Valtio / Πολιτεία / res publica

Koska Johtaja on kuollut jo 2003, ääneni saa Otso Kivekäs tai en tiiä

Jätän tän tähän.

http://www.jaanawessman.fi/blog/mutta-mistä-te-sitten-säästäisitte

ChainThug - 0:07, 9.3.2015 » Ylen ja HS:n vaalikoneet ehdotteleekin nyt RKP:tä ja Kepua, joita en todellakaan olisi voinut kuvitellakaan äänestäväni. Enkä kyllä voi vieläkään. Tuntuvat kuitenkin vastausten perusteella ihan fiksuilta ja oikeasti varteenotettavilta vaihtoehdoilta.
[D’Hondtin menetelmä](http://fi.wikipedia.org/wiki/D’Hondtin_menetelmä)

Jos nyt sattuisi käymään niin upeasti, että just se mun arvot jakava ehdokas menisi läpi, kuinkahan monta kertaa sillä on mahdollisuus äänestää kuten se haluaa?

Äänestäisin ehdokasta joka oikeasti on pien- ja yksinyrittäjän asialla, koska oma lehmä ja napa. Mutta tuntuu, että papukaijamaisesti toistelevat toistensa ideoita ominaan.

Toisaalta ehdokas, jolla olisi hyvä talous- ja ympäristöäly olisi kova, mutta niitä taitaa olla vaan dystooppisiissa ja utooppisissa unelmissa steampunk-höyryn keskellä.

Jos äänestää Jufo3:sta sais ainakin ropotteja.

…Mutta oikeasti, “kansa” voisi äänestää sellaisia ehdokkaita sinne päätöksen tekoon, että jotain päätöksiä saisi oikeasti edes aikaiseksi.

Viimeisen neljän vuoden aikana on lähinnä jahkailtu ja kumottu.
Kovimmat päätökset tulivat about samaan aikaan: tasa-arvoinen avioliittolaki, joka nähtävästi oli yhteiskunnallisesti niin tärkeä päätös, että siitä piti ihan kahdesti äänestää.

Samaan aikaan avioliittolain savuihin näppärästi sai jemisteltyä ei niin tärkeä päätös rakennuttaa seuraava Iisakin kirkko eli Rosatom-Fortum -split.

Nyt ei ole päätetty enää mitään, koska viimeisen parin kuukauden aikan on alkanut se “vaalikamppailu” ja kukaan ei ota kantaa mihinkään oikeaan, kun vaalityötä pitää tehdä ja koska “seuraava hallitus”

Kaikissa vaaleissa, joissa olen saanut äänestää, ovat Vasemmiston ehdokkaat vakuuttaneet eniten, joten heitä olen aina äänestänyt. (Paitsi viime kunnallisvaaleissa taktisesti Otso Kivekästä, koska halusin kaverin valtuustoon ja uskoin, että on mahikset mennä läpi, joten otin riskin ja äänestin yksittäistä ehdokasta.)

Näissäkin vaaleissa äänestän vasemmistoa. Helsingissä kovia ehdokkaita ovat ainakin Veronika Honkasalo, Dan Koivulaakso ja Heikki Patomäki. Uudeltamaalta Jaana Wessman tai Jussi Saramo saisivat ääneni koska vaan. Lapissa Anni Ahlakorpi.

Smurf - 8:03, 9.3.2015 » Äänestäisin ehdokasta joka oikeasti on pien- ja yksinyrittäjän asialla, koska oma lehmä ja napa.
Jos olisit keisari, minkälaisista asioista lähtisit parantamaan pienyrittäjän asemaa?

Täällä keskisuomessa on ongelmana se, että vasemmistoliitolla on kaksi nuorta koulutettua, mm. yliopistopolitiikassa meritoitunutta naista vähän syömässä ääniä toisiltaan ja pelkään että vasemmistoliiton istuva kansanedustaja menis läpi (tiaisen eila), ei oikeen itselle maistuisi. punavihermädättäjää kuitenkin äänestettävä, päätökset tekemättä yhä. vaalikone antoi vihreetä ja vasenta melko tasapuolisesti.

