellä ohjainlaakerin kupit ja top cover
Kuusi vuotta yhdessä. Pelkkiä laatukilsoja, jokainen.
To be continued…
Kesä 2017 part 2
https://farm5.staticflickr.com/4507/37035569213_e62b25ea4c_h.jpg
Vielä oli kesää jäljellä kun Kim näytti pyörälle kameraa. Kuvaa klikkaamalla pääsee albumiin.
Joo kiekot on päin helvettiä, mee nörtti himaas, tuolla oli kylmä ja aurinko laskemassa ni ei jääty asemoimaan venttiileitä.
Something borrowed something new. And a dash of second hand.
En oikein tiedä mitä tapahtui. Kesällä (tai siis yhtä kesäähän tässä oli viime joulukuusta lähtien, mut siis heinäkuussa) oli klabbi aika pahasti hajalla ja ahdistavan tylsää, ni ostin tommosen riserin talvea varten kun halvalla sain. Alan olla vähän vanha lentämään pää edellä kinokseen. Kim myi Thomsonin, joka kyllä vois olla 120 tai 130 mm… no mut katotaan sit joskus. Tossa mitään vikaakaan ole.
Oli siis joku kaljankuskauspäivä töissä, vaihdoin ohjaamon ja pulttasin ton tarakan kiinni sitä varten. Sille tielle jäätiin.
Kaupungissa kieltämättä kivempi ku droppi, kaikenlainen kikkailu meni ihan huvittavan helpoksi. Vastatuulessa vituttaa mut minkäs teet, sit ei vaan mennä niin kovaa.
Titaanilla pääsee sit pää edellä täysii jos tarvii kun tekee mieli.
Tätä kirjoittaessa tosin kiekot on pistetty atomeiksi ja uudet kehät on pitkäjänteisessä speksauksessa. Mavicilla taitaa olla Open Pro- levyjarruversio menossa koko maailmalle jälkitoimitukseen; haista Amer vittu ja opettele ostamaan parempia firmoja.
Samoilla Hopen navoilla kasaan, noista en luovu. Ja laikaksi on tulossa XT kunhan toi EBC suostuisi kuolemaan. Ei osoita väsymisen merkkejä ei. Vasta silmällä havaittava kynnys kulutuspinnassa…
Maailma on kierretty, mutta yksi on ja pysyy.
Hydraulinen jarru on kyllä ollut kiva pitkästä aikaa, Spyressä mitään vikaa ollut mutta on tuo aika helvetisti parempi. Ei tarvii ihan niin väkevästi komentaa kahvasta, ja tossa on kiva säätö kahvan etäisyydelle. Letku pitäisi lyhentää, oliivi on lompakossa mutta mihin tässä muka on kiire.
Pari viikkoa sit kuului aivan päätön rutina ja pelkäsin keskiön olevan terminaalissa, mutta voimansiirrossa olikin kaksitoistapiikkinen uroshirvi melko paljon paskaa ja tosi vähän rasvaa. Kiitos Shimano, kohta kaksi vuotta ollut laakeri kiinni. Keväällä voisi katsoa mitä sinne kuuluu. Olen kans välillä pohtinut että milloin nuo Campat menee poikki, ei-vedonpuolen kammesta on kilpilogo kulunut lähes kokonaan pois.
Ainii, ekasta kasauksesta reilun kolmen vuoden takaa jäljellä ohjainlaakerin kupit ja top cover, sekä polkimet.
Sebu, koko just hyvä, Odien ehostama keula
Archetype, Hope Pro 2 ja DT Comp
Thomson X2 110mm -17deg, Easton EC90 SL, jotkut Lizard Skinsit lähikaupasta
Cane Creek 40, Shimano UN-55
Jarruna SLX orkkispaloilla ja EBC:n levy
Easton EA70, Toupe ja LipLock
Campa Record Strada ja M540
Bespoke Chainrings, Velosolo/Hope ja skeneketju
28mm Continentalit
Tarroitus osaa lukea Aku Ankkaa tavuttamatta
Kimiltä lainattu konepelti etutarakka
Hyvä pyörä
Ja matka jatkuu… <3
Kesä 2017 part 1
Tällä kertaa kuvat räpsi Erik Fasolo, ig:n erik.son. Hyvä tyyppi, mutta jätkä on niin läpeensä italialainen ettei ole kuukaudessa ehtinyt lähettää kuvia mulle. Lisäilen tänne sitten myöhemmin.
Elikkäs tässä kuosissa tällä vedetään Australiassa. Ton toisen pullotelineen oon nyt ottanut pois, Adelaidessa se oli hengenpelastaja. Nopeastikos sen nippusiteillä laittaa kiinni jos pitkälle lenkille lähtee.
