Mulla oli tällainen ongelma, jonka sain ratkaistua jokunen viikko takaperin. Tiiä täydellisyydestä, mutta vaihtelua oli liikaa, joten siihen oli pakko puuttua. Ei se niin löysäksi mennyt, että olisi ketju pudonnut, mutta kuitenkin. Kokemuksesta saattaa olla hyötyä, joten rustailen vähän.
Kaikkien pulmien ratkaisussa eristäminen on tosi kova sana. Panin merkille, että kireys vaihtelee täsmällisesti kammen pyörähdysten mukaan: takapää suljettu pois. Sitten:
asb - 9:37, 9.7.2009 »
laita merkille missä kohtaa kampi on kun ketju on kireällä, ota kampi irti ja käännä 90 astetta keskiöakseliin nähden ja laita takaisin. jos kireys on samassa paikassa, niin kampi on huono, jos se on siirtynyt 90 astetta, niin keskiö on huono.
Kireys pysyi samassa paikassa, keskiö sai synninpäästön.
Jäljelle jäi kampi ja eturatas. Mittasin kyllä eturattaan ja totesin sen pyöreäksi, mutta en ollut ihan vakuuttunut, joten otin eturattaan kammesta ja käänsin sitä 90 astetta eri kohtaan (nelipulttikiinnitys). Edelleen kireys oli samassa kohdassa, eli eturatas oli myös syytön.
Vaan toi pulttien löysyttäminen ja naputtelu ei auttanutkaan. Kokeilin sitä myös “väärin päin” todetakseni, että teen asian edes suunnilleen oikein. Sain ongelmaa pahennettua ja palautettua sen myös alkutilanteeseen. Reikien välys ei siis riittänyt.
Pitkän jahkailun jälkeen päätin tehdä jotain, mitä monet saattaisivat kutsua todella huonoksi ideaksi. Ja kun sanon “monet”, tarkoitin, että ajatus epäilytti ainakin itseäni, koska ei kukaan tällaisesta mahdollisuudesta ollut maininnut: vein kammen kireimpään kohtaansa ja aloin laajentaa reikiä taaksepäin. Koska materiaalia on helpompi hioa pois kuin lisätä, otin vähän kerrallaan ja kokeilin välillä.
Vaivannäkö tuotti tulosta ja lopultakin sain rattaan asennettua niin, että ketju pysyy jokseenkin samalla kireydellä polkiessa. Olin jo päättänyt opetella elämään vaihtelun kanssa, mutta tuli kyllä voittoisa olo, kun huomasin ongelman hävinneen.