Sinuna kääntyisin lääkärin puoleen, vaikka vähän niin kuin itse mokasit.
Kaikki vierasesineet ovat tulehdusriski. Ja vierasesineisiin liittyviä tulehduksia ei välttämättä saa kokonaan poistettua antibiooteilla, koska bakteeri jää elelemään esineen pintaan, jossa ei kierrä antibioottipitoinen veri.
Nimimerkki kokemusta on. Leikkaushaavojen kanssa tumpuloinnista, vierasesineistä ja 7 kk antibiooteista.
Käy hoitsulla näytillä, ei tossa lääkäriä tarvita. tai pyydä äitiä katsomaan, vähän hankala paikka itse katsoa.
Käy hoitsulla ja huomaat että ne on yllättävän arkoja tonkimaan kenenkään leikkaushaavoja. Sikäli fiksuja.
Jos tossa on 2vkoa leikkauksesta, niin ihan hyvin sitä haavan reunaa voi vähän kaivaa niin saa sen tikin pätkän pois. Eikä se tikin katkeaminen mikään katastrofi ole.
MatoFakiiri - 15:35, 16.11.2012 » [b]Hook-Pate[/b] ja [b]snaamari[/b] ja miksei muutkin saman kohtalon kokeneet, jos satutte lukemaan, niin haluutteks antaa jotain vertaistukivinkkejä mun solisluutraumaan. Tossa jo puoltoista vuotta sitten pannutin kans AC-nivelen sijoiltaan. Solisluun pää sojotti ihan kunnolla poissa paikaltaan ja kipu oli niin perkeleelinen, että taksi oli otettava. Haartmanin terveyskeskusäivystyksessä otettiin Röntgenit yms. ja päivystyslääkäri antoi diagnoosiksi "gradus 4", eli neljännen asteen sijoiltaan meno (asteikko 1-5, jossa 5 pahin). Päivystyksen lääkäri vaikutti olevan kovinkin äimänä siitä, kuinka pahasti kärki törrötti ja oli sitä mieltä, että solisluu tullaan erittäin todennäköisesti leikkaamaan. Sit vietiin Töölöön tapaturmapäivystykseen jatkotutkimuksiin. Siellä sit tsekattiin spesifimmin (neljän tunnin venttailun päätteeks tietty) magneettikuvauksella, josko solisluun pää oli siirtynyt lateraali- eli sivustakatsoen vaakasuunnassa (yhtään tai merkittävästi?). Sitten tuli lekuri kertomaan, että kyseessä on "rajatapaus", eli vähän siinä ja siinä siinä, että joudutaanko leikkaamaan (veikkaisin lähinnä, että ryhdytäänkö julkisen puolen hikisiä resursseja uhraamaan, kun ei kuitenkaan rystyset laahaa maata). Kantsosidettä olalle ja kolmen viikon päästä kontrolliaika. Solisluu ei tuona aikan, eikä vieläkääm palautunu milliäkään paikoilleen. Kontrollissa lääkäri käski ottaa paidan pois ja nostaa kädet kohti kattoa. Katteli vaan siitä parin metrin päästä, ei koittanu, eikä kopeloinu sitä mitenkään. Sitten kysyi, että onko rajottanu elämää. Ja eipähän tuo varsinaisesti ollu rajottanu, eikä vieläkään. Joistain roudailu- ja voimaa vaativista ruuvailuhommista saattaa vähän kipeytyä. Lääkäri totesi sitten vielä, että gradus oli merkitty (vissiinki traumapolilla) kolmoseksi. Sen oon kuitenkin käsittäny ja osteopaatiltakin kuullut, että tuo todennäköisesti vuosien mittaan alkaa vaivaamaan. Aiheuttanu kuitenkin selvää epäsymmetriaa, jota keho alkaa tietysti "korjaamaan", eli tasapainottamaan siten, että muutkin raajat ja tukiranka hakeutuvat epäsymmetriaan. Mitä pikemmin tuon leikkauttais, niin sitä nopeamminhan se toipuu, eikä keho ala tottua virheasentoon. Noh, puoltoista vuottahan tässä on jo vierähtäny. Ja mitä vanhemmaks menee, sitä hitaampaa toipuminen on ihan yleisesti muutenkin. Tämän kaiken vuolaan avautumisen päätteeksi (joka tuskin edes tälle palstalle kuuluu, varsinkin