Pepita Fixi

Ei tule Tuure tuputtamaan pyytämättä mitään neuvoja, mutta on kyllä pakko myöntää, että tuo pelkkä avauslause:

“Tästä olis tarkotus kasata käyttöpyörä kaupunkipyöritykseen sopivasti syksyn sateille.”

… suoraan sanoen satutti. Olisiko ihan mahdoton ajatus, että edes runkoputkiin suihkuttaisit jotain ruosteenestoainetta ?

Tuure

-.-

Minä näen noissa kappaleen maailmaa, joka on ikuisiksi ajoiksi menetetty. Tehtiin kaunista ihan vain siksi, että osattiin ja haluttiin tehdä jotain kaunista. Nuo wanhat Crescentit ovat elossa vielä tänäänkin siksi, että runko niissä on sitkeää mangaaniterästä ja kaikki liitokset ovat kunnolla ja huolellisesti tehtyjä. - Siksi se satuttaa, kun noita ei ymmärretä edes arvostaa.

“… syksyn sateille…”

Ach… Sama, kuin joku tekisi vanhasta Aston Martinista peltoauton, tai ammuskelisi Perazzilla rautahauleja ja minimagnumeita.

Minusta tuo pyörä on arvokas. Sitä ei pitäisi ihan kevyin perustein rikkoa. Jos nykyään jostain edes löytyisivät nuo muhvit uusina, niin keräilijät maksaisivat niistä melko paljon rahaa. On outoa, ettei noihin muhveihin juotettua laadukasta runkoa osata ja ymmärretä arvostaa tuskin nimeksikään.

Jokaisella on tietenkin oikeus tehdä omistamalleen arvokkaalle esineelle aivan mitä lystää. Se on aina omistajan oikeus.

-.-

Mä olen kai muuttumassa Tuuren kaltaiseksi, kun nykyään satuttaa nähdä kauniita maantierunkoja “beatereina”. Tyylikkäitä ja hienoja nekin voi olla (kuten eilen Kampin Satkarin edessä odotellut Pinarello), mutta jotenkin aina vähän viiltää.

Olen ajoittanut nykyisen vamman syntymän siihen hetkeen, kun kaveri onnistui löytämään itselleen likipitäen near mint -kuntoisen Motobecanen Team Championin reilulla 200 eurolla. Se teki vaikutuksen. Kaunis, niin kovin kaunis.

Tuure, olen samaa mieltä kanssasi, enkä suinkaan ole tuhoamassa runkoa. Syksyn sateilla tarkoitan vaan tätä tyhmää ajankohtaa rakentaa pyörä, joka ei ole varsinaisesti kurakelejä tai talviajoa varten. Runko oli huomattavasti huonommassa kunnossa kun sain sen ja olen yrittänyt palauttaa sitä mahdollisimman alkperäisen näköseksi tarra- ja ruostepinnoitteen alta. Toimiiko ruosteenestoaine muuten rungossa esim. autovahaa paremmin? Alunperin tarkoitus oli entisöidä pyörä, mutta suurin osa osista oli niin huonossa kunnossa, että sille tielle en viitsinyt lähteä.

Nykyisen polkmiet ovat saaneet niin paljon kuraa laakereihin, että edes putsaamalla niistä ei saa toimivia enää. Noi mks sylvanet näyttää hyviltä, pitää tiedustella niitä.
Mavic - Miche setti on pyörinyt mielessä ja jos ei mitää parempaa tuohon hintaluokkaan löydy, niin semmoiset menee varmaankin tilaukseen ensi viikolla.
Droppitanko todennäköisesti jää, mutta en haluaisi maantiekahvoja, vaikka ne sopisivatkin tyyliin paremmin. Joku pieni kahva stemmin viereen, toivottavasti se ei näytä liian pahalta.
Satula on vielä arvoitus, joku siro nahkainen näyttäisi varmaan parhaalta?

