Hehe… Jatkossa korson nurkilla voi bongailla enemmän yksivaihteisia, joskin mulla on asemapyörä sitten ihan erikseen.
Ja espoossa on tottakai paljon hyvää, mutta oma fiilis espoosta on kyllä et siellä jengi on tosi sisäänpäin lämpeävää. 4 vuotta yritin, mutta koskaan en kotiutunut sinne. Tavallaan se on hyvä että kaupungin (siis muun kuin hki) sisällä on palveluita, mutta tuntu että jos yritit vaikka saada espoolaista kaveria leffaan tai baariin, niin ykkösvaihtoehtona on sello ja tokana ehdotetaan omppua… O_O Vantaalta pääsee kätevästi pois keskustaan vaikka mäkin asun täällä periferiassa
Ja äskettäin kämpän ostaneena… Mitäs hittoa niissä espoon kämppien hinnoissa oikeen tapahtuu… Aivan surkeiden slummialueidenkin kämpät on kauhean hintasia… Mä ostin nyt sikamaisen halvan kämpän Vantaalta ja nyt vaan ootellaan et arvo hiljalleen nousee, kun kaupunki siistii ja parantelee lähialueiden ilmettä >:)
Haitsä minikmii multa sen mummiksen? Tuliks siitä ikinä ajokuntosta? Hyvä diili mulle kun vetäsin sentää glögikännit et kiitti siit! Näin muuten korson asemalla viime kesänä valmisfiksin.
Must tää koko vuantaa on aika someroa, mopoautoo pukkaa semmosta 10 mopoauton letkaa vastaan ja lipat viuhuu, ei huono.
Yhtään fiksiä en näe täällä,vipualueella.Aika tarkasti pitää miettiä,ehk oon jonku pengyn tyylisen nähny joskus.Tai ei näitä voi muistaa…on niitä välillä tullu takaa ja ohi…
Korson alueen railit iha jepsis.
Mitäs nöist kevlien kunnosta sanois…Tienpitäjä voi haistaa pitkän vitun sillä ajoradanpuolella usein mä vaan hillun.
Ei mua kinosta, ei mul oo varaa ostella uusii renkait kokoaja tai kaivella kiviä hammastikulla kuviosta kokoaja.Miks klv on ku joku kivikaivos ja tuntuu että aina vaa pahenee.Ei mahu settuppii matalapaise.
Tänään aamulla Tavitiellä neitseellinen räntä peitti hoitamattoman pienen sivukadun jäärailoyllätykset.
Tuttu ansa, en mene lankaan vaan ajelen rauhassa, ei hätää.
Ylämäkeenpä kiihdyttää nuorimies pienipyöräisellä moposkootterilla kevätriemukasta vauhtia kohti lähellä olevaa lukiota.
Etupyörä tarttuu niin napakasti pinteeseen että nuorimies jatkaa pyllymäkeä liukuen ja vähän kierähdellen ylämäkeen, moposkootteri menee kuperkeikkaa ulos tieltä ja pysähtyy kaikuvasti ja muovisesti rämähtäen puuhun.
Jään vähän liikennettä ohjaamaan ja tsekkaamaan jäseniään ja arvokkuuttaan kokoilevan uhrin kuntoa. Hyvät suojavarusteet näyttivät suojanneen, motoristi ei apuja eikä lohdutusta kaipaa.
Nyt jälkeenpäin harmittaa kun en lähtiessäni tajunnut neuvoa tienpitäjää vähän tapahtumien kulusta vastuuttamaan. Se tienpätkähän on ollut ihan luomua jo pari kk.
Mun täytyy nyt häpeäkseni myöntää, että joskus ammoin kun ajoin (yksivaihteisella) mummiksella, niin luminen talvi ja Havukoski voitti mut, ja siirryin junailijaksi. Oisko ollut 2008. Silloin en vielä tiennyt, että on olemassa hyviäkin pyöriä tai että #5.
