[li]Iltaa[/li]
En tiedä onko kyseessä yleinenkin ajattelutapa, mutta minulla on sellainen rikkinäinen ajatus päässäni, että tämän fiilispyöräilyharrastuksen pitää maksaa itse itsensä. Sehän on aivan järjetöntä. Kymmeniä, ellei satoja tunteja on kellarissa nysvätty dyykattuja ja saatuja pyöriä. Ihme kyllä niistä on jäänyt käteen ehkä kymppi tai kaksi. No, sanotaan vitonen.
Tänä kesänä sattui pari hyvää sattumaa, jolla omalla kohdalla saa nostettua harrastuksen ns. nextille levelille. Pihakirppikseltä löytyi epäonnistuneesti sinkuloitu Kona Blast, viiskymppii. Uudet Air Kingit alla. Kahdenkymmenen tunnin omistuksen jälkeen Kona vaihtui minulle paremmankokoiseen runkoon ja kohtuullisen läjään osaa. Kuulemma Vantteran vanhat elixiritkin siinä joukossa.
Toinen Kona tärppäsi myös. Kyselin piruuttaan yhden huokean hinnat-alkaen -cyclocrossin kokoa, kun ilmoituksesta se puuttui. “en tiä kokoa, meni rikki 50€ hae pois.” No, hain pois. Vaihtajakorvake ja ketju uusiksi. Luukuting.
Etsiskelin puoliaktiivisesti viiskytlukuista vitriiniä. Kävin paikallisessa antiikkiliilkeessa huomasin pihalla viisi melko rujoa vintaakipyörää. Yleensä pyörät ovat hänellä aika kauheissa hinnoissa, enkä ottanut niitä puheeksi.
Parin viikon päästä kävin uudelleen kyselemässä mööpeleitä. Nyt kommentoin pyöriäkin. Koska kamaa oli kertynyt pihaan melko roimasti ja Pietarsaaresta tulisi viikolla lisää tavaraa, tarjosi setämies viiden pyörän läjää sadalla viidelläkymmenellä.
“Satane.”
“Ei pysty.”
“Katellaan.”
Käänsin cargon mäkeä alas, luistatin metrin. Pysähdyin ja huikkasin olan yli: “Satakakskyt.”
Ukko tulee kohti käsi ojossa.
Erittely:
Mummiska, Öegland, punavalkea 28". (vaihdoin venttiilit ja möin.)
Strada -miestenpyörä, kimalleruskea, 5v simplex. 27" (vaihdoin uudet renkaat ja möin.)
Jupiter Scout, banaanisatulalla, 26". (pesin kolmesti painepesurilla ja möin.)
Hermes, mummiska, viiskytlukua. Kalsarinsininen. 28" Myyty
Lastenpyörä, Helkama, auton ratilla (?). 17" (!?!)
Näine luukutuksine otin hurmoksessa yhteyttä LOOK al 264 maantirungon myyjään. Tarjous otettiin vastaan. Puoli yötä mietin mitä helvettiä minä silläkin pyörällä teen. Ajattelin tehdä hyvin.
Tiesin, että paikallisella pyöräharrastuksen grand old manilla on mukava nippu mavic -maantieosia. Niitä oli enemmän kuin luulin. Maviccia tuli tolppa, jarrut, jarrukahvat, kammet (starfish) sekä tuubikiekkosetti. Muuta tarpeellista ja tarpeetonta lensi sitikan perään myös.
Toiselta pyörämystikolta löytyi kiekkosetti, jossa vain vanteet olivat maviccia, mutta olivatpa avot. Alumiininen tuumainen keula löytyi säkistä enimpien Colnagoiden ja itse hitsatuiden maantierunkojen takaa. Oli muuten hieno colnago.
Pyörä kävi jo ajossa. Totesin droppiohjaamolla sen sopivan minuulla yhtä huonosti kuin kaikkien aikaisempienkin maantiepyörieni. Riseriä sitä kai pitää laittaa.
Kattellaan.
Edit: Jarrut on kyttyrän vanhat, ei vantteran. Näit ei oo poltettu. Tapahtumat saattavat poiketa osittain tai kokonaan kirjoitetusta