Droppitanko todennäköisesti jää, mutta en haluaisi maantiekahvoja, vaikka ne sopisivatkin tyyliin paremmin. Joku pieni kahva stemmin viereen, toivottavasti se ei näytä liian pahalta.
Ymmärrän, mutta silloin kuitenkin luovut yhdestä yleisimmin käytetystä ajo-otteesta - eli ajosta kahvoilta. Voin poiketa normista, mutta itse ainakin ajan 70% kahvoilta, 10% yläotteelta ja loput dropeilta tuulisella kelillä tai kun on vauhtia sen vaativan verran.

Jep, joistain pyöristä ei vain kannata tehdä kiinteää. Upea runko, pidä kunnossa.

ps. en todellakaan vihjaa että kys. projekti olisi väärin, ikävä vain nähdä tyyppejä jotka tekevät fiksin/sinkulan vain sen takia, että vaihteet ovat jokin kirous ja vaihteeton pyörä ainut oikea ratkaisu.

Ok. Asia selvä. - Ja mies tekee niin kuin tekee, ei sitä tosiaan muilta tarvitse kysellä. Kyllä tämmöisiä netissä piskinä louskuttavia tyyppejä aina riittää besserwisserinä muita neuvomaan. Ei meistä tarvitse piitata. :sunglasses:

Joskus on vain hätä kaiken vanhan ja arvokkaan katoamisesta, vanhaa käsityötä kun ei osata enää arvostaa. Siksi sitä herkeää sitten asioista piiskuttamaan.

Rungon suojaamisesta:

Vaha on päällä hyvä, mutta tarkoitin semmoisia ohuita vaha-öljy-korroosionesto aineita, mitä voi ostaa motonetista suihkepulloissa ja joita suihkutetaan rungon sisään. (ja paljon) Dinitrol on se toinen ja toisen nimi on Tectyl. Molemmat ovat hyviä, kuuluisia ja uskottavia nimiä. Toinen jättää näkyvän ruskean suojakalvon ja toinen värittömän liki näkymättämän sellaisen. Pullot voit nähdä viimeisessä kuvassa

http://kotisivu.dnainternet.net/leutola/CrescentCompetition12/Valokuvat.html

… jossa on siis puhetta niistä lukkorenkaista ja patruunalaakerin hiomisesta ohuemmaksi.

Jälki-Editti: Asia ei siis kuvasarjasta selviä, mutta veivasin pyörää telineessä eri asentoihin ennen patruunan asentamista, ja suihkutin putket täyteen noita suoja-aineita. Lähinnä sitä paksumpaa ruskean kalvon tekevää ainetta. (en muista kumpaa) Annoin valua sen mitä valui, pyyhin kierteet asetonilla puhtaiksi, sipaisin niihin alumiinitahnaa ja asensin patruunan.

Dinitrol on siis yleissuoja 25 B nimellä kulkeva aine, Tectylissä taitaa lukea “multi- purpose-jotakin” ja 506. Nuo kaksi minä olen hyviksi havainnut. Käytä tuommoisia suihkeita ja aineita käyttöpyörässä, en voi oikein nähdä mitään syytä antaa rungon ruostua sisältäpäin. Sama koskee tietenkin haarukkaa etc. Ja AINA alumiinitahnaa osien väliin.

Randomm on ajoasennon suhteen oikeassa, kyllä jarrukahvojen päältä ajaa suurimman osan ajasta. Olisi outo ajatus, jos niitä ei olisi. Tiedoksesi: Jossakin olen nähnyt semmoiset siistit vale pallukat, mitkä emuloivat kahvoja. Ne ovat juurikin tarkoitettu siihen, että niiden päältä voi ajaa. Semmoiset lyhyet muotoillut tököt käyrätankoon, missä ei käytetä jarrukahvoja. Ei pysty vain muistamaan, että missä olen ne nähnyt. Noita siis kuitenkin on olemassa ja olivat käsittääkseni juurikin fiksi käyttöön tehdyt.

