Kolaritarinat: Pyörät vs muut

Mielestäni olisi aiheellista koota kollektiivisesti omat pyöräkolaristoorit samaan lankaan, koska jaettu tieto on paras tieto. Road Rage -, Pyöräkolari uutisissa -, Pannut- ja Liikennesäännöt-langat plus ne kaikki vakuutuslangat eivät oikein sovi ja kiinnostavat & tärkeät tarinat unohtuvat muun jupinan sekaan.

Ajoin tänään ajorataa oikeassa laidassa kuin kunnon kansalaiset tekevät kunnes edellä ajanut auto kääntyy eteeni aikeenaan pysäköidä romunsa tien vieressä olevaan vinoparkkiin kahden muun pysäköidyn auton väliin. Tämä liike leikkaa juuri mun ajolinjan yli. Harmi vain, ettei autoilijalla ollut vilkkua päällä tai katsetta peilissä ennen kääntymistä. Vaistomainen skidaus päälle, mutta alla oli kevään irtosepelit ja jarrutus meni pitkäksi. Vasemmalta ei päässyt enää ohi, joten oli pakko yrittää kääntyä samansuuntaisesti pysäköivän auton kanssa. Ohjaus kuitenkin puski suoraan. No, pamautin auton takakulmaan ja muksahdin kyljelleni. Kuski nousi hätäisesti, kyseli vointia ja myönsi ettei nähnyt mua. Long story short, mulle, pyörälle tai autolle ei käynyt mitään, mitä nyt housut kastuivat (hymiö).
Kolaripaikka tuossa, missä kuvan auto kääntyy.

Ei tässä mitään, mutta puolitoista vuotta sitten syksyllä kävi täsmälleen samalla tavalla. Tuolloin kadut olivat kuivat, jolloin ohjaaminen onnistui skidatessakin paremmin ja pääsin manouvroimaan itseni samansuuntaisesti pysäköivän auton kanssa. Kuivista kaduista johtuen vauhtiakin oli reippaasti enemmän, joten jarrutus meni taas pitkäksi ja pamautin ohjaustangolla Opelista sivupeilin irti. Vakuutusyhtiö yritti laittaa syykseni tuon, mutta selittämällä tulivat järkiinsä.
Kolaripaikka tuossa oikealla keskivaiheilla.

.

^ Yksityisautoilijan uskonnollinen tausta kiinnostaa myös. Hankala lukea kuvausta ilman tätä tietoa.

Hyvä lanka. Etenkin ennakkotapaukset ja täsmälliset kuvaukset on hyvää infoa. Osaa ensinnäkin varoa tai välttää tilanteita ja mikäli semmonen sattuu omalle kohdalleen, osaa reklamoida ja toimia oikein.

maza- - 20:27, 27.3.2013 » islamisti
vitun tärkeitä juttuja.

varokaa sitten niitä irtonaisia/muita koiria! monta kertaa meinannu ajaa yli,kun ne pomppaa eteen.

luin ziggyn tarinan ja olin et hyvä + tärkee lanka. sitten luin mazan tarinan.

Täällä kai piti puhua kolareista eikä melkein kolareista?

Täällä on jo riittävästi ajamiskeskusteluja missä puhutaan melkein ajamisesta.

Mulla on se yksi palpan ruttailu viime kesältä. Vanha mies kääntyi autolla eteen. Ehdin väistää, mutta sitten meni sedältä kaasu ja jarru sekaisin ja ajoi yli. Pääsin irti fillarista ja katsoin kun se rämisten raahautui auton alla noin 40m. Olihan se.

Poliisia ja lanssia paikalle ja homma hoidettiin asiallisesti ja kuskilta kortti pois.

Maza osaa kyl hakee sympatiat puolelleen.

