Taanoin joku viisas 1V-foorumin jäsen muistutti aliossaan että " pyöritys on hippiliikettä".
Mietin tossa että mikäs se pyöräilyssä nykyään on hippiliikettä? Aikanaan kuulemma jotkut hipit keksi mountain bike-maastopyöräilyn. Nykyään se tuntuu olevan kaukana hippeilystä erikoisine teknisine jousituksinensa ja eksoottisine materiaaleinensa. Vai mahdollistaako nykytekniikka huolettoman heittäytymisen vapaaseen kokemusmaailmaan helpommin kuin meikäläisen harrastama fixivirtailu pitkin kiviä ja kantoja?
Onko maantiellä nykyajan tekniikan tuomat helpotukset ja mahdollisuudet enempi omiaan luomaan hippivapausfiilistä vai vanhanaikainen hormoonia puhkuva pusertaminen?
Entäs varsinaiset hippipyörät? Mää puhun hippisatulasta kun muut puhuu banaanipenkistä. Kun puhun hippitangosta toiset puhuvat apehangerista tai zetatangosta. Mitäs, pelkääkö ihmiset leimautuvansa hippeyteen puhumalla asioista oikein.
Hipit haki kokemuksia mielestään ja ruumiistaan, joskus huumeilla, toisinaan vaikuttamalla ruumiiseensa jollain jännällä tavalla. Huumeista ei muuta kokemusta ole kuin noi alko- ja tupakkatuotteet mutta usein huomaan olevani ns. tiloissa oikein kunnon fiximaastohyrskytyksen ja asvalttitykityksen aikana. Sitä kaipaa ja siihen pyrkii ja sen laatua tahtoo kehittää. Kunnon kaatuminenkin tuottaa semmosta räjähtävää tunnetta.
Mitä luulen huummeitten käyttäjienkin hakevan, ainakin itse etsin alkohoolista semmoista hämmästyttävää ja pysäyttävää ja samalla liikuttavaa fiilistä jonka joskus saan fillarinkin päällä. No ei ny ihan 1/1, mutta jotain semmosta.
NKOTB - 8:44, 3.10.2014 »
Tervetullut lanka. Oonkin jo pidemmän aikaa koittanut etsiä polkimia, joilla olis hyvä sotkea menemään avojaloin.
avojaloin polkeminen. samaan aikaan ihan hirveä vapauden tuntu ja kuumotus että entä jos pitää rueta jalalla laahaamaan jos jotain pahaa tapahtuu. näkisin kuitenkin selkeänä mahdollisuutena.
NKOTB - 8:44, 3.10.2014 »
Tervetullut lanka. Oonkin jo pidemmän aikaa koittanut etsiä polkimia, joilla olis hyvä sotkea menemään avojaloin.
avojaloin polkeminen. samaan aikaan ihan hirveä vapauden tuntu ja kuumotus että entä jos pitää rueta jalalla laahaamaan jos jotain pahaa tapahtuu. näkisin kuitenkin selkeänä mahdollisuutena.
Klosseja on suorastaan veemäinen istuttaa paljaaseen jalkaan.
Kesäinen päivä, ei kiire minnekään. Riippumatto matkaan. Metsäteitä körötellessä alkaa mieleen eksyä outoja ajatuksia rauhasta ja rakkaudesta. Näitä mietteitä on hyvä mennä kehittelemään kaikessa rauhassa lammen rantaan.
On tää elämä vaan niin kaunista. Oispa niin hippi, että loskasella Hämeentiellä bussien kiilaillessa osais vaan hymyillä ja olla onnellinen että on elossa.
Kyllä mun nähdäkseni hippeily on ennen kaikkea vapautta, suvaitsevaisuutta ja huolettomuutta - näiden sivutuotteena tulee tavallaan automaattisesti kapina valtavirran ns. kovia arvoja kohtaan. Pyöräilyanalogiana tämä voisi tarkoittaa ei-aikataulutettua ajelua mahdollisimman huoltovapaalla fillarilla, ärsyyntymättä muista liikkujista. Tapahtui se sitten maastossa tai maantiellä, paljain jaloin tai kengitettynä. (Tällaisia pyöräilijöitä sais olla paljon enemmän.) Flower Power!