kun pannutus olin ihan omaa ansiota ja kaukana muusta liikenteestä) kysyisinkin tietäväisiltä, että millä spekseillä päädyitte/tai ette päätyneet operoitavaksi? Jos ois vakuutus, niin yksityisellähän toi ois saatettu leikata yksin tein. Kiinnostaa myös, että minkälaisin metodein tilanne tsekattiin ja mahdollinen operointipäätös tehtiin? Oon myös kuullu, että tuollaisessa sijoiltaanmenossa röntgenkuvat kuuluisi ottaa oikeaoppisesti siten, että kädessä roikotetaan (olikos se nyt kahden kilon) punnusta. Kyllähän se avartaa mahdollista poikkeamaa kummasti. Liekö tuossa sitten lihakset koittaa heti alussa korjata asentoa ennalleen, esimerkiksi kivun takia tai muuten, joka ei tietysti palauta nivelen ripustuksia uomiinsa. Mulle ei ainakaan mitään riiputeltavaa käteen annettu. Ja jos on vaikka suositella jotain hyvää erikoislääkäriä (yksityiseltä), tai muuta väylää ujuttaa itteensä leikkausjonoon, niin saa vihjasta. Että tämmönen romaani sitte, sori vaan!Siirsin keskustelun tähän lankaan koska tänne se kuuluu.
Mullahan homma meni niin, että kaaduin siis viikissä ja olin matkalla arabiaan ehkä noin kolmen kilsan päähän lainaamaan työkalua ja sitten stadiin viemään kimppatilauksen tavaroita. Hetken siinä kiroiltuani lähdin kuitenkin vielä jatkamaan matkaa ja ajattelin, että kyl mä nyt ainakin sinne arabiaan asti selviän, vaikka sattuukin. Matkalla pysähdyin vielä ilmoittamaan, että en kyl oo jaksamas stadiin asti. Sit rupes kuitenkin sen verran ärsyttämään et sattuu ni pysähdyin noin puol kilsaa ennen kuin olin perillä Arabiassa ja otin repun pois selästä ja ajattelin polttaa röökin vitutukseen. Sitten, kun piti lähteä uudelleen liikkeelle ja en saanut enää reppua takaisin selkään, ni vast tajusin luovuttaa ja soittaa serkun hakee ja viemään marian sairaalan traumapäivystykseen.
Mariassa kävi ensin joku lääkäri kattomassa siinä odotustilan käytävällä ettei oo koko olkapää mennyt sijoiltaan siis ns. pudonnut paikaltaan ja sit otettiin röntgen kuvat ilman mitään punnuksia. Sit odottelemaan takas sinne käytävään, et jollain lääkärillä on aika kattoo tarkemmin. No sit odoteltiin siinä, jonka jälkeen mut pyydettiin johonkin haavan hoitohuoneeseen ja se lääkäri kokeili sitä et liikkuuks se nivel paljon ehkä minuutin verran. Tämän jälkeen se lääkäri hävis vaan siitä mitään ilmottamatta ja mä jäin sinne huoneeseen istuskeleen puoleks tunniks. No sama lääkäri palasi sitten ja kertoi sitten vasta, et mistä on kyse ja tunnusteli viel sitä vähän ja sit ilmotti et pitää lähtee töölöön, jossa sit päätetään tarviiko leikata. Töölössä ei kuvattu sen kummemmin enempää vaan se lääkäri siel kokeili vaan sitä uudelleen ja selitti et, jos tää todetaan et tää pitää leikata niin se olis parasta tehdä kahen viikon kuluessa tapahtuneesta. Sitten se totes ettei me tätä ainakaan vielä ruveta leikkaamaan ja anto uuden ajan ortopedille, joka oli neljän päivän kuluttua tapahtuneesta. No sit menin siis takas sinne töölön kirurgian poliklinikalle, jossa otettiin uudestaan röntgen kuvat eikä taaskaan mistään painojen riiputtamisesta ollu mitään puhetta. Sen jälkeen mentiin sitten sen ortopedin vastaan otolle, joka sitä aikansa katteli ja tunnusteli sitä, jonka jälkeen totes, että ei me tätä nyt ruveta leikkaamaan.
