Sarjiksia kukaan?

Lukeeko porukka sarjiksia? Itsehän olen ihan geekki. Ekat Mustanaamiot hommattu joskus -79, kun opin lukemaan. Sittenpä noita on kertynytkin pari kirjahyllyllistä. Digiaika on ollu kultaa ja spermaa. Erilaisten appien kautta pääsee tabletilla lukemaan kaiken mistä ennen vain haaveili. Nyt on tullu luettua aika paljon supersankarisarjiksia. DC Comicsin Injustice: Gods Among Us on ollu viime vuosien ehkä parasta saagaa sillä rintamalla mun mielestä. Parempi kuin vähän vastaava Civil War Marvelin puolella. Noh kertokaa ja kyselkää vinkkejä.

DC Comicsin puolelta Lobo ja Marvelilta Deadpool. Jostain syystä aina ollu hirveet antipatiat hämähäkkimiestä, sekä teräsmiestä kohtaan. Niissä ei vain ole mitään coolia. Hämisleffojen jatko-osiakin tuntuu puskevan parin kuukauden välein telkkarista uusintana, jolloin mulla nousee oksennus kurkkuun instantisti. Melkein kaikki muu uppoaa. Hyvää sarjista on ilo lukea.

Enki Bilal, Frank Miller, Katsuhiro Otomo… Huh, mitä jälkeä ja tarinaa.

Hesarin ios-app ei enää näytä mulle sarjiksia, mikä vituttaa aika kovasti.
Aamu alkoi lukemalla päivän Questionable content, sinfest ja sheldon.

Muita seurattuja

Systemcomic
PBF.
XKCD
Dieaselsweeties
Sexylosers
Dinosaur comics

Ps. Korkeajännitys best.
Pps. Mauri Kunnaksen sarjikset oikeesti best.
Ppps. Suomalaisista supersankareista teräspersilja best.
http://www.ling.helsinki.fi/users/rvuokko/tuonelanjoutsen/images/hiltunen/hi_teraspersilja.gif

Mun ylpeyteni on faijalta haalitut Asterixit, Tintit, Lucky Luket ja kaikki julkaistut Non Stopit. Supersankareista Lepakkomies, Judge Dredd ja Tuomari, vaikka Corto Maltese onkin kovin kaikista (ja Ogami Itto). Verkkosarjakuvista seuraan Penny Arcadea ja Oglafia.

Odie on kyllä oikeassa Mauri Kunnaksen suhteen. Nyrok City for leif!

Ja Alan Mooren From Hell on mun mielestä paras sarjakuva koskaan.

Mä tykkään japanilaisesta scifi-sarjakuvasta. Parasta niissä on sarjojen pituus ja piirrosjälki. Tykkään Katsuhiro Otomomaisesta julistetyylistä, jossa sivulla pistetään kokonainen kortteli paskaksi ja jokainen kerrostalon ikkuna on silti piirretty. Otomon albumeista mulle rakkain on Dōmu, josta odotan keskinkertaista Hollywood-filmatisointia.

Tsutomu Nihei: Biomega ja Blame!

Yukito Kishiro: Battle Angel Alita

Hiroki Endo: Eden: It’s an Endless World!

Eurooppalaisesta sarjakuvasta sydäntä on sykäyttänyt viime aikoina Jean Van Hammen sarjikset Thorgal, Largo Winch ja XIII. Thorgalissa on japanilaisessakin sarjakuvassa rakastamani eeppisen pitkä tarina.

Sattumalta päädyin lukemaan myös Sillage-nimisen eurooppalaisen scifi-sarjiksen. Etsin uutta jenkkijulkaisua nimeltä Wake ja sattumalta Sillage oli ranskasta käännetty Wakeksi. Sillagessa on pukeutumisestaan ihanan välinpitämätön naissankari ja avaruustaisteluita, vieraita planeettoja yms. Välillä sarjakuva muistuttaa paljon Valerian ja Laurelinen seikkailuja (ehdoton suosikki!). Siisti avaruusseikkailu on myös Léon Aldebaran, Betelgeuse, Antares -sarja. Viimeiset albumit ovat kyllä ihan huttua. Vaikka Léon käyttääkin selkeää tussiviivaa, on piirtämisessä samanlaista fiilistä kuin Milo Manaralla (cowa!). Varsinkin naissankareiden kohdalla.

