Vastaan tuli oranssiksi ite maalattu Automoto 50-luvun loppupuolelta. Olin jonkin aikaa pohtinut, että olisi kiva kokeilla ruostepatinointia johonkin runkoon. Automoto vaikutti sopivalta kohteelta kokeiluun. Ei kun hihat ylös, fillari päreiksi ja maalit veks.
Erilaisten kokeilujen jälkeen patinointiprosessi ajautui tällaiseen tulokseen:
Prosessia ja tavailua kohti fillaria:
…tästä ihmettely alkoi:
Onpas hauska! Tossa on varmaan joku möhnä (lakka tai vaha?) ruosteen päällä?
Jotain vähemmän anoretkista kumia laittaisin kyllä. Esim 50 mm Schwalbe Fat Frank olis kiva.
Päällä kaksi hyvin kuivatettua kerrosta himmeää alkydispraylakkaa ja loppusilaus Autoglymin Extra Gloss Protection vahalla.
Joo ihmettelen vielä, minkälaisella kumilla, kiekolla, satulalla etc fillaria maustaa…
kovis runko.
jotain fläsempää kumia tosiaan kaipaisi. muuten kyllä metka.
JMikko - 15:22, 21.2.2015 » Joo ihmettelen vielä, minkälaisella kumilla, kiekolla, satulalla etc fillaria maustaa....
Kare_Eskola - 15:30, 20.5.2013 » Jos yhdessä fillarissa on täyspitkät lokasuojat, ajaa enemmän ja elämänlaatu paranee.
Mä ihmettelen vapaaratasta ja ei jarua. Nätisti kyl patinoitu (Y)
^Jos se on kohti fillaria-kuva, niin saattais olla vaikka ilman kiekkojaki…
Mua kiinnostais kuvat noista patinointiprosessin vaiheista. Tai edes vähän selostusta siitä.
Stongan gripiksi oli polte saada luomua ja Automoton tyyliin sopivaa. Jotenkin nahka ei kiinnostanut, niin päädyin erinäisten pähkäilyjen kautta luonnonkuitunarun käyttöön.
Merimiehet ovat aikoinaan käyttäneet köysiä ja naruja erinäisten kohteiden päällystämiseen mastoista pienempiin tinkeli tankeleihin. Tästä käytetään nimitystä coxcombing tai ringbolt hitching. Testailin juuttinarua, tervanarua ja hamppunarua. Päädyin käyttämään 3,5 mm juuttinarua ja yhtä sopivimmalta tuntuvaa coxcombing -tekniikkaa. Tässä tulos:
Bullhorniin meni juuttiköyttä 18 m ja hinnaksi tuli 1,30 eur eli hinta ei ole paha eikä hiilijalanjälki pahimmasta päästä. Grippi tuntuu tosi miellyttävältä kädessä ja hehkuu jotain samankaltaista lämpöä kuin isoäidin neulomat lapaset.
Nyt on jaksettu harrastaa! Hienoa jälkeä ohjaamossa ohhoh.
Kerron tässä ruostepatinoinnin “liikesalaisuuden” 
Ruostuttamiseen käytin kerroksittain seosta ja vetyperoksidia.
Tässä seoksen resepti: 100 ml vetyperoksidia (3% ) apteekista, 200 ml Pirkan etikkaa (10% etikkahappoa), 200 ml vettä ja 50 ml ruokasuolaa (100% natriumkloridia). Jos haluaa seoksesta tujumpaa voi vettä vähentää tai jättää kokonaan pois. Voi olla järkevää lähteä liikkeelle pienemmällä seosmäärällä, ettei tee sitä liikaa kunhan vaan huolehtii reseptin mukaisesta aineiden suhteista.
Automotoon vedin ensin yhden kerroksen seosta ja sitten kaksi kerrosta vetyperoksidia (3%) ja lopuksi vielä yhden kerroksen seosta. Kerroksien välissä pitää ihmetellä ruostumista ja kuivumista. Pyyhin aina ennen seuraavan kerroksen laittamista irtoruosteen pois puuvillarätillä. Seoksen ja vetyperoksidin levittämiseen käytin sientä.
