On topiikkia tupakalle, teelle, alkoholille ja huumehille, mutta mites käyttämättä jättäminen?
Tietääkseni osa täällä on straight edge -tyyppejä, ei muuten vaan käytä päihteitä tai ei käytä jotain edellä mainituista.
Aloitan itsestäni:
Oma päihteidenkäyttö ollut aina aika vähäistä. Kahvi tuli mukaan kuvioihin joskus kesätöissä vibraattorimiehenä raksalla ja on siitä lähtien ollut vakikäytössä. Ei ole tuottanut ongelmia, joten en näe syytä vähentääkään, ja on hyvää. Teetä juon harvemmin, mutta sillekin on paikkansa.
Tupakkaa ei pitäisi polttaa, mutta sitä aina harvakkseltaan poltan, yleensä muilta pummien tai jos universumi lahjoittaa polttamattomia tupakoita, jotka lojuvat kadulla. Retkillä tykkään; on sellaista pientä luksusta. On kyllä sellainen tapa, että pitäisi jättää oikeastaan kokonaan.
Viime KoFien aikana join pari olutta ekana päivänä. Pyöräilytapahtuma Kim H_____seen menessä tuli olo, että jos joisikin vain limsaa, niin olisiko tylsää? Aiemminkin on ollut noita juomattamuusputkia ja ajattelin, että hitto, ollaan vailla alkoholia sitten. Siitä lähtien en olekaan juonut ensinkään.
Syyt tähän ei ole mitenkään erityiset. Ei vain enää oikein huvita juoda sitä vähääkään. Oma kilpailukestävyys on aina ollut sen verta huonoa, että jo kahden oluen jälkeen uni on katkonaista ja aamulla tyhmä olo, koska väsyttää. Mitään kovin ohjelmallista oma juomattomuuteni ei ole, joten ehkä taas joskus tulee jotain juotuakin, mutta tähän mennessä ei ole tuntunut mitenkään tarpeelliselta.
Tupakan jätin useampi vuos sitten. Tulihan sitä melkein 15v poltettua.
Alkoholin kanssa aika vaihtelevasti. Välil dokaan kuin pesusieni ja hölmöilen. Sit voi taas olla pari kk et ainoo alkoholiannos on kerta viikkoon yks saunakalja. Välillä menee jopa kk ilman tippaakaan.
sani - 17:51, 30.12.2014 »
Silloin tällöin pari bisseä, harvoin humalatilaan asti. Rööki sun muut ei kiinnosta vittuakaan, yrittänyt viimeiset [s]10[/s]5? vuotta saada [s]mutsin[/s]isäni lopettamaan.
Kymmenkunta vuotta palkkatyötä päihdeongelmaisten parissa jätti jälkensä. Viimeisin känni joskus vuonna 2005. Kaikillle asiakkaille ei kyl käynyt yhtä hyvin.
kohtuukäyttöä itellä, jää reilusti alle kulutuskeskiarvojen omat litkimiset. tupakan kanssa totesin että se on joko on tai off, satunnaiskäyttö muuttuu aina pikkuhiljaa vakituiseksi.
kotona on yksi absolutisti, kunnioitan päätöstä ja onhan se itelle helppoa plus yhteisillä reissuilla ei tartte tapella siitä että voiko juoda esim ruoan kanssa pari olutta.
No ei. Tykkään vehnäoluesta, ja juon niitä aina joskus. Ehkä muutaman kerran vuodessa humala. Rööki jäi viis tai kuus vuotta sitten, 10 vuotta poltin. En käytä mitään huumeita, joskus nuorempana pajakin satunnaisesti maistui. Moni kaveri polttelee, en tuomitse.
aijai tumma makea vehnäolut, masentaa kun mission impossible löytää vastaavaa koska panija karl marx stadissa eikä valmista olutta muualle kuin omaan kapakkaansa ja myy tynnyreissä yksityishenkilöille.
Savukkeista pitäisi luopua, varsinkin kun kahden vuoden päästä olen polttanut puoli elämääni. Ei asia mistä olen millään tapaa ylpeä mutta tavoista on vaikea päästä eroon. Hyvä ettei mene kuin 1-5 tupakkaa per päivä (eikä monina vapaapäivinä yhtäkään) eli en ehkä ihan pahimmasta päästä ole tuon suhteen.
Nuuskaa meni jo heti ylä-asteelta lähtien mutta se säätämisen määrä tarkottaa että en ole yli kymmeneen vuoteen aktiivisesti harrastanut. Välillä tulee hankittua yksittäisiä kiekkoja tai isompikin satsi jota kautta yrittää tuota tupakointia pitää hetkellisesti hieman tsekissä.
Kaffea menee mutta sen verran kohtuullisesti että jo yksi kuppi vaikuttaa selvästi eikä toleranssia ole päässyt kertymään.
Alkoholia tuli juotua enemmän ne vuodet ennen kuin läksi inttiin parikymppisenä. Viimeinen viikonloppu siviilissä ennen palvelukseen astumista oli villi ja kostea. Päätäni avasin myös “lomapäivien poisjuomisen typeryydestä” ja tästä tuli sitten 10 euron symbolinen veto kun kaveri tarttu suolapurkkiin.