Juttelin sitten vielä sen ortopedin kanssa asiasta ja hän totesi olleensa ennen töölöä tampereen keskussairaalassa töissä, jossa näitä tapauksia ei leikattu koskaan ja että ehkä yhdellä tai kahdella sadasta ilmeni jotain jälkiseuraamuksia tai kiputiloja joiden takia joutui hakeutumaan uudestaan hoitoon myöhemmin. Tän jälkeen määrättiin kontrolliaika 13.12 eli noin kuusi ja puoli viikkoa taphtuneesta.
Itsellänihän on kyllä sairas vakuutus ja olisin voinut mennä suoraan, vaikka mehiläiseen, mut ajattelin ettei nyt sunnuntaina keskellä päivää klo 15 päivystyksessäkään oo mitään jonoon, mut no nelisen tuntiahan siellä vierähti töölö mukaan luettuna.
Itsellenihän ei muuten mistään luokista kerrottu tuon taivaallista. Silloin heti sen jälkeen, kun oli käynyt siellä mariassa pystyi itsekin kokeilemalla toteamaan selvästi, et se nivel on kohollaan, mut nyt 19 päivää myöhemmin se on jo jossain määrin laskeutunut. Hiukan koholleenhan se tulee joka tapuksessa jäämään. Itse lopetin kipulääkkeiden syönnin ensimmmäisen viikon jälkeen ja vähän yli viikon jälkeen kantositeen käytön kotona. Toisen viikon jälkeen lopetin kantositeenkäytön kokonaan. Nyt olen suht luottavainen tämän kuntoutumiseen sillä se ei ole enää lähes ollenkaan kipeä jollei sitä rasita kiertämällä tai yrittämällä nostaa jotain ylös niin että joudut ojentamaan kättä.
Itse sain sairaslomaa aluksi neljä viikkoa fyysisen työni takia, vaikka esim. toimistotyöhön olisin voinut aivan hyvin palata viikon kuluttua. Itse siis työskentelen varastolla ja joudun nostelemaan tavaraa 5000-8000kg/päivä ja välillä nostelemaan 20-25kg tavaroita n. kahen metrin korkeuteen, mikä ei kyllä varmaan vielä ens viikon jälkeen tuu onnistumaan. Itse kyllä ajattelin antaa tälle niin hyvät toipumis mahdollisuudet kuin suinkin mahdollista eli en lähde hosumaan sen kummemmin pyörän selkään kuin töihinkään ennen kuin on kuntoutunut riittävän hyvin.
Harmillista siis, jos sinä kuulut tuohon 1-2% ryhmään, jolla on jotain jälkiseuraamuksia. Mulle se ortopedi sano, et sen täysin kuntoutuminen voi kestää jotain 4vk-6kk. Se, Mikä sinällään oli jännää, oli se että, sekä sillä lääkärillä, jonka näin silloin töölössä tapahtumapäivänä, että sillä ortopedillä, jolle minulla oli vastaanottoaika neljä päivää myöhemmin oli ollut sama vaiva itsellään joskus.
Harmi etten nyt voi mitään neuvoja antaa asiasta, mut myötätuntoa kyllä.
Tulipahan kirjoitettua taas romaani, jonka asiasisältö jäi kyllä kohtuu vaatimattomaksi.
edit. nyt sain käsiini vakuutus yhtiötä varten pyytämäni selvityksen lääkäriltä, josta kävi ilmi, että mun tapauksessa kyse oli 3 asteen sijoiltaan menosta.