Hiton vaikeehan tää homma on, kun ei oikein osaa äänestää varsinaisesti kenenkään puolesta, eikä tiedä, kuka olis se, jota äänestämällä ois eniten ja oikeimpia tyyppilöitä vastaan… :stuck_out_tongue:

On ollu hauskaa huomata vastaavansa vaalikoneiden kysymyksiin “vanhasta tottumuksesta”. Vasta loppumetreillä miettii, että ehkä mä en oikeasti enää olekaan kaikista asioista samaa mieltä kuin kymmenen vuotta sitten.
Olisi hienoa saada seuraavalle kaudelle enemmistöhallitus kahden suuren (kenties apupuolueella höystettynä) puolueen kesken, jotta vältyttäisiin tämän vaalikauden katastrofilta.

Vaalikone tarjoaa kokoomusta ja ruotsalaisia. SKP:n kanssa ei mene ihan yksiin.

EDIT: Käytin alussa väärää konetta. Olikin aika EU-vetoinen!

mohnomishe - 1:29, 9.3.2015 » kaikki vaalikoneet antaa vihreitä mut en oo rikas ni äänestän vasemmistoo. peace
Tämä. Vasureista Veronika Honkasalo ja Heikki Patomäki ja vihreistä varmaan joko Ozan Yanar tai Maria Ohisalo olis ne kiinnostavimmat.

ChainThugille sinne alkuviestiin kommenttia: vaikken Keskustaa äänestä oon ollut positiivisesti yllättänyt että esimerkiksi puolueen nuorissa ehdokkaissa on ilmastokysymyksiin ja uusiutuvaan energiaan kiinnostusta. Esimerkiksi Riku Eskelinen vaikuttaa hyvältä tyypiltä sen perusteella mitä seurannut sitä mediassa ja nyt koordinoimassa politiikkatiimia Energiaremontti 2015 -kamppiksessa (jossa oon itse vapaaehtoisena.) Jännä todella laajan koalition kampanja muuten, koska esim siinä on jokaisesta puolueesta (jopa Persuista) joku ehdokas vaatimassa Suomen siirtymistä 100% uusiutuvaan energiaan 2050 mennessä.

En tiä kannattaako suhteellisen vaalitavan eduskuntavaaleissa kovinkaan kauaa miettiä omaa ehdokasta. Äänihän menee kuitenkin käytännössä niille puolueen suursuosikeille. Kandee vaan tsekkaa ettei nää suursuosikit edistä itselle vastenmielisiä asioita.

Heh! Ite oon tehny jo pitkään tälviisiin: valkkaan puolueen jota tahdon äänestää ja sit kopperossa kirjoitan lippuun sen ehdokkaan numeron joka tulee luulojeni mukaan saamaan vähiten ääniä. Sitten vaali-illalla kyynel silmässä kuvittelen kuinka kyseinen ehdokas ilahtuu kun huomaa että tuttujen ja perheen lisäks myös joku tuntematon on äänestäny sitä! Onpahan tällä tavoin menetellen edes jotakin hupia ja mielekkyyttä luvassa, itse vaalitulokset jo vuositolkulla ollu niin masentavia että en elättele enää kuvitelmia muutoksesta parempaan.

li-sam - 10:16, 9.3.2015 » punavihermädättäjää
Tästä tuli mieleen tämä strippi, joka nyt vaan kuuluu laittaa jokaiseen vaalikeskusteluun.

http://hs13.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349769133252?ts=891

RTZ - 10:00, 9.3.2015 »
Smurf - 8:03, 9.3.2015 » Äänestäisin ehdokasta joka oikeasti on pien- ja yksinyrittäjän asialla, koska oma lehmä ja napa.
Jos olisit keisari, minkälaisista asioista lähtisit parantamaan pienyrittäjän asemaa?
Ei kysytty multa, mutta vastaan silti. Häh hää. Ihan ensin ois ihan suotavaa, että pienyrittäjät ei ois sosiaaliturvan kannalta täysin lainsuojattomia. Tästä on puhuttu korulausein 1900-luvun alusta, mutta mitään ei ole saatu oikeasti tehtyä. Nykyisellään pienyrittäjä kantaa käytännössä katsoen koko vastuun omasta sosiaaliturvastaan itse, vrt. palkansaajat. Ja jos/kun hintakilpailu on kovaa, monet pienyrittäjät kilpailee hinnoista maksamalla vähän–ei ollenkaan omia eläke-, työttömyysvakuutus- ym. maksuja eli huonontamalla omaa sosiaaliturvaansa. Tämä on täysin kestämätöntä.