Tienasin sen helvetin 10 euroa periaatteesta olla sanani mittainen mies. Tarkemmin katsottuna juopumiskulttuurinikin muuttui ja nyt lootakii ehkä sen ~5krt vuoden aikana. Varmasti voisin olla täysin juomattakin jos sen pienen kokisi ongelmaksi.
Kaikenlainen raittius on mielestäni ihailtava asia ja olenkin erittäin iloinen esimerkiksi siitä ettei kolme minua nuorempaa sisarusta ole ottaneet minusta mallia ja aloittaneet vaikkapa tupakointia (ovat jo siis kaikki yli parikymppisiä). Mutta samalla on pakko myös sanoa että jokanen voi valikoida ihan itse piikittääkö kolme kannabista päivässä, imeekö itseensä kossupullon pari kertaa viikossa, ottaako buranan aina kun vähän kolottaa vai jättääkö kaikki päihteet käyttämättä.
Sama se mitä ja kuinka paljon kukin käyttää kunhan ei koe olevansa pyhempi kuin joku muu joka on tehnyt eri valinnat.
Joskus nuorempana aattelin et tissuttelut ja saunakaljat on kovia juttuja. Mut viime vuosina noi on jääny kokonaan pois. Ite en näe siinä mitään järkeä kun lopputuloksena on hirveä pöhötys ja turvotus. Enkä oo niitä ihmisiä jotka osais tehdä esim taidetta rennosti pikku humalassa, sillä oma käsillä tekeminen vaan on aika usein niin pikkutarkkaa kontrolloitua ettei siitä tulis kännissä mitään. Oon vähän kontrollifriikki.
Myös mun super-nopea aineenvaihdunta vaikuttaa siten, et pitää muistaa juoda nestettä, et korkea hemoglobiini pysyy sopivissa lukemissa eikä mee kiisseliksi. Kaljan tai jonku kuivattavan ns. diureetin juomisessa hikoillessa, saunassa tai skeitatessa, ei oikein oo järkeä, tai ainakaan mulla ei tuu siitä hyvä olo.
2014 vuoden humalat pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Qstockissa ja tapsantansseissa nyt olin kunnolla jiirissä, mut semmonen humalanhakuinen juominen vaatii tietyn moodin jota harvoin saan päälle. Mieluummin sitä on skarppina. Mut saa ja pitää sitä joskus juhliakki jos mieli tekee. Mut juhlia voi selvinpäinki.
Esimerkiksi #piccujouluissa kuumotti nii saatanasti ku kaikki joi saunassa kaljaa ja ite vedin jaffaa. Saunan jälkeen join kyllä pari bisseä.
Sikareita voi fiilistellä joskus muutaman kerran kesässä, mut keuhkoihin asti en halua vetää mitään savuja. Mulle se on puistattava ajatus et keuhkot ois täynnä jotain skeidaa, oli kyse sitte savi/metalli/kivipölystä, spraymaalista, valokuvakemiahöyryistä tai sakeasta savusta.
Ainiin, vielä kahvi. Siitä mulla on periaate, et pyrin juomaan kahvia ainoastaan musta puku päällä, kakun kera. Kyse ei ole niinkään kahvin mausta, vaan fiiliksestä. Spessummat kahvit on kuitenki alkanu vähän kiinnostaan ja tee on hyvää. Mut kahvin juominen aamulla tyhjään mahaan = hell no.
Jokanen käyttäköön päihteitä kuten haluaa, kunhan siitä ei aiheudu häiriötä muille.
Sinkkuvuosina ja opiskellessa löyty kummasti aikaa ja rahaakin dokailuun. Röökiä meni ikävuosina 18-27, nykyään käytännössä savuton. Mutta tupakkamies on aina tupakkamies, siispä joskus pienessä sievässä maistuu sikari.
Reippaampi kännäily, tms poikaporukassa meno vaatis nykyään niin paljon järjestelyä etten vaan jaksa (melkeen kaikilla lapsia). Nahkavekkarit herättää joka aamu kuus reikä reikä, myös viikonloppuisin. Ruokajuomaa enempi ottaminen tehdään muissa maisemissa kuin kotona. Jos on näköpiirissä ihan oikea kankkunen niin pyrin kärsimään sen jossain jemmassa. Käytännössä tätä tapahtuu ehkä kerran, kaks per vuosi.
Hyvä safka ja punkku on jess, mut vaimon kanssa tulee ostettuu yksinomaan pikkupulloja. Ei kaipaa lasillista enempää, kaikki 0,75l putelit on tullu lahjoina, tms. Pieni viskinaukku sillon tällön.
Siinäpä sitä, kukin tyylillään. Välillä tietysti pistää mietityttämään yhdistelmä lapset + alkoholi… tiedän että joillakin on esim 0-toleranssi, eli kun on lapset niin ei oteta koskaan ikinä mitään…
vuosi lähtee päihteettömänä. eipä sitä juurikaan enää ajattele sen kummemmin eikä sitä silloinkaan tarvinnut ajatella. tuntunut aina siltä, että tää ei oo edes mikään valinta. näin sen vaan pitää mennä.