Ja se alunperin etsimäni Scott Snyderin Wake oli amerikkalaisuudestaan huolimatta myös hyvä sarjakuva, vaikka loppu olikin aika nöösi. Jenkkisarjakuvista kestosuosikkini on Sandman. Siinä on maailman ihanin kuoleman henkilöytymä. Missä nykyään tykätään leikkiä pop-kulttuuriviitteillä (Scott Pilgrim, mahtava!), Gaiman ottaa eri maiden kansantarustoa ja liittää niitä eläväksi osaksi omaa tarinaansa. Aika hävytöntä oikeastaan, käyttää jotain, jota on jo tuhat vuotta hiottu täydelliseksi.

Entäs sitten Suomalainen sarjakuva? JP Ahonen on kyllä tämänhetkinen ykkönen. Villimpi Pohjola koukutti ihan täysin ja sitten tuli Perkeros ja BAM! Joku tekee Suomessa tällaista? Ei saatana. Samanlainen fiilis tuli kun noukin ekan kerran Raahen kaupunginkirjastossa hyllystä Petri Hiltusen Ontot kukkulat. Suomalainen kansantarusto ja fantasia nykyajassa - mind blown! Siitä on jo vähän aikaa.

Ja onhan näitä muitakin, Kamala Luontokin naurattaa toisinaan oikein kunnolla

Lukee.

Koko pienen ikäni olen. Faijan Asterixit, sitten Akkaria ja sitten ala-asteella tajusin, että kirjastossa aikuisten puolella on parempia sarjakuvia.

Ralf König, Bourgeon, Charlie Christensen, Joe Sacco, Manu Larcenet, Alison Bechdel, Gilbert Sheldon, Pratt, Pauli Kallio, Tiitu Takalo … Onhan noita.

Suomisarjakuvasta viehättää melkein eniten käsittämätön omakustannesikailu: esim. Adolf Ehrnroth - elämä ja teot on melkoista cannoningia alusta loppuun, kuten myös Tajutonttu seikkailee. Ja tietty KVS PIF:n puoella.

Jos joku yksittäinen sarjakuva pitäisi mainita, niin aikanaan Manu Larcenetin Pieniä voittoja osu ja upposi.

Ps. Dinosaur comics ja Phd comics internetissä
PPs. Odien sigu, eisss :smiley:

Oma suosikki on Love and Rockets -sarja. Myös muukin Hernandezin veljesten tuotanto menee (mm. Palomarin veri…) Hunt Emersonin Firkin on kans ollut teinistä asti suosikki huumoripuolella ( . )( . ) ( Y )

Sitten ne perushommelit - Dredd, Akira, Asterix ja Aku Ankka. Marvelin Salaiset sodat ois to-do-listalla. Rocky kans kiva.

Suomalaisista ehdottomasti JP Ahosen hommat. Ornette Birks Makkonen myös hyvä.

Mikähän on semmonen sarjakuva joka on piirretty YUP:n Arpeni -biisin vaikutuksen alaisena? Siinä joku myyrä lähti pyöräileen ja joutu kaikenlaisiin kommelluksiin…

^ Ettei olisi Christer Nuutisen “Myyrä”? Voi olla jossain Suuressa kurpitsassa, tai en tiä. Nuutinen kyllä piirtänyt yhden YUP-sarjakuvan, jossa oli myyrä.

Dredd & Nemesis: <3

Kirjastojen sarjakuvahyllyjä on ajoittain tullut käytyä aika ahkerasti läpi, 'tiä mitä suosikkeja osais listata. Hagelbergiä ei oo vielä mainittu.

tutam - 9:18, 17.12.2014 » Manu Larcenetin Pieniä voittoja osu ja upposi.
Blast on myös ollut mielestäni vaikuttava.

Lukenut paljon ja piirtänytkin vähintäänkin omaksi iloksi. Nykyään valitettavan vähän kumpaakin. Ei muka ole aikaa.