Satulaksi löytyy vaikka tuommoisia: Selle San Marco - Saddles since 1935

SanMarco Concor satuloita noissa vanhoissa Crescenteissä on juurikin ollut. Omassa 92318:ssa satula on kuin tuo Regal ja vieläpä valkoisena, mutta ilman niittejä. Se on siis malliltaan vähän suorempi kuin Concor, kuten kuvasta näkyy. Muuten se on samanlainen kuin Concor. Toisessa Crescentissä oli mokkapintainen Concor. Tuolta suunnalta Crescentin tekijät ovat siis ne satulansa hankkineet

Tuure

-.-

BTW: Vastustan käsitettä “originaali”. Se ei tarkoita mitään. Kaikki vanhat pyörät, joita on oikeasti käytetty, ovat myös oikeasti kuluneet ja niihin on täytynyt vaihtaa osia. Satula ja tanko ja stemmi vaihdetaan myös aina sellaisiksi, että ne tekevät pyörän sopivaksi omistajalleen. Pyörän arvo on siinä, että se omistaja oikeasti käyttää sitä. Osia vaihdetaan uuteenkin pyörään niin kauan, että pyörä sopii omistajalleen. Kaikki muut tavat ajatella tuota asiaa ovat mielestäni vääriä tapoja ajatella sitä. Vaikka satula olisi lumileopardia mokkanahaksi hiottuna, ja ellei se sovi omistajalleen, se heitetään mäkeen ja vaihdetaan halpahallin viitosen tekonahka satulaan, joka sopii omistajalleen.

-.-

Sehän on kunnianosoitus pyörälle, että sillä tosiaan ajaa, eikä jätä vain koristeena pölyttymään. Aivan mieltä lämmittää aina, kun näkee kunnollisen pyörän, uuden tai vanhan, olevan oikeasti käytössä turhaan säälimättä(mutta tietysti tahallaan kolhimatta tai rikkomatta).

Vielä siitä rungon suojaamisesta:
Useimmat suojasuihkeet on tarkoitettu vain uusien pintojen suojaamiseen. Jos pinta on jo ehtinyt ruostua, ne tekevät kalvonsa siihen ruosteen päälle ja ruoste jatkaa kukintaansa sen alla melkolailla yhtä onnellisena kuin ennenkin. Monet aineet eivät myöskään syrjäytä mahdollisesti rakenteista jo löytyvää vettä.

Tuuren käyttämistä aineista tuo Tectyl, ilmeisesti mallia Multipurpose 506 WD, syrjäyttää veden, mutta on kuitenkin ilmeisesti tarkoitettu vain ruosteettomille ja ehdottoman puhtaille pinnoille. Vanhan fillarin rungon sisältä on varsin mahdotonta saada kaikkea ruostetta pois. Vaikka se olisikin vasta pientä pintaruostetta, jota vähintään varmaan kaikista vanhoista löytyy, se saa kuitenkin vahan alle jäämään ilmataskun, johon kondensoituu vettä ja johan kukkii. Uskoisin tuon Tectylin olevan noista vaihtoehdoista se ohuempi, jolloin Dinitrol tunkeutuu vielä huonommin ja toimii siis vähintään yhtä huonosti.

Oikea aine tehtävään olisi esimerkiksi Tectyl ML(se ainoa valkoinen kannu), se tunkeutuu paremmin rakoihin ja sen pitäisi pysäyttää ja ehkäistä ruostuminen. Ja syrjäyttää se toki sen kosteudenkin.

Laitahan siis Tuure runkosi tärpättiin kylpyyn, että saat sen sotkun pois sieltä.

Niitä kahvankorvikkeita saa luullakseni Foxcompista tai Ajomieheltä. Mutta jos tekee kuitenkin mieli vaihtaa, niin kuvittelisin cantilevereihin tarkoitetun kahvan sopivan noillekin, mutta jollakin on varmaan oikeaa tietoakin aiheesta.

raging bullhorn - 7:41, 13.9.2009 » Jep, joistain pyöristä ei vain kannata tehdä kiinteää. Upea runko, pidä kunnossa. ps. en todellakaan vihjaa että kys. projekti olisi väärin, ikävä vain nähdä tyyppejä jotka tekevät fiksin/sinkulan vain sen takia, että vaihteet ovat jokin kirous ja vaihteeton pyörä ainut oikea ratkaisu.
tle88 - 7:41, 13.9.2009 » Joskus on vain hätä kaiken vanhan ja arvokkaan katoamisesta, vanhaa käsityötä kun ei osata enää arvostaa. Siksi sitä herkeää sitten asioista piiskuttamaan.
Ymmärrän kyllä täysin museoimisen puolesta puhumisen ja entisöinnin, mutta kyl yksivaihdemuoti ja harrastuneisuus pelkästään lämmittää tässä asiassa mieltä. Hyvät teräsrungot nousevat taas arvoonsa ja niillä AJETAAN.