Mun ainoa ja toivottavasti viimeinen kolari auton kanssa oli tässä Sörnäisten rantatien klassikkopaikassa. Sekä minä että autoilija olimme ennen tota risteystä matkalla kohti Teakia/Hakista. Minä pyörätiellä, autoilija ajoradalla. Kuvan näyttämässä kohdassa autoilija kuitenkin kääntyi vauhdikkaasti oikealle Kaikukadulle eli suoraan eteeni. Ehdin jarruttamaan hieman ja sain käännettyä fillarin paniikinomaisesti vasemmalle auton kyljen suuntaisesti. Stonga otti ensimmäisenä kiinni ja itse tömähdin yllättävän rennosti ja pehmeästi auton kylkeä vasten. Autoilija oli aika paniikissa ja myönsi anteeksi pyydellen mokansa. Siinä tarkistettiin vauriot: fillaristi ja fillari olivat ihme kyllä täysin kuosissa, punainen Volvo sen sijaan oli saanut stongasta aika jäätävän lommon takaoveen. Ehkä näin parin vuoden takaa harmittaa se, ettei siinä hämmentyneessä adrenaliinihumalassa tullut soitettua kuitenkaan virkavaltaa paikalle. Autoilijan järkyttynyt mieli, anteeksipyytävä asenne ja euforia ihmepelastumisesta riittivät siinä hetkessä.

Pari kertaa olen meinannut jäädä parkkiin ajaneen auton kuskinpuoleisen etuoven teilaamaksi. Se se vasta kuumottavalta tuntuu kun ovi heilahtaa sekunnissa levälleen vaikkei nyt edes ihan suoraan ajolinjalle yltäisikään. Melkein on pitänyt saman tien ajaa alushousukauppaan noiden jälkeen. Yleensä oven aukaisijasta tilanne ja kommellus on ollut jotenkin koominen, mikä on tuntunut oudolta.

Toissa kesänä auto koukkasi vasemmalta ohi kääntyäkseen oikealle. Kylki vasten kylkeä pum-pum ja katuun. Auto jatkoi matkaa, mutta ninjavaistoilla spottasin maassa liukuessani rekkarin talteen. Ylös ja soitto poliisille, paitsi että puhelin olikin särki.

Kotona sit selvittelin rekkarin ja tekstailin perään. Joku juniori (kuski) soitteli takaisin ja kertoi isänsä (ilmeisesti auton omistaja) saaneen viestin. Pyyteli kovasti anteeksi ja sovittiin, että maksaa kaiken särkyneen hyvin takaisin.

Jälkeenpäin sitten kyllä mietiskelin, että olisiko kuitenkin pitänyt soittaa poliisille, mutta aloin pelkäämään, että kuski alkaakin kiistämään, ja annoin asian olla.

Ei jäänyt kovin paha mieli. Ehkäpä nykyään ryhmityn vähemmän oikealle vastaavissa tilanteissa.

Joskus männävuosilta tällaista Herttoniemen/Mölylän siirtolapuutarhoilta. Olin polkemassa varsin leppoisaa tahtia kohti kotiani jalkajarrullisella mummiksella. Mutkassa, puutarhoiden pohjoiskulmalla, seisoi jengiä juttelemassa minusta katsoen tien vasemmalla puolella. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, koska kukaan ei ollut ajolinjallani, koska ajoin - yllättäen - oikeaa laitaa ja juttelijat sen näköisiä, etteivät siitä mihinkään lähde. Hidastin nyt kuitenkin sen verran, mitä mutkaan tullessa hidastetaan.

Kun olin polkenut väen ohi, kuulin kuinka yksi juttelemassa olleista vanhemmista naishenkilöistä huutaa hädissään “Huugo!!”, jokin kiristää kurkusta ja taka-oikealta kuuluu ulinaa. Isken tietty jarrun pohjaan ja koitan kääntyä sivusuuntaan, koska kaulani ympärillä kiristyy flexi-hihna. Aikaa kulunut ehkä sekuntti siitä kun huomasin tuon kuristamisen. Väänsin pyörän poikittain, jotten menisi enää edemmäs, koska hihna veti todella ikävästi.

Menee hetki tajuta, että mitä on käynyt. Yhdellä tien vasemmassa laidassa seisoneista naishenkilöistä, joka oli vielä selin tielle päin, oli koira hihnassa. Koira puolestaan oli mennyt tien oikealla laidalla olevaan puskaan kuselle (tai mistä minä tiedän) ollen siten näkymättömissä. Kuten tien poikki kulkeva hihnakin. Tilanne oli siitä ikävä, että koiraa ulkoiluttanut nainen kaatui ja löi päänsä niin, että otsaan tuli pieni vekki. Ambulanssi soitettiin paikalle ja mitään vakavampaa ei onneksi käynyt. Itselleni jäi mustelmat kaulaan ja koiralle ei käynyt mitenkään.