Myös alaisten palkkaamiseen soisi annettavan nykyistä enemmän tukea. Pk-yritykset on kuitenkin merkittävä työllistäjä Suomessa, ja siihen nähden niitä laiminlyödään häkellytävällä tavalla.

Ihmetyttää myös Vartiaisen lausunnon kaltaiset näkemykset, joiden mukaan yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa piste. Tätä voi tietystikin soveltaa pörssiyhtiöön, mutta ylivoimaisesti suurin osa Suomen yrityksistä on mikro- ja pienyrityksiä, joissa elannon tarjoaminen omistajille ja työntekijöille on jo voitto sinänsä, vaikka viivan alle ei jäisikään mahtipontisesti plussaa.

nysimum - 12:01, 9.3.2015 »
li-sam - 10:16, 9.3.2015 » punavihermädättäjää
Tästä tuli mieleen tämä strippi, joka nyt vaan kuuluu laittaa jokaiseen vaalikeskusteluun. http://hs13.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349769133252?ts=891
RTZ - 10:00, 9.3.2015 »
Smurf - 8:03, 9.3.2015 » Äänestäisin ehdokasta joka oikeasti on pien- ja yksinyrittäjän asialla, koska oma lehmä ja napa.
Jos olisit keisari, minkälaisista asioista lähtisit parantamaan pienyrittäjän asemaa?
Ei kysytty multa, mutta vastaan silti. Häh hää. Ihan ensin ois ihan suotavaa, että pienyrittäjät ei ois sosiaaliturvan kannalta täysin lainsuojattomia. Tästä on puhuttu korulausein 1900-luvun alusta, mutta mitään ei ole saatu oikeasti tehtyä. Nykyisellään pienyrittäjä kantaa käytännössä katsoen koko vastuun omasta sosiaaliturvastaan itse, vrt. palkansaajat. Ja jos/kun hintakilpailu on kovaa, monet pienyrittäjät kilpailee hinnoista maksamalla vähän–ei ollenkaan omia eläke-, työttömyysvakuutus- ym. maksuja eli huonontamalla omaa sosiaaliturvaansa. Tämä on täysin kestämätöntä. Myös alaisten palkkaamiseen soisi annettavan nykyistä enemmän tukea. Pk-yritykset on kuitenkin merkittävä työllistäjä Suomessa, ja siihen nähden niitä laiminlyödään häkellytävällä tavalla. Ihmetyttää myös Vartiaisen lausunnon kaltaiset näkemykset, joiden mukaan yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa piste. Tätä voi tietystikin soveltaa pörssiyhtiöön, mutta ylivoimaisesti suurin osa Suomen yrityksistä on mikro- ja pienyrityksiä, joissa elannon tarjoaminen omistajille ja työntekijöille on jo voitto sinänsä, vaikka viivan alle ei jäisikään mahtipontisesti plussaa.
Sosiaaliturva, saikku yms. hommelit joo.. samoin tältä tasolta jännittää se eläke mitä en kuitenkaan koskaan tule saamaan, mutta onpahan sitä maksettu.

Heh, hauska lukea foorumeja ja muita kokemuksia. Eivät yrittäjänä maksa eläkettä kuin sen lainmukaisen minimin tai ei ollenkaan, mutta neuvovat sijoittamaan.

Ihan varmasti noin tekisin jos olis jotain mitä sijoittaa, että voi sitten röhnöttää vanhoilla päivillä.

Ne ALV maksurajan nosto olis ja samoin se hyväke mitä kutsutaan huojennukseksi.

Kuten sanottua, kovin moni moternissa maailmassa ovat yksin- tai pakkoyrittäjiä, koska ulkoistus jne.