Käyttöesineet kuuluvat museoon vasta sitten kun niistä ei ole käyttöön enää.

Yleisestikkin ottaen pyöräilystä puhuttaessa puhutaan vitusti liikaa. En nyt tarkoita lainaamiani Tuurea ja Kuin raivodropparia, vaan ihan yleensä. Ylilyöntejä sattuu tietty joka suuntaan, joku tyyppi OIKEESTI ostaa hiilarirungon ja on kiinnostunut satulatolpan uusimisella saatavasta 12gramman kevennyksestä ja joku tyyppi on valmis hiomaan kaapelijohtimet ja maalit pois mistä vaan. Mutta ainakin niillä on ajamiseen tehdyt pyörät ja toivottavasti halua vetää TÄYSIII!!!

Onko immeiset suihkineet runkoihinsa jotain noista Tuuren ja Itsarin mainitsemista aineista? Että kannattaako nurkassa odottavaan projektiin iskeä mömmöt sisään ennen kasausta? Haitallista se tuskin ainakaan on.

EDIT: “Yleisestikkin ottaen pyöräilystä puhuttaessa puhutaan vitusti liikaa.” Mitä tällä tarkoitat?

Ontelonsuoja-aineet on ihan paikallaan. Varsinnii, jos aikoo säilyttää pyöräänsä ulkona.

Mulla on ollut onni löytää itselleni käytännössä sisällä säilytettyjä pyörä, ja Crescenteissähän on maalin alla vielä jokin passivointikerros. Epäilyttävissä tapauksissa olen huuhtonut runkoja ruosteenpoistoaineella eli käytännössä fosforihapolla, jolloin rauta on saanut lisäsuojakseen passiivisen rautafosfaattikerroksen. Olen suihkuttanut joihinkin hapotuksen jälkeen noita crc:n tai plastic paddingin kylmägalvanointi sinkki suihkeita. Sekin tekee terää, koska sinkki siirtyy aina syöpyvän kohdan peitoksi kostealla pinnalla. Sinkkisuihkeet ovat niin ohuita, ettei sinkki edes kierteessä haittaa eikä jarruta.

Vaimon työmatka Nishiki saa ulkosäilytyksessä paljon pahemmin selkäänsä. Siihen pitääkin soveltaa noita SuicideHubin mainitsemia paremmin tunkeutuvia aineita.

Ruosteen torjuntaan on hyvä keino penslata vahingoittunut kohta hapolla, antaa vaikuttaa pitkään, pestä pyörä puhtaaksi ja kuivata se rätillä ja lopuksi heti tehdä paikkamaalaus kolhun kohdalle. Kun vähän huolehtii ja välittää, kyllä sen vaivan saa tavallaan takaisin. Pyörä on siistimpi ja mukavampi kuitenkin vaikka täpläiseksi paikkamaalattuna, kuin ruosteisena.

Minä inhoan ruostetta niin paljon, että autokin on nykyään alumiinia melkein kokonaan. (vain alustan tukivarret ovat enää terästä, ja niistäkin meinaan hankkia itselleni varakappaleet valmiiksi.)

Pyörä on kuitenkin niin äärellisen kokoinen esine, että sen ruostumista vastaan sentään voi ja pystyy ja ehtii taistelemaan. Autossa on peli menetetty, kun ruoste pääsee taitettujen saumojen väliin. Kunhan pyöriä on vähintään se kaksi, niin aina voi olla yksi täysin purettuna ja sipisteltävänä aivan täydelliseksi.

