Muutoksen tuulet - vanhuus ei tule yksin

minusta duunimatkat + päivittäiset kaupunkipyörimiset hipsterifiksillä on fiksumpi (vaihe) kuin vermeet kuntoon ja erikseen harrastusolosuhteisiin harrastamaan harrastuspyörällä (vaihe).

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

kid_scientifik - 14:19, 24.5.2013 » minusta duunimatkat + päivittäiset kaupunkipyörimiset hipsterifiksillä on fiksumpi (vaihe) kuin vermeet kuntoon ja erikseen harrastusolosuhteisiin harrastamaan harrastuspyörällä (vaihe).
Nyt ei ymmärrä miten nuo on toisensa poissulkevia. Selitä pls. "Hyötypyöräily" ja "harrastuspyöräily" on kuitenkin kalustovaatimuksiltaan melko toisistaan eriäviä.

Ja eikö tuo päällekkäisyys/limittäisyys ole nimenomaan Smurfin listan 4. vaihe?

eivät välttämättä olekaan. tarkoitukseni on relativoida kaikenlaiset (implisiittisetkin) oikeinpyöräilyviittaukset ja kikkailla vaihenäkemyksillä.

itsekin käyn välillä lenkillä, lenkkeilyvarusteissa.

e. muoks

Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Freeflow - 14:27, 24.5.2013 »
Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Hähä.. yllätyt tulevaisuudessa.
kid_scientifik - 14:27, 24.5.2013 » eivät olekaan. tarkoitukseni on relatvoida kaikenlaiset (implisiittisetkin) oikeinpyöräilyviittaukset ja kikkailla vaihenäkemyksillä. itsekin käyn välillä lenkillä, lenkkeilyvarusteissa.
[ ]asia selvä [x] MITÄP?

<3

Smurf - 14:29, 24.5.2013 »
Freeflow - 14:27, 24.5.2013 »
Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Hähä.. yllätyt tulevaisuudessa.
Sitä odotellessa :D

Olen koko pyöräilyurani ajan elänyt kaikkia noita vaiheita yhtä aikaa. Hyötypyöräily, harrastuspyöräily, kilpapyöräily. Kiinteät, vaihteet, maasto, maantie, retki, rossi. Yksin, kavereiden kanssa, seurakavereiden kanssa.

Keskustelu toistaiseksi kuulostaa totalitaristiselta ja poissulkevalta.

Ainoa piirre, jossa olen havainnut vaiheita, on tekninen ymmärrys.

  1. Kumi puhki, miten tämä kiekko irrotetaan? Jätän varastoon.
  2. Kartiokuulanavan avaus ja putsaus onkin ihan kivaa.
  3. Kyllä, osaan koota kisakäyttöä kestävän rossivaihdepyörän.
  4. Innosta piukeana kasaan paskoista aihioista konvehteja ja hellin fillareitani erikoishuolloin.
  5. Ei enää huvita, mutta teen välttämättömät huollot melko vähin vaurioin.

Mulla mennyt about just toiseen suuntaan kuin smurffilla, vanhasta ysärin alkupuolen stumpjumperista ysärillä “se sitten lähti”. Maastorekiä ollut moneen lähtöön ja pyöräily oli pitkään enemmän harrastus. Harrastuspyörät harrastusvaatteissa ja aina pyörät himaan yöksi (stumpjumper pöllittiin pyöräkellarista). Sit tuli kuntoilumielessä mukaan maantiepyörät ja spandexit. Hyötyajo on sit tullut vasta ton fiksin mukana, nyt neljä pyörää himassa ja feels_goodman.png.

Mut kiintsari rules kyl lujasti. Kävin heittämässä vuoden ekan kuntolenkin maantiepyörällä ja tuntui et se on jotenkin rikki kun polkimet ei työnnä eikä jaloilla voi moduloida nopeutta.

Ikää tulee lisää ja fiilikset senkun paranee. Bring it on, life.

EDIT: Hauska topsu btw!

Kare_Eskola - 14:32, 24.5.2013 » Keskustelu toistaiseksi kuulostaa totalitaristiselta ja poissulkevalta.
Resurssien riittämättömyys saattaa joskus kalskahtaa totalitaristiselta ja poissulkevalta.

Pragmaatikolla tämä meni näin päin:

  1. Vuonna 1978 sain kymppivaihteisen retkikäyttöön. Välitykset 52/14 Puolan ja Unkarin tasangoille - 42/28 Sudeeteille ja Slovakian pikkumäkiin. Droppitanko. Kunnon tavaratelineet.

  2. Lapsen synnyttyä droppitanko vaihtui suoraan. Oli helpompi vahtia liikenteessä sinne tänne säntäilevää pikkupyöräilijää.

  3. Stadiin muutettua kaksi pyörää. Toinen pyörä (vaihteellinen) landelle suuntautuvia työmatkoja varten. Sinkulana hassu retropyörä.