Kävin tänään lekurissa kipeän päkiän takia. Jutellessa ja tutkiessa jalkapohjaa selvisi, että jalkaholvi oli painutut hiukan kasaan, ammattikielellä poikittaisholvin laskeuma. Seistessä normaalin kolmen osumapisteen - kantapään ja jalkaholvin molempien reunojen sijaan, päkiän keskikohta osui maahan. Näin ei siis pitäisi olla. Kerroin lääkärille pyöräilyharrastuksestani ja yhteistuumin tulimme siihen lopputulokseen, että syynä on jatkuva skidaaminen vasemmalla jalalla. Vammaan olen itse syyllinen, koska ajelen usein melko pehmeäpohjaisilla kengillä - tyhmä.
Hoitona on jalkateräjumppa, esim. kynien poimiminen varpailla, myös varpailla maalaaminen auttaa.
maza- - 16:11, 14.2.2013 » Ergonomiahyypiö suositteli sähköpöytää ja satulatuolia. Paraneekohan selkäkivut
RTZ - 16:13, 14.2.2013 » ^Jos ei, niin sitte voi kokeilla vielä sähkötuolia. Oma kokemus on, että jos on kovin kipee, ei tuossa satulatuolissa jaksa kovin kauaa istua 'oikein'. Eli kannattaa ruveta myös jumppaamaan.
zykkeli - 16:21, 14.2.2013 »maza- - 16:11, 14.2.2013 » Ergonomiahyypiö suositteli sähköpöytää ja satulatuolia. Paraneekohan selkäkivutJoku viisas joskus tiennyt kertoa, että 8 huonoa työasentoa päivän aikana on parempi kuin yksi vaikka kuinka säädetty hyvä. Eli sähköpöytä on hyvä jos vaan käytät säätömahdollisuutta useita kertoja päivässä. Sähkötuolin sijaan kyllä itse valitsisin ehä mieluummin myrkyllä tappamisen.
maza- - 16:24, 14.2.2013 » Joo sähkötuoli sitten jos selkä hajoo fillaroinnin tai töiden takia.Meilläkin kävi eilen työergonomiaa korjaava fysioterapeutti (tai vastaava). Itselläni pöytätaso nousi n. 10cm, jotta tuolia voisi nostaa saman verran ja näin saatiin jaloille tilaa olla lytistymättä. Vapaana keikkunut istuin kiinnitettiin vähän etukenoon ja selkänoja on selkeästi pystympi. käsinojat heivattiin pelistä pois kokonaan ja nyt kyynärpäät nojaa pöytään. Päänäyttö siirtyi tarkemmin keskelle ja näyttö osoittaa suoraan silmiin. Näyttö myös siirtyi pöydän takalaitaan, jotta etäisyys pysyy sopivana itseni lähentyessä pöytää.
Silti niskat jumissa.
Kannattaa myös muistaa että tuollaiset krooniset selkäongelmat ( ja miksei muutkin) yleensä syntyvät pitkä ajan sisällä (asentovirheet, huonot työasennot jne ). Tällöin on harvoin mahdollista saavuttaa oireeton olotila lyhyen ajan sisällä. Nimim. Selkäongelmista ( melkein ) eroon jumppaamalla joka aamu ja ilta kahden vuoden ajan. Sen jälkeen on riittänyt aamujumppa (reilun vuoden ajan). Työpisteessä on satulatuoli ja sähköpöytä. En juurikaan käytä normaalia tuolia enää koska selkä aloittaa oireilun muutaman päivän käytön jälkeen.
^^ jos niskat meinaa vetää jumekseen jatkuvasti, kannattaa tarkastaa myös pään asentoa - aika usein sitä kenottaa leukaa ylemmäs kuin on tarpeen → aiheuttaa virheasentoa niskaan + yläselkään… + kannatteleeko käsiään jotenkin turhaan yms yms.
itellä kova tuoli työpisteellä, kankkuluut penkin reunalla, kantapäät lattiassa, ylös ainakin kerran tunnissa. on pysynyt aika hyvin loitolla selkävaivat nyt pidemmän aikaa.
millähän saisi niskahartiakivun laukeamaan. Pää ei tahdo kääntyä vasemmalle kuin 45 astetta. Kipu säteilee päähän ja silmiin. Doupit ei oikein auta ja mitään oikeasti miestä väkevämpää nyt en nauttisi.
