^^just tänään nostin yhden pyörän orrelle ja kaks siirsin sivummalle, jotta MUN pyörä voi olla siinä oven suussa helposti otettavissa. Puolustelin tekoani sillä, että se on ainoa pyörä siinä varastossa, joka liikkuu myös talvella.
^^^
Termit “pyöräkellari” ja “pyörävarasto” on mun mielestä viheliäisiä, ne kertovat jo lähtökohtaisesti väärästä suhtautumisesta polkupyöräilyyn. Kerrostalojen pyöräsuojiin pitäisi suhtauta kuten autojen parkkipaikkoihin, eli perseily kuriin ja romujen säilöminen kielletyksi. Suurta huumoria ovat nämä jokakeväiset tyhjennysvaroitukset, jonka aikana jokaiseen romuun ilmestyy lappu “käytössä”. Ilmeisesti isännöitsijät jäävät voimattomiksi moisen edessä.
^^^^
Mä olen tehnyt osittain tasan toisinpäin eli nostanut omat fillarit kattoon koukkujen varaan pois muiden kolhimisten tieltä. Ja ei noita levyjarrullisia fillareita viitti pitää missään telineessä kun levyt vaan vääntyilevät.
^Joo eipä noi tyhjennysvaroitukset paljon mitään meilläkään saanut aikaan. Mutta annas olla kun tuli putkiremppa niin tilanne korjaantu. Kaikki fillarit siirrettiin pois varastosta eikä takas tullu kuin alle puolet fillareista. Nyt mahtuu kulkemaan oikeen mukavasti.
TS - 0:39, 26.11.2010 » Suurta huumoria ovat nämä jokakeväiset tyhjennysvaroitukset, jonka aikana jokaiseen romuun ilmestyy lappu "käytössä". Ilmeisesti isännöitsijät jäävät voimattomiksi moisen edessä.Ilmestyisikin. Meillä tuli ilmoitus, että merkkaamattomat pyörät viedään pois. Kiltisti menin panemaan laput omiin pyöriini (2 kpl). Määräajan (pari viikkoa) mentyä umpeen merkittyjä pyöriä oli kellarissa tasan kaksi. Mitään siivousta ei tapahtunut.
Meillä tehtiin viime keväänä samaa, kävin laittamassa hyvin laput kiinni, johon kirjoitin isolla kenen se yksi bakfiets ja mummis ovat. Eipä kuulunut siivouksia, joten kesemmällä nykäisin laput hemmettiin ja annoin pyörät pitkäikäiseen lainaan. Taisin muuten olla ainoa joka pyöränsä merkkasi.
Tästä on jo aikaa mutta taloyhtiö jossa asuin kalliossa halusi siivota sisäpihan, joka kieltämättä oli aika tukossa pääasiassa aiempien asukkaiden hylkäämiä raatoja. Laputusilmoitus tuli parin päivän varoitusajalla ja silloisen paremman puoliskon pyörään tietekin unohtui laittaa se nimilappu.
Reipas talkoojengi oli sitten todellekin kantanut kuntoon katsomatta kaikki nimilaputtomat pyörät pihalta jätelavalle Hämeentien varteen josta ilmeisesti Folke kavereineen putsasi parhaat päältä saman tien.
Saavuimme nimittäin himaan siinä vaiheessa kun talkoojengi joi tyytyväisenä kaljaa ja grillasi makkaraa pihassa (vuokralaisethan eivät perinteisesti osallistu talkoisiin…). Piha näytti kumman tyhjältä ja exän pyörä puuttui, eikä sitä löytynyt myöskään lavalta. Joku muukin naapuri sattui samaan aikaan paikalle ja etsi vastaavasti puuttuvaa pyöräänsä.