Poltin sen integroidun tolpankiristimen helvettiin ja laitoin Salsan tilalle. Perkele pysyy. Vittu, vieläkin pistää vihaksi kun mietin sitä saatanan tuotekehityksen helmeä. Mutta nyt on hyvä.
Kehinä on nykyään Archetypet. Navat on samat vanhat Hope Pro2:set molemmissa päissä, pinnoihin vedetty Tilkassa pari milliä lisää kierrettä että menee koko pyörä yhdellä pituudella.
Stongaksi on vaihtunut Jaken sisäänajama kapeahko Zippi. Niin ja Norton Summitilla länsituuli soitti korviini laulun, joka meni kutakuinkin näin:
“Nyt saatanan mätisäkki laitat setbacktolpan”
Ni ostin tommosen Eastonin.
Hassusti se reppu ja varsinkin sen puute vaikuttaa ajoasentoon. Suoralla tolpalla ilman reppua ajaminen tuntu aika hoopolta, varsinkin pidemmillä lenkeillä.
Ja jos ei tarviis reppu selässä ajaa, ni vois melkein olla jopa jyrkempi ja vähintään 10-15mm pidempi stemmi. Mutta antaa olla. Nyt tää istuu kuin kumihanska, oli selässä sitten 20 kiloa tavaraa tai maantiediletantin katse. Ja jalat on tykänneet tosta tolpasta.
Oon ehkä alkanut venymään vähän paremmin, kämmenet hakeutuu jatkuvasti huppujen kärjille ja välillä ajelen kyynärvarsilla yläotteelle nojaten.
Eturattaaks tulossa se Bespoke jossain vaiheessa. Kunhan ehtii.
https://www.instagram.com/p/BRk7OYsF0Hr/media/?size=l
Sebu, koko just hyvä, Odien ehostama keula
Archetype, Hope Pro 2 ja DT Comp
Easton EA90, Zippin 400mm TB, Cane Creekin kahvat, sähköteippiä, opossumin raiskaamat tankonauhat
Cane Creek 40, Shimano UN-55
Jarruna Spyre ja EBC:tä
Easton EA70, Toupe ja LipLock
Tarroitus Australian auringon haalistama
Campa Record Strada ja M540
Blackspire, Velosolo ja skeneketju
28mm Continentalit, fuck 'Strayan potholes
Kesä 2016
https://c3.staticflickr.com/9/8706/28529106530_3d7c4803b2_b.jpg
Koska ajajat ajaa ja kuvaajat kuvaa, ni tätä kuvaa klikkaamalla pääsee Liron Flickriin ihmettelemään lisää.
Elikkäs siis.
Meikän Jolly Jumper.
Pari vuotta menty Sebun kanssa porukassa, varovastikin arvioiden kakskyt tonnia lähestyy hyvää vauhtia.
Kuvia on matkalla otettu aivan liian vähän. Ekasta kokoonpanosta on jäljellä ohjainlaakeri, polkimet ja tolpan kiristimen pultti. On ollut riser, levee kuitustonga, täyspitkiä lokareita ja etutarakkaa. Joskus jarruitta mutta nykyään pääasiassa levyjarrulla.
Mieltymykset muuttuneet, hajonneita osia vaihdeltu.
Nykyinen ja tätä vastaava setup ollut about kympin nyt ajossa enkä ole vielä sillalta paiskannut, eli taidetaan olla aikalailla alueella. Painavahan tämä on, mutta liekö tuolla väliä.
https://c1.staticflickr.com/9/8183/28708550472_8dd5220e83_b.jpg
https://c3.staticflickr.com/9/8571/28781936226_a4a582a6e9_b.jpg
https://c7.staticflickr.com/9/8599/28781925486_2813ef024f_b.jpg
https://c1.staticflickr.com/9/8573/28529104000_3eda338388_b.jpg
https://c1.staticflickr.com/9/8196/28781926096_eb818528df_b.jpg
https://c7.staticflickr.com/9/8696/28529102790_a792185602_b.jpg
Sebu, koko jotain fiddysix, Odien ehostama keula
Open Pro, Hope Pro 2 ja DT Comp
Easton, Pro:n 440mm compact ja Cane Creekin kahvat
Cane Creek 40, Shimano UN-55
Jarruna Spyre ja EBC:tä
Thomson ja Toupe
Tarroitus lähdössä pikkuhiljaa käsistä
Campa Record Strada ja M540
Blackspire, Velosolo ja skeneketju
Renkaat savuna poolokentän yllä
Paljon on yhdessä tehty, nähty ja koettu, ja ollaan jo aika hyviä kavereita.
Ajan tän varmaan poikki tai mennään samaan hautaan. Joka päivä pyörän päälle hypätessä naurattaa ja vähän jänskättää.
Can’t wait what’s next to come.
Kiitokset menee niille, ketä oon jo irl kiittänyt.
-Emppu
