Sillon kun itse aloitin ajamaan lenkkiä (yksin), ajoin käytännössä yhtä vakiolenkkiä täysillä ja kellotin kokonaisaikaa. Reidet oli hapoilla ylämäkien päällä ja tiettyihin spotteihin oli omia tavoitteita, tyyliin “tässä mäessä nopeus ei tipu alle 20km/h”.
Kävi pidemmän päälle ahdistavaksi ja yritin päästä tuosta eroon vaihtamalla (sigman) mittariin toisen näkymän mutta sekään ei pelastanut. Kakkosnäytössä ei näkynyt nopeutta, mutta näytön laidassa oli ylos-alas -nuolet jotka indikoivat onko nopeus yli vai alle lenkin keskarin. Katse kääntyi kokoajan siihen. Lopulta löysin paikallisen pyöräseuran rauhalliset porukkalenkit ja ajo muuttui aika lailla erilaiseksi kun seurauksena oli lähinnä helvetin vihaista huutoa kun vedin ylämäet liian kovaa.
Nää nyt oli vaihdepyörällä aikoinaan, mutta tiedän ainakin muutaman samantyyppisen tarinan. Nykyään käytän sykemittaria lähinnä rajoittamaan ettei syke nouse rauhalliseksi tarkoitetulla lenkillä liian korkeaksi. Olen silti sitä mieltä että noi kieli vyön alla väännetyt lenkit oli hyödyllisiä ja kovistavia.
Siltikään en ole oppinut ylihitaiden pk-lenkkien ystäväksi. Ei vain riitä kärsivällisyys sitkuttaa neljän tunnin lenkkejä sellaista vauhtia ettei jalat olisi lenkin jälkeen kipeät. Viime kesän perusohjelma oli keskiviikkona kovavauhtisia vetoja, viikonloppuna kisa tai pitkä lenkki. Siinä välissä joko lepoa tai 30-70km lenkkiä fiiliksen mukaan. Nämä välilenkit ajelin aika usein kiinteällä.
Kevään (ei vielä tämän kevään tosin) lenkeistä ajoin myös valtaosan kiinteällä ja ainakin omasta mielestäni se tuntuu monipuoliselta koska pakostakin tulee vaihtelua pyöritysnopeuteen ja tehotasoon johtuen mäestä ja tuulesta, siinä missä vaihdepyörällä saman lenkin saattaisi pyrkiä ajamaan kiinteällä sykkeellä.
Itse seurailin kaluston kunnon kehitystä mm. ajelemalla tasaista 10km pätkää täysillä. Tuo spotti sijaitsee sen verran kaukana että siitä tulee mukava 50km kokonaismatka. Kaikki lenkit menee myös stravaan ja kun tietää paikalliset segmentit niin lenkkiin saa lisää mielekkyyttä ajelemalla tiettyjä mäkiä tai pätkiä tarkoituksellisesti kovaa.
Kävin viime syksynä myös tasotestissä, jossa siis ajettiin nousevilla tehoilla ja mitattiin 3 min välein laktaatit. Vajaalla 100e:llä sieltä sai teho (ja sykerajat) aerobiselle ja anaerobiselle kynnykselle sekä arvion max. hapenottokyvystä. Lähinnä semmoista “kiva tietää” -tasoa, koska en noita erityisemmin hyödynnä omassa harjoittelussani.
Yli 60km lenkeillä yleensä sippaamisen varalle mukana 1 patukka, juomapullossa urheilujuomaa (laimeana). Vatsoja, kevyitä käsipainoharjoituksia ja jotain perus jumppapalloliikkeitä tulee tehtyä kotioloissa (liian vähän), en venyttele koskaan jne. Talvella on käyty Snjjj:n kanssa spinningissä kerran viikkoon - joka kerta kun cheekin äärirajoilla on soinut niin watit ovat olleet vähintään 2000%.