Aiheesta sitten aika lailla väännettiin ja lopputulos oli, että taloyhtiö(n vastuuvakuutus?) maksoi uudet pyörät kadonneiden tilalle Lauttasaaren pyörästä. Muistan, että vaikka taloyhtiön hallituksen pj. yritti vedota kiivaasti siihen, että “tästä kyllä ilmoitettiin etukäteen”, isännöitsijä joutui toimimaan tuomarina ja toteamaan lopulta, että taloyhtiö oli lain mukaan korvausvelvollinen.
Muistan… taisit huudella siitä bc-hellsinkin palstallakin, eikö? Blast from the past!
Sama episodi joo. Ja taitoi tosiaan korvaukset mennä jonkilaisen taloyhtiön vastuuvakuutuksen piikkiin.
Mä kuulin naapurilta, että noissa siivoushommissa niitä merkkaamattomia pyöriä tulisi säilyttää ennen hävittämistä jossain välivarastossa pari kolme kuukautta. Tämä juuri sen takia, että kaikki laputtamattomat pyörät eivät välttämättä olekaan hylättyjä. Naapurilla on tietääkseni jonkin sortin huoltofirma, joka teettää myös näitä tyhjennyksiä taloyhtiöissä.
Tätä tavallista…
Ajelin iltapäivällä Palosaarentiellä kulkusuunnassani katualueen oikeassa laidassa kulkevalla klv:llä. Jäätä ja uria ja jalakulkijoita riitti, joten rullailin aika hiljaa, eihän mulla ollut mihinkään kiirekään.
Oikealta kolmion takaa, onko se nyt Varisselänkatu siinä Ärrän ja sen pienen Smarketin välissä, tuli vauhdilla pyörätien jatkeelle auto, joka sitte jarrutti voimakkaasti pysähtyen siihen keskelle jatketta eteeni. En ehtinyt pysähtyä tai väistää. Jarrutin molemmilla pyörillä minkä ehdin ja kohdatessamme otin tukea kädelläni auton takakulmasta. Kuului kopsahdus, kun sormeni osuivat peltiin. En kaatunut, vaan pääsin auton ohi takaa. Pysähdyin heti auton toiselle puolelle.
Autosta nousi kaksi äkäistä ihmistä, mies ja nainen, ehkä 25-30-vuotiaita. He menivät tarkistamaan auton mahdollisia vaurioita samalla mulle valittaen. Menin heidän luokseen auton toiselle puolelle. Kävimme keskustelun, joka tiivistyy melko hyvin seuraavaan:
auton kuski: Mitä höpsöä* sä kolhit mun autoa!?
minä: Mitä höpsöä* sä tulet kolmion takaa päälle? Sulla on höpsö* kolmio, sun pitää väistää risteävää pyörätietä jos tuut kolmion takaa.
Jne., jne.
(* sukupuolisiveellisyyttä loukkaava sana muutettu)
Koittavat painottaa, että mun olis pitäny väistää, kun he hyökkäävät kulman takaa eteen väistämisvelvollisina, koska mä tulin pyörällä. Jotain väkivallalla uhkailuakin siinä tais tulla kuskin taholta, minkä jälkeen hän päättää tarttua toimeen ja tönäsee mua molemmin käsin. En liiku, tai reagoi muutenkaan tähän, vaan jatkan kolmion osoittamista kädelläni ja kertaan liikennesääntöjä pariskunnalle. Kehotan myös soittamaan poliisille, jotta voivat varmistaa sen lainmukaisen toimintatavan tällaisessa tilanteessa.
Autoilijat menevät vihaisina takaisin kopperoonsa ja minäkin jatkan matkaani. Lähtiessäni viereisen kaupan edustalla tupakalla ollut nainen päivittelee, että onpa tyhmä autoilija.
^Tyhmiä autoilijoita on niistä suurin osa…
ei pidä yleistää - seki valkoisen audin kuljettaja, joka tänään ajoi Lautatarhankadulta yli Hämeentien räikeästi punaisia päin jatkaakseen Mäkelänkadulle, samalla kun puhui puhelimeen, osasi väistää ilman hidastamista ihan näppärästi. Äo varmaan 300. Sitä en tiedä huomasiko keskisormeni.