Jäin miettimään, että mitä tein väärin, koska nainen kaatui ja löi päänsä, mutta olen tässä vuosien mittaan tullut siihen tulokseen, että ansa oli viritetty siihen malliin, että sitä oli hyvin vaikea ennakoida.

e.

Paha mieli tästä silti jäi.

Tutamin tarinasta tuli mieleen vielä yksi oma surreaali episodi. Kanavarannassa Katajanokalla ajoin kerran lokkisiimaan jota huoltomiehet olivat virittelemässä lyhtytolppien ja sen punaisen tiilirakennuksen välille. Yksi lanka oli vähän unohtunut roikkumaan ja silleen. Hämmentävä tunne, kun ei näe mikä mutta tuntee kuinka jokin painuu kasvoihin kiinni ja alkaa vääntää päätä taaksepäin. Pysyin pystyssä, mutta leuka sai palovammaa siimasta. Pienen suukovun jälkeen vaadin paikan päällä huoltoyhtiön tiedot ja lähetin huoltoyhtiöön kipakan palautteen sähköpostilla. Pahoitteleva vastaushan sieltä tuli. Samalla tosin vedottiin huoltohommien hankaluuteen kaupunkiympäristössä, mahdottomuuteen ottaa kaikkia mahdollisia vaaratekijöitä huomioon, varoituskylttien kömpelyyteen/turhuuteen sekä siihen ettei koko katua kuitenkaan voida sulkea jne. Itse jäin joksikin aikaa miettimään mitä olisi voinut käydä, jos siima olisi sattunut olemaan mulle silmien korkeudella.

Ah, koirat. Muutamia lähellä piti -tilanteita on ollut kun luonnevikaiset omistajat antavat lemmikkiensä poukkoilla kulkuväylillä miten sattuu.

Kerran parkkeerattujen autojen välissä lymyävän terrierin musta hihna yllätti pimeällä kelvillä mutta siitä selvittiin paniikkijarrutuksella/otb:llä. Omistaja puhui keskellä kelviä puhelimeen, toinen koira pusikossa, toinen kadun varteen pysäköityjen autojen välissä eli väylä siis tukossa…

Viimekesänä posautin bemarin kylkeen ihan kivaa tilanne nopeutta. Edellä mainittu BMW kääntyi erään mainitsemattoman (Aurinkolahden K-market) pihaan ja ajelin suoraan menevää pyörätietä suoraan eteeni kääntyneen bemarin etuoveen. Säästyin pienillä mustelmilla ja kävin vähän pyörimässä konepellillä seksikkäässä autonpesu asennossa. Kuskihan oli stereotypinen macho uros, joka alkoi huutamaan ku päätäleikattas. Syytöstä tuli kovasti, mutta silminnäkijät pudotti miehen nopeesti nöyräksi pojaksi joka ymmärsi perseilynsä. Pyörälle ei käynyt mitään, mutta pelkääjän puolen ovea sai kuski suoristella jossain peltipajalla :slight_smile: odotan jo tämän vuoden tulevia kolareita uh!

Niin mites se vauhdin hidastaminen kun näkee sen koiran, lapsen taikka sen just parkkeeratun audin joka 100varmasti lämäyttää kohta sen oven auki… Ei kenelläkään oo niin kiire ettei voisi himppasen hidastaa. Rauhaa ja rakkautta. Kyllä se kevät sieltä tulee.

^juuri näin

Shit hit the fan.

^^^sovellettavissa mun mielestä sama mitä harrastan autolla jos on katu missä ei oo erikseen jalkakäytäviä tms. Koira, lapsi, mummo tms kun näkyvissä niin kohdalla hidastaa kävelyvauhtiin. Eipä oo tullu kauheest vaaratilanteita noiden koirien ja lasten kanssa ainakaan.

jarrut mainittu. ja kypärä.

jatkettaisko niillä kolaritarinoilla.

kaukomieltä vain korjaisin että ei “ah koirat” vaan “ah koiranulkoiluttajat”. Ei ne eläimet mitään väärin tee vaan niiden tyhmät ulkoiluttajat, jotka ei tajua, että flexi ei kuulu kaupunkiympäristöön paitsi metrin mittaiseksi lukittuna.