Tuure

-.-

Vaikka pyörää olisikin säilytetty sisällä, se tuskin vastaa pakasta vedettyä, jos ikää ja kilometrejä vain yhtään on kerennyt kertyä. Syntynyttä korroosiota tuskin saa rungon sisältä mihinkään haihtumaan ihan pienellä huuhtelulla, vaikkei se mitään ankkuriruostetta olisikaan. Ehkä jokin teollisuuden kemiallinen pesu saisi. Mutta jos siellä sisällä mitään on, on suoja-aineen oltava sen alle tunkeutuvaa laatua.
Tämä koskee tietysti vain rungon sisäpuolta, ulkopuolelle nuo Tuuren ohjeet varmasti toimivat.

Tässä vielä pelotteluksi mallia siitä, kuinka runko voi laatupyörästäkin ruostua puhki.

Nyt meni yöunet… aivan satuttava kuva.

Täytyypä vaihtaa aineita parempiin siis… siis oikea on se ruosteeseen tunkeutuva laatu Tectyl ML… menee hankintaan.

Kiitokset.

Pitää siis ensin asetonilla luskuttaa rungot (4 kpl) puhtaaksi, ja aloittaa homma uudestaan. Perkele. No, mitäpä sitä ei vanhojen Crescenttien eteen tekisi… Alkaa se uudelleen maalauttamisen kynnyskin lähestyä tuossa hommassa. Väriksi tietenkin postilaatikon oranssi + valkoista satulaa ja tankoteippausta.

Talven iltapuhteet ja puhdetyöt ovatkin sitten tuossa.

Tuure

-.-

Ja kuvan tuhoutunut pyörä oli vielä Nagasawa… voi elämän kevät… Tuollaisen saamiseksikin on varmaan parin vuoden jonotusaika. Liekö enää edes saatavissa isollakaan rahalla muuta kuin käytettynä.

Vavisuttavaa.

Tuure

-.-

Joo, kuollut Nagasawa näyttää ikävältä.

Tähän läpiruostumiseen liittyen: omassa Pepitassani ei ole porattu reikiä keskiömuhviin eikä takahaarukan alavarsiin (?? chainstays). TdH:n jälkeen pyörää käsissä pyöritellessä sieltä tuli aika kiitettävästi vettä ulos satulaputken sekä emäputken etumerkin kiinnitysreikien kautta, eli summa summarum: märkiin olosuhteisiin kannattaa harkita että poraisi ~2mm reiät kyseisiin paikkoihin niin mahdollinen vesi pääsee poistumaan… ja paras olisi säilyttää lämpimässä ja kuivassa.

Mitä pitää tehdä ennen kuin tuollaista Tectyl ML alkaa rungon sisälle laittamaan? Pitäisikö sitä yrittää ensiksi puhdistaa sisältä kotikonstein jotenkin? Vaikuttaako aine maalattuun pintaan jotenkin, ja millä sen saisi siitä parhaiten pois? Olisiko suositeltavaa tehdä käsittely ennen ohjainlaakerin asennusta? Onko tuollaisen kuivumisajasta tietoa? Miettii tässä rumgon suojaamista sisältä kun projekti venyy ja venyy. Kiire on kadonnut kauan sitten.

Huuhtelu asetonilla tai tärpätillä varmaan on kotikonsteista toimivin vaihtoehto. Asetoni on tehokkaampaa ja tärpätti maalille hellempää. Tahrat pois tärpätillä.

Luonnollisesti ennen ohjainlaakeria, kyllähän se sinne muuten menee.

Oon antanu kuivua vuorokauden, mutta aika äkkiä se jähmettyy niin, että kasaamista voisi jatkaa.

Tuure: Asetoni varmaan toimii, mutta Multipurposenkin poistoon neuvotaan käyttämään lakkabensaa/mineraalitärpättiä. Ei tarvis välttämättä maalatakaan uudestaan.

