Tää kusipää on pitäny mut vähän enemmän ylipäätään olennaisimpana faktorina just ja just järjissäni. Meillä on vitun hyvää ja rajua seksiä. Mut ei mun kultani valita, noi kiekot kestää VITTU MITÄ VAAN!
Vietettiin me kuherruskuukauttakin. Prahasta Litoviciin, seuraavana päivänä Deciniin, sen verra happee et tajusin et pakko painuu vittuun sieltä ja pitkin yötä aivan uskomatonta ajoa aina Dresdeniin saakka jossa ylensin Pippurin yliluutnantista everstiksi samalla kun kaadoin keskinkertasta brenkkua sen päälle kissan seuratessa toimitusta. Berliini, Eberswalde, Szeczin ja niin edelleen —> Tallinna ja lautalla Suomeen. Matkan aikana vaihtu satula ja haarukka. Vanha haarukka jäi Eberswaldelaisille tietokoneohjelmoinnin opiskelijoille muistoksi.
Runkosetti: Ei vittu mitään käryy. Joku vanha liki neljäkilonen teräsretkirunkosetti. Paitsi et haarukan vaihdoin tosiaankin.
Polkimet: Jokku alubemaxiflätit KRNKY:illä. Vitu jees.
Kammet: Sugino Super Mighty 165. Vitu hyvät.
Rattaat: Blackspire Track 46—>anonymous 17
Ketju: Joku hyvä se on.
Vanteet: Velocity Deep-V, kolkytäkuus reikää
Etunapa: Suzue Economy/vastaava ratanapa
Takanapa: BLB fix/fix
Keskiö: Jaaaa… Truvativ ehkä.
Haarukka: Halpa. Terästä.
Stemmi: Alps kaheksa senttii
Tanko: Jaaaaa…
Jarrukahvat: Shimano kuus heikkii
Etujarru: Paska, asennettu paskasti, paskasti kohdennettu.
Lakka: Le Tonkinois
Tarra: No camo-tarra+KRNKY+Special
Lamppu: Vitunko väliä? Halpa paska se on. Paska.
Tarakka: Otin Inserasta.
Etukumi: Joku 28 mm
Skidauskumi: Gator Hardshell 32 mm EYE OF THE TIGERRRRR!!!
Satula: Selle Royal Mach
Ajokuteet: Maiharia, nahkaa ja armeijatavaraa.
Paino: pari osaa on vaihtunu ni en tarkkaan tiiä mut luulen et 12,2 kiloo. Toi runko on tosiaan ihan vitun painava samoin kuin tarakkakin.
Joo tosta satulaputken muhvin seudusta oon kyl aika ylpeä. Mut shimmi on koska tarakkakin, sen jälkee ku kiinnitin ton tarakan ni satulaputkee on ollu hiton vaikee saada tiukalle nii et se ei pyöri ympyrää.
Satulan kulma tosiaan näyttää aika epämukavalta. Ja etujarrun vaijeria pitäisin vähän silmällä (tai ehkä jopa heittäytyisin villiksi ja vaihtaisin uuteen) ihan turvallisuussyistä.
Muuten ei muuta ku kovaa ajoo. Kuten taitaa olla tehtykin.
Julistin tämän viime yönä Luckysta lähtiessämme juhlallisesti majuriksi kustessamme sen päälle frendin kanssa. Ylennys tuli onnistuneen sipsinroudaustehtävän johdosta (ks. Sapuska kiinnostaa-topik).
Tää on kyl aika liikuttava hetki. Yhdessä ollaan kuljettu ihan vitusti ja tehty kaikkee. Lopulta vaan kyllästyin pitään tätä kasassa. Meni vitusti aikaa, kirosanoja, jesaria ja silti ryssin kaiken. Ostin uuden pyörän, joka lois mulle intentiota pitää siitä huolta. Tässä onnistuin.
Tota keskiötä mä arvostan ihan vitusti kyllä. Truvativ italo, poimittu käytettynä pajalta ja sen jälkee luukutettu monta, monta tonnia menemään. Reippaasti yli puoli vuotta, ja se kesti sen. Se vittu kesti sen, no mitä nyt alkanu akseli heilumaan, mutta mutta… Pyörän entinen sydän.
Alunperin aloin laittaan tota keskiöö inee väärille jengoille, joten kierteet sekä keskiössä että muhvissa on kärsiny, mutta toisin kuin pelkäsin, musta näyttäs ihan siltä, että siihen saa vielä toisenki keskiön. Joten hautajaiset peruttu.
Pitäsköhä antaa tää jolleki naiselle…? Uutta kasausta?