Aika pitkälti kaikki edellä jo mainittu kama on tullut kahlattua, mutta Eetulla pari kivaa uutta tärppiä mitkä pitää tsekata.

Jos omaa suosikkia pitäisi listata niin varmaan se olisi Hergé upealla Tintin -sarjallaan. Jälki on hienoa ja ajatonta ja stoorit aikanaan todella poliittisia (olematta kuitenkaan tätä häiritsevän leimallisesti) ja myös osin scifiä vaikka nykyisin tuo usein hymyilyttää.

Suosittelen joskus perhetymään myös Etelä-Afrikan sarjakuvatarjontaan tai Viron tuotantoon varsinkin neuvostoajoilta. Löytyy hienoja juttuja ja kovaa ajankuvaa.

Jos sitten vielä jonkun tarkemman lukusuosituksen antaisin niin Marc-Antoine Mathieun trilogia (L’Origine, Le Processus, Le Dessin) on cowa. Milleriä ranskalaisittain :wink: Löytyi ainakin ennen ihan kirjastojen valikoimasta ainakin pk-seudulla.

BLAST on aivan helvetin kova. Alkukielistä nelososaa olen f5f5f5ttänyt kirjastoon julkaisusta asti, eikä vieläkään ole hyllyssä asti.

tutam - 10:07, 17.12.2014 » ^ Ettei olisi Christer Nuutisen "Myyrä"? Voi olla jossain Suuressa kurpitsassa, tai en tiä. Nuutinen kyllä piirtänyt yhden YUP-sarjakuvan, jossa oli myyrä.
Tää sen on pakko olla. Joku kokoelmakirja se oli.
Odie - 8:55, 17.12.2014 » [Questionable content](http://questionablecontent.net/), [XKCD](http://xkcd.com/)
vasaraasialainen - 9:14, 17.12.2014 » [Oglaf](http://oglaf.com/honor/).
Nää on kyllä kultaa. Lisäksi tulee seurattua [lauantaiaamun aamiaismuroja](http://www.smbc-comics.com/). Yehudan Moonin seikkailut kiinnosti kovastikin, mutta muistaakseni siirtyi Patreonin rahoituksen taa. Pitäisi jaksaa kaivaa lompakkoa koska onhan se sen arvoista.

Dr. McNinja, ebin.

vasaraasialainen - 9:14, 17.12.2014 » Verkkosarjakuvista seuraan Penny Arcadea ja [Oglafia](http://oglaf.com/honor/).
tuohon vielä [ctrl+alt+del](http://www.cad-comic.com/cad/)

Mun lempparit/seuraamat taisikin pitkälti jo tulla mainittua. Niiden lisäksi tulee mieleen oikeastaan vaan Jukka Tilsa ja Jyrki Nissinen.

Ainiin, koska yksvaihteen sarjislanka:

Ranskalais-belgialaiset klassikot ja kasarikymmenluvulta kaikki mitä Suuri Kurpitsa ja Tapiiri julkaisi tai olisi voinut. Kaikki Pauli Kallion käsikirjoittama on laatua! Crumb ja Shelton ja ysäriaikaan Peter Baggen Buddy Bradleyt. Ennen nettiä piti ulkomaiset outoudet tilata akateemisen kirjakaupan kautta tai ostaa päiväristeilyllä Tukholmasta (varsinkin Epix ja Pox -lehdet) tai kuskata interreililtä rinkassa Pariisista.

http://badassdigest.com/wp-content/uploads/2010/11/hate-568x842.jpg

Ainiin, viime jenkkimatkalla kahlasin koko transmetropolitanin lävitse jostain DC:n lue kaikki sarjikset palvelun previewstä.

Spider Jerusalem <3

Tein sen virheen, että otin Marvelin Unlimited -palvelun alle dolsulla joulukuuksi. Olen kääntänyt virtuaalista sivua aika saatanasti sen jälkeen.

Nainen tykkää pienten talojen taidesarjiksesta, itse olen fanittanut Daredeviliä kohta kolme vuosikymmentä, varmaan Millerin Stick/The Hand -setit on olleet pahimmat vaikuttajat asiaan.