No tuota: Hyvähän se on puhtaaksi saada ensin niin hyvin kuin mahdollista. Lyhyt viemärirassi tyyppinen viritys ja siihen päähän jotain haulikon piipuille ( kai kaikilla on ko. tarve- ja työkalu taloudessaan ?) sopivaa puhdistusharjaketta tai muuta tupukkaa ja siihen vielä sitten päälle teräsvillaa. Viritysmuoto on siis kohtalaisen vapaa, kunhan laitteella saadaan aikaan fyysistä kihnutusta. Pari isoa 100 millistä ruiskua ovat myös pätevä apu, jotta etuhaarukan sisäänkin ruosteenpoistoaineita voisi saada. Samalla sitten viilaamalla viimeistelee haarukan putkesta ne sisäpuoliset porauspurseet pois. Apteekista saa myös isoja neuloja, pyydä verineulaa, niin saat paksun. Kerro, mihin käyttöön se kapine tulee.

Agrimarketeista Vitapol nimistä possun ripulilääkettä (=99 % sitruunahappo) tai jotain peltojen peittaukseen käytettävää fosforihappoa tai noita kahta vielä sekoittaen + em. kihnustusta runkoputkiin.

Jos kylpyammetta käytät, niin auton kumimattoa alle, ettei amme naarmuunnu. Happo sinällään ei ole vaaraksi lasitukselle. Em. litkut voi myös yhdistää wc ankkaan tai vastaavaan happamaan wc puhdistus liuokseen.

Eli: tulos on sitä fiksumpi, mitä puhtaammalle pinnalle nuo putket saat.

Jos saat poltettua ruosteen siististi pois, niin suosittelen noita sinkkisuihkeita ensin alle ja sitten vielä sen suoja-aineen siihen päälle. Happoa voi siis lätkiä myös suoraan rungon maalipintaan, ei ehjä maali polymeeri mihinkään happoon liukene, jos jotain irtoaa se on jo ollutkin irti.

Paras ruosteenpoisto aine on suolahappo, mutta sillä on taipumusta aiheuttaa pistesyöpymää, koska se on kuitenkin hiukan liian voimakasta em. käyttöön. Pienellä määrällä voi kuitenkin terästää fosfori- ja sitruunahappo liuosta. Hapotuksen jälkeen ravista vesi pois ja huuhtaise putkia vielä tentulla, niin vesikin lähtee mukavasti pois. Tenttu haihtuu äkkiä ja sitten onkin aika tehdä se sinkkaus. Rautaa ei voi jättää ilman suojausta edes tunneiksikaan. Se alkaa heti hapettumaan. Musta FeO vielä jotenkuten menettelee, mutta Fe2O3 eli punaruskea huokoinen ruoste on paha asia.

Nokkela ottaa käyttöön vielä teräksisen kulhon, johon runkoon ruuttailtu happo valuu haarukan rei’istä ja esim. keskiöstä, ja käyttää sitä ainetta moneen kertaan. Aineen voi myös suodattaa kahvinkeittimen suodatinpaperilla puhtaammaksi aina välillä.

Happoa kannattaa lämmittää noin 50-60 asteiseksi, aineen aktiivisuus lisääntyy huoneen lämpötiloissa noin 8 asteen välein aina kaksinkertaiseksi. Teho nousee siis paljon välillä 25-> 60 astetta.

Helpoin ja kallein konsti on ostaa suoraan se crc:n ruosteenpoisto aine ja laimentaa se suoraan 1:10 kattilassa ja lämmittää ko. liuos 60 asteen hujakoille. (= kestää sekunnin koskea kattilan ulkopintaa sormella)

Kyllä yhdellä pullolla yhden rungon puhdistaa.

Tuure

-.-

Siis tuota asetoni tärpätti pesubensiini konstia tarvitsee, mikäli on jo ryvettänyt rungot jollain suoja-aineella ja ko. suoja-aine pitää saada pois rungosta. Jos siellä ruostetta ja hapettumaa ja tavallista likaa on, niin suoraan silloin tuo hapotuskin käy. Kyllä happo rasvaakin vähän pesee pois. Mutta ainahan se on parempi tehdä heti kunnolla ja oikeaoppisesti.

Eli: Liotin pesu + sitten happopesu + tentulla huuhtaisu + sinkkaus + suojavaha. Olkoon se nyt sitten tuo SuicideHubin suosittelema paremmin tunkeutuva Tectyl ML.

Tuure

-.-

Tavalliset liottimet eivät syö ainakaan pulverimaalattua pintaa.