Aikanaan kavin paljon useammin katsomassa lintuja, ja lajintuntemus sen vuoksi huomattavasti parempaa kuin nyt. Nyt on valitettavasti vahan jaanyt, mutta kevaisin venytan tyomatkaa Hertsikasta keskustaan Vanhankaupunginlahden ympari, jotta voi matkalla pysahtya torneilla ja pelloilla. Ja pidemmilla pyoraretkilla on kylla aina kiikarit mukana.
Pinnoja en laske. Vuodareita yritin joskus, mutta jai koska laskeminen ja mittaaminen ei ole minusta erityisen kiinnostavaa (samasta syysta mulla ei ole ajotietokonetta fillarissa). Ekopinnaskaba oli kylla hauska idea ja omat pinnat olisivat pitkalti noita Tringan ekopinnoja, koska olen lahes aina liikenteessa pyoralla.
Itse asiassa harrastan pyorailya ja lintuja pitkalti samoista syista ja samalla tavalla. Molemmat ovat hyvia tapoja tutustua ymparistoon ja ennen kaikkea kumpaakaan ei erityisesti tarvitse lahtea harrastamaan: kun paivittainen liikennointi hoituu pyoralla, jokainen tyomatka yms. on harrastamista. Vastaavasti lintuja voi tarkkailla aika lailla missa vaan, kuten tyopaikan pihalla kahvitauolla yms. Itse asiassa molemmassa minua viehattaa se, etta harrastus ei ole rajoitettu tiettyyn aikaan, paikkaan tai tekemisen tapaan. Eli voi lahtea vasiten harrastamaan, tai sitten tehda muun homman ohessa.
PS. SuicideHub yhdisti pyorailyn ja linnut viime kevaana allareissa…
meillä on mökillä kanoja kesäisi, ympärivuotisesti sitten siellä majailee viiriäiset ja fasaanit häkeissään. haudotaan itse munat jos halutaan lisää äänteleviä lintuja. tipujen kanssa häärääminen on eri kivaa hommaa
Tiesittekö että se oli Karl Fazer, joka istutti fasaanit Suomeen vuonna 1901. (Jostain jäänyt tämmönen faktoidi mieleen, en oo 100-varma, onko totta, ehkä)
janoinen - 1:00, 15.12.2014 »
olisikohan tälle omaa lankaa? kaksi varista (Corvus corone) piehtaroi lumisella harjakatolla. jalka-avusteisesti ylämäkeen rinta alla raahaten. kyljellään pyörien alas. kai ne syöpäläisiä karkottivat? vai lapsiako vain?
Käsittääkseni jälkimmäinen on ihan todennäköistä. Varikset leikkivät, tai näin ainakin on tulkittu, kun säännöllisesti käyttäytyvät tavalla, jolla ei ole mitään välitöntä tarkoitusta. Siitä on hauska kuvasarja: lintukuvaaja oli tarkkaillut variksia matkan päästä ja saanut hyvät kuvat variksesta pluttaamassa lätäkössä kun varis luuli olevansa yksin.
janoinen - 1:00, 15.12.2014 »
olisikohan tälle omaa lankaa? kaksi varista (Corvus corone) piehtaroi lumisella harjakatolla. jalka-avusteisesti ylämäkeen rinta alla raahaten. kyljellään pyörien alas. kai ne syöpäläisiä karkottivat? vai lapsiako vain?
Käsittääkseni jälkimmäinen on ihan todennäköistä. Varikset leikkivät, tai näin ainakin on tulkittu, kun säännöllisesti käyttäytyvät tavalla, jolla ei ole mitään välitöntä tarkoitusta. Siitä on hauska kuvasarja: lintukuvaaja oli tarkkaillut variksia matkan päästä ja saanut hyvät kuvat variksesta pluttaamassa lätäkössä kun varis luuli olevansa yksin.
[Tossa ainakin mäenlaskuvideota Venäjältä](http://goo.gl/K16xt0).
(Noihan on käsittääkseni myös lintumaailman älykkäimpiä lajeja.)
Seppälän varikset voi ainakin pulleasti tähän aikaan vuodesta kun syötän niitä hiirillä
Samps - 10:00, 15.12.2014 »
Ainakin vissiin naakat ovat näppäriä tyyppejä ja osaavat vissiin käyttää "työkalujakin" tarpeen vaatiessa.
vanttera - 17:28, 23.7.2013 »
Naakat on lintumaailman bäädäässei
Joo, varikset myös. Uuden-Kaledonian varis ratkoi ainakin jotain kokeita aika 5/5 käyttäen tikkua työkaluna. Suuren vaikutuksen teki myös Riossa kuvatun luontodokkarin varis, joka käytti liikennettä pähkinöiden särkemiseen. Kun autoille oli punaista, asetteli pähkinöitä ajoradalle, lensi liikennevalojen päälle odottelemaan ja seuraavilla punaisilla kävi nappailemassa yliajetut pähkinät.
tutam - 0:00, 29.3.2014 »
Itse asiassa harrastan pyorailya ja lintuja pitkalti samoista syista ja samalla tavalla. Molemmat ovat hyvia tapoja tutustua ymparistoon ja ennen kaikkea kumpaakaan ei erityisesti tarvitse lahtea harrastamaan: kun paivittainen liikennointi hoituu pyoralla, jokainen tyomatka yms. on harrastamista. Vastaavasti lintuja voi tarkkailla aika lailla missa vaan, kuten tyopaikan pihalla kahvitauolla yms. Itse asiassa molemmassa minua viehattaa se, etta harrastus ei ole rajoitettu tiettyyn aikaan, paikkaan tai tekemisen tapaan. Eli voi lahtea vasiten harrastamaan, tai sitten tehda muun homman ohessa.