Yrityshommelit ovat vielä vähän sillä tasolla, että ajatellaan että yrittäjä keksii tai tekee jotain, mikä ampuu 2-3 vuodessa katosta läpi ja hankitaan hlökuntaa, koneita, tehtaita, asuntoja, veneitä. Todellisuus on vaan se että kasvua saattaa olla vaan tiettyyn rajaan asti.

No tässä vaiheessa jotkut irvileuat ajattelevat, että “Hei, olet yrittäjä. Keksi jotain lisuketta”.
On totta että yrittäjä joutuu olemaan joustava ja ajattelemaan tuorein ajatuksin lähes koko ajan, mutta pitää muistaa että monet meistä haluavat tehdä vaikka vain 40 h viikossa, eikä hikoilla itseään burnarin partaalle.

Ei yrittäjyys saa tarkoittaa ympäripyöreitä päiviä, koska “yrittäjä ei ole ikinä lomalla”, eikä yrittäjä saa olla aina tavoitettavissa oleva maaorja.

Verotus ei oikeasti minua niin ahdista, kun vähästä vähä maksetaan (vaikka välillä kirpaisee), niin kauan kuin niitä rahoja käytetään viisaasti.

Edit. tulipa sekavaa tekstiä kuin aloin vaahdota.
Ainoa mitä ihan oikeasti haluan elämältä ja yrittäjyydeltä on tienata siten kohtuullisesti että on katto pään päällä, varaa ostaa ruokia ja pikkaisen ekstraa kivoihin juttuihin ja “loman” pitämiseen.
Minun tarpeillani nuo eivät ole isoja summia (viimeisien vuosien verovähennyskelvottoman rahan kulutus on ollut n 10 000 euroa/ vuosi, lähinnä asuminen ja ruoka jne.).

Yhden mielestä Patomäki on kova ja toisen mielestä kiinnostava. Olen tätä http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/ (esim. toiseksi viimeisin blogi) seurannut ja enintään jälkimmäinen luonnehdinta tuntuu edes etäisesti osuvalta eikä varmaan siinä mielessä kuin kirjoittaja on tarkoittanut.

Patomäen lisäksi kovaa osaamista talousasioissa on myös Raha & Talous -blogissa, jota pitävät Lauri Holappa ja Jussi Ahokas. Heidän teoksensa Rahatalous haltuun: Irti kurjistavasta talouspolitiikasta on myös hyvä johdanto kriittiseen taloustieteeseen.

vastustaako patomäki edelleen venäjä-pakotteita?

Konsta - 11:51, 9.3.2015 » En tiä kannattaako suhteellisen vaalitavan eduskuntavaaleissa kovinkaan kauaa miettiä omaa ehdokasta. Äänihän menee kuitenkin käytännössä niille puolueen suursuosikeille. Kandee vaan tsekkaa ettei nää suursuosikit edistä itselle vastenmielisiä asioita.
Jos jatkaa tällä linjalla, niin sit meillä on nämä neljä keskisuurta puoluetta, joiden kesken se hallitusohjelma kähmitään kasaan. Suurin painoarvo omalle äänelle luultavasti tulis äänestämällä noista sitä vähiten vastenmielistä.
negaatio - 13:44, 9.3.2015 » vastustaako patomäki edelleen venäjä-pakotteita?
Tämä on mennyt itseltäni ohi. Pitää perehtyä.
NKOTB - 13:54, 9.3.2015 »
Konsta - 11:51, 9.3.2015 » En tiä kannattaako suhteellisen vaalitavan eduskuntavaaleissa kovinkaan kauaa miettiä omaa ehdokasta. Äänihän menee kuitenkin käytännössä niille puolueen suursuosikeille. Kandee vaan tsekkaa ettei nää suursuosikit edistä itselle vastenmielisiä asioita.
Jos jatkaa tällä linjalla, niin sit meillä on nämä neljä keskisuurta puoluetta, joiden kesken se hallitusohjelma kähmitään kasaan. Suurin painoarvo omalle äänelle luultavasti tulis äänestämällä noista sitä vähiten vastenmielistä.
Ton vähiten vastenmielisen löytäminenkin tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta. Koskahan sitä osais kääntää kyynistyminensä tosiasioiden hyväksymiseksi?