3. päivä
Torstai
Korppoo - Iniö
Hyvin nukutun yön jälkeen piti lähteä aikaisin, koska yhteysalukset suhaavat Korppoo-Houtskari -väliä vain muutaman kerran vuorokaudessa (muistaakseni). Viereiseltä laiturilta olisi lähtenyt botski Ahvenanmaalle, mutta kun kummassakaan matkalaisessa ei ollut heittäytyjän vikaa, niin se jäi tällä kertaa väliin.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4813.JPG
Yhteysalukset tulivat lähes poikkeuksetta täyteen automatkailijoita ja motoristeja. Siistiä tietysti on, että pyöräilijät päästetään lautoille ensimmäisinä. Kerrankin näin päin.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4818.JPG
Bongaa kuvasta vaatimaton ja ylihypetetty nykytaideteos.
Houtskari (tai Houtskär) oli kyllä mahtavaa seutua. Rypäs pieniä saaria, joita yhdistivät aamusta iltaan suhaavat lossit. Jokaisella saarella oli pieni kylä, jossa oli sympaattisia pihoja ja nättiä maisemaa. Kesäpäivän aurinko kevyesti käsivarsilla ja vieno myötätuuli selässä. Road bliss never forget.
Tällaisia pieniä ampiaisen näköisiä ötököitä oli kuitenkin joka paikassa. Nämä hedelmäkärpäsiksi(?) kutsutut paskiaiset tarttuivat jokaiseen paikallaan pysyvään pintaan. Eipä ne pahaa tehneet ja tuulilasin kokoiset Rossin-blehat estivät suurimmat vastapallot. Suuhun ja kuormaan niitä kyllä meni.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4823.JPG
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4824.JPG
That Brooks texture
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4819.JPG
1992 - Suomi voitti jonkun mitalin tai jotain? Dunno.
Jokaisessa kylässä tosiaan oli yksi kappale hämmentäviä viirien, kasvien, ja pakanallisten symbolien peittämiä puisia lipputankoja eli juhannussalkoja. Virittelimme matkan lomassa pientä skabaa, kumpi ensin bongaa seuraavan juhannussalon.
Jonkin pitäjän sivutieltä löytyi myös latoon pykätty itsepalvelukirppis, jossa oli hemmetisti vaatteita, leluja, kirjoja sekä erikoisuutena oman maan kasviksia, hilloa ja sieniä. Puoliso osti mekon ja jotain muita rättejä, itse en löytänyt mitään Ostopäätökseen vaikutti tietysti se seikka, että ostettua kamaa joutuisi roudaamaan fillarin selässä loppumatkan. Mukaan tarttui silti pöytäliina tuliaisiksi frendille Pakinaisiin ja houtskarilainen merikarhu (nalle) lahjaksi hänen pienelle päivänsankarilleen. Maksu suoritettiin oven pielessä olleeseen muovirasiaan, jossa oli vaihtorahaa. Aito meininki.
Muistaakseni Houtskari - Iniö -välin lautta oli ainoa maksullinen, koska reittiä ei ole vielä liitetty valtakunnalliseen tieverkkoon. Muistelisin, että hintaa kyydillä oli 6€/matkustaja + 3€/fillari. Lauttamatka oli myös ajallisesti pisin, n. 40 min ja kannella oli kylmä.
Iniö oli Houtskarin ohella reitin mahtavimpia mestoja. Leonella-niminen kahvila tarjoili pitsaa, olutta ja grilliruokaa. Nälkäisinä vedimme ranskalaiset naamaan ennen majataloon siirtymistä.
Iniön satama - ehkä yllättävimpiä paikkoja löytää aito thaimaalainen rafla! Tai no, eihän se yllätyksenä tullut, kun etukäteen katsottiin (kannattaa ehdottomasti lukea Mondon juttu saariston rengastien tärpeistä, jos reissun aikoo tehdä). Thaimaalaisravintola Bruddalsvikenistä sai hyvää ruokaa. Kannattaa ottaa paahdetut cashew’t lisukkeeksi - sopivat jokaiseen annokseen. Jännäsi snadisti lähteä kasvissyöjänä saariston rafloihin, mutta kyllä jokaisessa ravintolassa oli yksi kasviannos listalla, Buddalsvikenissä useampi.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/28072011175.jpg
Tämä lungi koira oli myös mestoilla Bruddalsvikenissä. Söimme tosin terassilla.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/IMG_4827.JPG
Reitti Bruddalsvikeniin oli hiukan sketchy. Päätieltä kuoppaista hiekkatietä jyrkähköön ylämäkeen, matkan varrella löytyi kaikenlaisia autonraatoja, rengaskasoja ja teollisuushalleja. Fierce pose up in this motherfucker.
http://dl.dropbox.com/u/3576177/Pyorakuvia/lomakuvatkosher/28072011174.jpg
Majapaikka oli eri saarella kuin Iniön ydin, pienessä Jumon kylässä. Matka taittui saaren mukaan nimetyllä lossilla. Skagen Track Stand oli astetta kiperämpi pala haukattavaksi kuin Föri Track Stand.
Iniön majapaikan nimi oli Bergshagen, joka oli aivan fantastinen paikka. Bergshagen on pienen kukkulan päällä sijaitsevasta vanhasta maatilasta konvertoitu ekomajatalo, jossa oli lämmin tunnelma, kotoisa ja siisti pihapiiri ja hiukan modernia luksusta, joka ei kuitenkaan tiputtanut rustiikkista fiilistä tippaakaan. Yö oli korkeahkon hintainen 76€ piha-aittahuoneessa, mutta puitteet olivat sen arvoiset: parisänky, teekeitin, ekovessa ja -suihku. Bergshagenin nuori isäntäpari oli myös erittäin rentoa ja hyviin arvoihin uskovaa väkeä. Puusaunan vuokra oli 15€ tunnilta, mutta pyöräilijät saivat saunan käyttöönsä 10 eurolla. Reissun parhaita hetkiä oli löylyjen jälkeen istua saunan terassilla ja katsella auringon laskua ja vain fiilistellä elämän parhautta.
Bergshagenin lähellä (n. 400m) sijaitsi myös reissun paras uimapaikka. Jumon kylän yleinen uimalaituri oli hiekkatien jälkeisen pienen vehreän polun päässä auringon lämmittämällä kalliolla. Vesi oli puhdasta tässä suojaisassa poukamassa, jossa pääsi fiilistelemään rauhassa merenrannan tunnelmaa. Uimapaikka oli mainittu myös Mondon artikkelissa, mikä näkyi siinä, että mestalla ei voinut pitkään olla yksin. No problems, though.
Bergshagenin aamiainen oli reissun paras: itseleivottua saaristolaisleipää, oman maan luomusalaattia, itsetehtyä puuroa ja mustikkakeittoa plus muuta makoisaa. Aamiaistila oli arvokas ja autenttinen maatilan keskushuone, joka oli laitettu hyvään kuntoon. Bergshagenille 10/10.