  4. Työpaikan vaihduttua keskustaan vaihdepyöräkin (alunperin suunniteltu sinkuloitavaksi) muuttumassa parhaillaan sinkulaksi.

  5. Ikuisuusprojektina vielä alle seitsenkiloinen “pikkurillillä metroon” -pyörä todella näppärää kaupunkiliikennöintiä varten.

Siis vaihteista sinkulaan.

Edit

kyllä mä uskon, että tosta mun pointista saa kiinni. relativoida = suhteellistaa, pudottaa jalustalta; implisiittinen = julkilausumaton, otaksuttu.

eli nyt kun henkilö x on löytänyt oikean/järkevän pyöräilyn, huomaa hän kuinka hölmöjä(kin) juttuja on tullut pyöräilyyn liittyen tehtyä/harrastettua. lisäksi tämän varjolla voi nykyisin tehdä tiedostetusti hölmömpiäkin fiilisjuttuja, koska myös oikeinpyöräilee. ja tällaista arvottavaa näkemystä en osta. päivittäisen fiksuttelijan näkökulmasta moiset oikeinpyöräilyt saattavat näyttää hyvinkin hölmöiltä (vrt. relativoida-termi edellä).

harrastuspyöräily on kuitenkin loppujen lopuksi yhteiskunnallisesti varsin merkityksetöntä, pyöräily ylipäänsä ei (vrt. autoharrastajat & autoilu).

auto, hifi, pyörät… ollu harrastuksina since -87
tais siinä joku mopoki välissä olla mut ei tässä kovin vanhaks itteesä tunne

ei muutoksia

kid_scientifik - 16:01, 24.5.2013 » harrastuspyöräily on kuitenkin loppujen lopuksi yhteiskunnallisesti varsin merkityksetöntä, pyöräily ylipäänsä ei (vrt. autoharrastajat & autoilu).
Mites noi ihmisten vapaa-ajan liikuntaharrasteet yleisesti ottaen? Yhteiskunnallisesti merkityksettömiä?

Ei edes ole, edistäähän ne terveyttä.

^Näinpä.

Oma kehitysvaihe on tällä hetkellä sellainen, että eniten kiinnostaa droppitangollisen vaihdemaasturin kasaaminen. Saattaa olla, että joskus tulevaisuudessa kiinnostaa jopa ajaa sillä.

Kare_Eskola - 14:32, 24.5.2013 » Ainoa piirre, jossa olen havainnut vaiheita, on tekninen ymmärrys. 1) Kumi puhki, miten tämä kiekko irrotetaan? Jätän varastoon. 2) Kartiokuulanavan avaus ja putsaus onkin ihan kivaa. 3) Kyllä, osaan koota kisakäyttöä kestävän rossivaihdepyörän. 4) Innosta piukeana kasaan paskoista aihioista konvehteja ja hellin fillareitani erikoishuolloin. 5) Ei enää huvita, mutta teen välttämättömät huollot melko vähin vaurioin.
Tää on ollut mulle yks niitä voimaannuttavimpia asioita fillareissa. Sen verran halpoja ja yksinkertaisia vimpaimia, että kynnys niiden kanssa näpräämiseen ei noussut liian korkeaksi. Se fiilis, minkä saa, kun onnistuu läjäämään jonkin konkreettisen mekaanisen kokonaisuuden yhteen ja se vielä toimii, on jotain sellaista, mitä soisin mahdollisimman monen kokevan.

Sama. Minulla kun jäi mopovaihe elämättä eikä kotoakaan tullut juuri tekniseen käsityöhön harjaannusta, niin fillareiden kanssa leikkiminen on ollut nimenomaan voimaannuttavaa.

Olen oppinut, että teknisen laitteen voi purkaa, ymmärtää, korjata ja kasata. Ja sen jälkeen olen oppinut huoltamaan sitä niin ettei tarvitse…

NKOTB - 18:01, 24.5.2013 » -- Se fiilis, minkä saa, kun onnistuu läjäämään jonkin konkreettisen mekaanisen kokonaisuuden yhteen ja se vielä toimii, on jotain sellaista, mitä soisin mahdollisimman monen kokevan.
Joo niimpä! Kolme vuotta sitten fillarit olivat mulle kauniita, mystisiä koneita jotka liikkuvat polkimia pyörittämällä, pysähtyvät jarrukahvoista vetämällä ja kääntyvät ohjaustankoa kääntämällä. (Niin ja niihin ketjuihin pitää ilmeisesti laittaa jotain rasvaa?)

Nyt osaan paitsi speksaa itselleni sopivan rungon ja oikeanlaiset osat siihet, myös kasata näistä ajokelpoisen, turvallisen ja vieläpä kohtuu hyvännäköisen pyörän. Se tuntuu ihmeeltä. IHMEELTÄ! En olekaan täysin kelvoton ihminen. Olen niiiiiin helpottunut.