Jumiutui viimeyönä, kylmän, parin tunnin soittojen ja salihommien yhteiskombosta luultavasti
Auttakaa apua, voin pahoin
oisko hierojalla käynti mitään?
Toi varmaan helppaa parin päivän sisällä. Lätki nyt tiikerisalvat niskaan ensihoidoksi.
Jos on saunaan mahdollisuus, niin pitkän kaavan mukaan välillä päätä jäähdytellen saa jumitukset kyllä laukeemaan. Mut jos sieltä on joku lihas pahasti kipeytyny ja jumiutuminen johtuu ympäröivien lihaksien kiristymisestä, ei tohon oikein nopeeta helpotusta oo.
Mihin kohtaan kipu paikallistuu?
Relaksantti laukasee noi jännitykset ihan hyvin. Mutta tietty se on vähän ongelman siirtoa. Hieroja jeesaa hyvin kanssa.
Tnts: onks sun näytöt millä korkeudella? Yläreunan pitäs olla muutaman sentin sun katselukorkeuden alapuolella.
http://www.hyvinkaa.fi/Tiedostot/Terveydenhuolto/kuvat/nayttopaate.jpg
Neljänkymmenen vuoden terveyskeskuslääkärikokemuksella isäni sanoisi tähän että liikettä kivun rajoissa ja buranaa.
Tarkoittaa siis sellaisia tyhmyyksiä kuin sauvakävely, kävely, hölkkä, kevyt venyttely, uinti (jos osaa tekniikan).
Burana auttaa yllättävän moneen kun on tulehduskipulääke
Kiitos nopeista vastauksista kun kerrankin tosissaan tarvii avustusta
hierojalle tässä kyllä saa lähteä, mutta akuuttiin ensihätään vähän niksejä, koska moinen jumi aika uusi juttu. Tosin hyvin odotettavissa ollutta.
Ajattelinkin että tuskin tuo nyt tuosta mihinkään laukeaa. Olenkin kuuman vesipullon kanssa tässä heilunut ja koittanut pitää mahdollisimman lämpimänä. Lämpö tuntuu kyllä auttavan. Pitää päästä saunaan
Kipu sijoittuu vasempaan epäkkäslihakseen. Lavasta pahimman kivun alueelle niskaan ja siitä aivan takaraivoon asti.
Omaa hölmöyttähän tämä on, mutta helppo soppa keittää, kun monta uutta pändiprojektia, hartiat jäykistävä jäätikkösompailukeli ja vähän uudenlaista urheilemista muutenkin. Pitää alkaa skarppaileen venyttelyn kanssa.
venyttely ei vissiin älyttömästi kannata nyt?
Edit. Minä en oikein buranamiehiä ole. Karen isän vinkit jo käytössä, hyvät vinkit kaikkeen
Kivun rajoissa kannattaa venytellä. Mutta lihaksessa on pieni tulehdustila päällä. Parempi on sauvakävellä.
Jos osaat hiihtää hyvin niin sekin toimii.
Ookko munakorva koskaan kokkeillu kahvakuulailua? Ite enimmäkseen istumatyötä tekevänä olen saanut pidettyä hartia- ja niskajumit poissa. Vaatii toki oikeat suoritustekniikat että ei vedä enempää hartioita jumiin.
Kare_Eskola - 18:31, 14.2.2013 » Neljänkymmenen vuoden terveyskeskuslääkärikokemuksella isäni sanoisi tähän että liikettä kivun rajoissa ja buranaa. Tarkoittaa siis sellaisia tyhmyyksiä kuin sauvakävely, kävely, hölkkä, kevyt venyttely, uinti (jos osaa tekniikan).Itse elän ainakin siinä uskossa että uinti olisi hyvä ennalta ehkäisevä liikunta muoto ainakin lapaluiden seudun selkäkipuihin pyörivien liikeratojensa ansiosta ja koska noste niin ryhtikään ei muodostu ongelmaksi. Tätäkin pitää tietysti tehdä säännöllisesti. Karen mainitsemasta tekniikasta sen verran, että riittävän hyvin oppii helposti siten että joku kaveri mukaan joka voi vähän aikaa seurata sivusta ja siitä neuvoa mitään teet väärin.