Kerroksia voi vapaasti säätää sen mukaan, mitä on tavoittelemassa. Ensimmäisen seos-kerroksen jälkeen ei pidä säihkähtää, vaikka mitään näkyvää ei tapahtuisi. Seuraavan vetyperoksidikerroksen myötä ruosteshow alkaa.
Koska seos ja vetyperoksidi eivät tee hyvää iholle eikä etenkään silmille, on suositeltavaa käyttää kumihanskoja ja suojalaseja. Syntyvät höyryt eivät ole kovinkaan vaarallisia hengitettynä, mutta kuitenkin on suosteltavaa huolehtia ilmastoinnista jo pelkästään kitkerähkön hajun takia.
Ennen suojalakan laittamista on hyvä puhdistaa patinapinta kevyesti miedolla pesuaineseoksella kostetulla rätillä. Itse käytin laimennettua kodin yleispuhdistusainetta.
Tohon tankoon tulee hieno patina!
Vedin samanlaisen tervanarulla omiin tankoihin (myöskin juuttia). Pito ja tuoksu oli kohdillaan. Ongelmaks muodostu myöhemmin se, että naru lähti liikkumaan ees taas vaikka aika tiukkaan olin sen pyöritellyt.
Olisko sitten kyseessä ollu se, että toi juuttinaru on kieritys vaiheessa aika “tuuheaa”, mutta tamppautuu käytössä vieläkin tiiviimmäksi. Syynä saattoi olla sekin, että laitoin erkkaa alle, että narulle olisi karheampaa pintaa tarjolla.
Päivitä tänne sit kuvaa käytön jäljiltä.
Antaisin coxcombingille harrastuspisteistä 5/5 ja kaksi Nessua.
Hieno homma. Noi jarrukahvat muuten kuuluu laittaa toisin päin, eli kiristysruuvi alaspäin. Kai. Ei sillä varmaan juuri väliä ole, mutta kuitenkin.
E: ja jos vaijereiden kanssa on ongelmaa niin laita PM. Noi jarrukahvat vaatii todennäköisesti pientä modailua.
Naru ei pysy kovin hyvin, jos sen vain pyörittää putken ympärille. Selkeästi parempi pysyvyys saadaan, kun naru punotaan putken ympärille. Tässä esimerkiksi kuvalinkki kahdesta punontatekniikasta: http://www.netplaces.com/knots/decorative-knotting/coxcombing.htm. Käytin kolmen alemman kuvan coxcombing-tekniikkaa bullhorniin.
Stongan ympärille pitää pyörittää kaksipuolinen teippi pysyvyyden takaamiseksi, esim. Scotchin kirkas 2-puolinen teippi. Punonta yhdistettynä kaksipuoliseen teippiin junttaa narun tosi tiukasti ja tiiviisti putken ympärille.
Punontaa voi harrastaa eri materiaaleilla. Modernimampaa lookkia voi hakea esimerkiksi paracordilla. Käyttämällä eri värisiä paracord -naruja kolmen narun coxcombing -tekniikassa voi saadaa hienoja kuoseja aikaiseksi. Ei kun siitää vaan askartelemaan.
Väännän coxcompingin coxcomppaukseksi, kun sanalle ei näköjään ole virallista suomenkielistä nimeä. Coxcomppaan eri versioita eri materiaaleilla stongiin. Voin laittaa näistä testeistä kuvia foorumille, jos aihe kiinnostaa.
Näköjään tuli iskettyä kahvat väärin päin illan sumuisina hetkinä. Vakuutan, että virhe tullaan oikaisemaan. Kiitos huomiosta
JMikko - 10:29, 25.2.2015 » Voin laittaa näistä testeistä kuvia foorumille, jos aihe kiinnostaa.Laita ihmeessä, kiehtova laji tuo coxcomppaus. Mullakin vois olla tallissa yksi aihio, mihin tuollaiset kädensijat sopii.
Stongan punokselle 5/5.