Juuri näin. Välillä on tullu käytyä kovien lintumiesten mukana rengastusreissuilla sun muilla reissuilla. Vähän työkseen tehny myös kartotuksia. Pari linturallia ajanu ahvenanmaalla pyörällä ja jokusen autolla siellä täällä. On ne kyllä mukavia ja kauniita otuksia. Tulee kummasti sisältöä reissulle kun samalla tekee havaintoa että mitäs kaikkee täällä onkaan.
http://s12.postimg.org/lb6fyzwct/varpus.jpg
Jos toi on sun kätesi kuvassa, niin oon kyllä kade! Semminkin kun en ole ikinä varpuspöllöön törmännyt, en vaikka on vieraillut mm. vanhempien pihassa tiaisia hätyyttämässä.
Rengastuksista ja kartoituksesta myös isoa arvostusta. Oma harrastuneisuus siis ihan näpertelyä moiseen verrattuna.
Oma käsihän tuo. Varpuspöllö ja helmarikin vielä ihan symppiksiä, mutta tuosta kun koko vähän alkaa kasvaa niin se jo pikkusen kovasti jännittää. Onhan niitä vähän hankala nähä, mutta kyllä sitä vihellystä kuulee suht. helposti kun vaan osaa kuunnella. Eihän sitä kun menee mehtään vaan.
Siinä vielä sama haukkamallia. Kyllä siinä fiilikset on aika katossa kun pääsee tälläsiä vähän käpistelemään. Monesti näkee vaan turhan kaukaa. http://s15.postimg.org/hcwha23vv/varpus_2.jpg
Muutun vuosi vuodelta keski-ikäisemmäksi. Menneenä kesänä ja syksynä olen hämmästyttänyt itseäni tarkkailemalla välillä lintuja. Ja ootteko huomannu myös lintuharrastuksen aiheuttavan ns. speksaamista? Toisin sanoen, ostin kahdellakympilla kiikarit käytettynä. Ne on hyvät.
Ihmettelin tossa syksymällä kun varikset “leikkivät” kukkulan kuningasta. Varis vuorollaan kökötti tolpan nokassa ja muut härnäsivät syöksyillä. Ehkä siinä oli jostain nokkimisjärjestyksestä kyse mut ei se kovin totiselta kamppailulta näyttänyt ja homma päättyi yhtäkkiä, ikään kuin oisivat kyllästyneet leikkiin.
susijussi - 11:05, 15.12.2014 »
Oma käsihän tuo. Varpuspöllö ja helmarikin vielä ihan symppiksiä, mutta tuosta kun koko vähän alkaa kasvaa niin se jo pikkusen kovasti jännittää. Onhan niitä vähän hankala nähä, mutta kyllä sitä vihellystä kuulee suht. helposti kun vaan osaa kuunnella. Eihän sitä kun menee mehtään vaan.
Siinä vielä sama haukkamallia. Kyllä siinä fiilikset on aika katossa kun pääsee tälläsiä vähän käpistelemään. Monesti näkee vaan turhan kaukaa.
Joskus oon saanut helmarin "käsikukkopillillä" vihellellen näköpiiriin. Ja lehtopöllön myös, mutta noi nyt soidinaikaan tulevat melkein pyytämättäkin.
Faija kertoi kartoittajatutustaan, joka oli menettänyt toisen silmänsä kun oli mennyt pöllön pesälle poikasia laskemaan, ja pöllö olikin ollut himassa ja käynyt suoraan naamaan kiinni. Sen minkä oli näkökyvyssään menettänyt, sai tosin vissiin takaisin 70-luvun luontoliittolaisten arvostuksessa…
Mun setä on aika innokas lintukuvaaja ja oon joskus sen kaverina ollu puuhastelemassa. Aikoinaan, kun laadukas digikuvaus oli vielä kaukaista utopiaa, sillä oli jollain IP systeemillä toimivia itselaukaisevia filmikameroita viirupöllön pöntössä. Se filmien vaihtaminen oli aika jjännittävää puuhaa. Pantiin lätkäpelaajien hartiasuojat ja nahkatakit sekä mopokypärät ku mentiin sinne pöntölle. Emopöllö ei kauheesti kunnioittanu harteikasta motoristia, vaan veti aika surutta silmille. Mutta hienoja oksennuspallokuvia tuli.