Yleensähän se pyöräilijä on oikeassa. 
Mutta eilen töihin ajaesani, autolla, oli tilanne jossa pyöräilijä ilmeisesti arvioi tilanteen toisella tavalla kuin minä autoilijana. Ajoin Unioninkatua alas kohti Senaatintoria siinä Tuomiokirkon kohdalla tulee oikealta mutta kolmion takaa pron näköinen fixistelijä lumisohjossa mun “eteen”. Pyöräilijä oli kyllä metreissä mitattuna ennen minua risteyksesä mutta eteneminen oli sen verran hidasta että ellen olisi abs:ät nakuttaen pitänyt jarrua pohjassa olisin varmaan osunut herraan. Onneksi huomasin hänen aikeensa hyvissä ajoin joten ehdin hidastaa tarpeeksi etten törmännyt mutta jos olisin lasketellut “normaalivauhtia” sitä mäkeä alas niin olisi saattanut vallinneesa todella liukkaalla kelillä käydä huonostikin.
Ei tämä mitään ragea oikeastaan aiheuttanut en edes töötännyt enkä sormeakaan näyttänyt ( en ikinä oikeastaan tee niin pyöräilijöille sattuneesta syystä) mutta tuli vaan mieleen että kyllä me pyöräilijätkin töpeksitään. K.o herra tuskin itse huomasi tilanteen.
T. Nimimerkki “keskisormea kerran autoilijalle näyttäneenä joka myöhemmin huomasi etä tuli itse fillarilla kolmion takaa”
Lähtipä aamuraget.
Vähän taustaa:
Vien aamuisin pojan pyöräkärryn kanssa päiväkotiin teknologiakylään. Jo sulanmaan aikaan, ennen lumia siis, olin käynyt menestyksekkäät neuvottelut teknologiatie 2:seen postia toimittavan postimiehen kanssa siitä, että hän jättää pyörätien vapaaksi, jotta voin turvallisesti kulkea pyörätietä pitkin peräkärryn kanssa. Lähtökohta oli luonnollisesti se, että postiauto tukki koko pyörätien. Neuvottelujen tuloksena postiauto oli aamuisin parkkeerattuna nurmikolle, eihän viereisen ajoradan autotoilijoita voi, eikä saa, millään tavalla häiritä. Olin tähän tyytyväinen. Tilanne kyseisessä kohdassa on se, että ajoradan vieressä on yhdistetty pyörä- ja jalankulkuväylä (mikälieoikeatermi). Parkkeeraamalla pakettiauton keskelle ko. väylää ohi kyllä pääsee polkupyörällä, muttei kahden lapsen pyöräkärryn kanssa. Paikkaa katsoessa tulee mieleen useita vaihtoehtoisia parkkeeraamistapoja. Alunperin käytössä ollut keskelle tietä tapa on varmaankin postimiehelle vaivattomin ja siksi käytetty.
Itse tapahtuma:
Tänä aamuna sitten tähdet osui taas kohdilleen ja satuin ohittamaan teknologiantie 2:n samaan aikaan, kun postimies oli rakennuksessa. Postiauto oli jälleen keskellä pyörätietä, sillä aiempaa parkkipaikkaa toimittanut nurmikko oli lumenaurauskasan alla. Jotenkin on hankala käsittää sitä, ettei autoa voi parkkeerata vaikka siten, että kaksi rengasta on ajoradalla ja kaksi siellä pyörätiellä. Näin toimien pyörätietä jäisi riittävästi vapaaksi myös pyöräkärry-yhdistelmille, mutta toki autoilijoita häirittäisiin. Nyt ainoa vaihtoehto oli hypätä pyörän päältä alas ja taluttaa ajoneuvoyhdistelmä kieli keskellä suuta jäljellä jäänytta pyörätien kaistaletta pitkin ja toivoa, ettei kärry luiskahda “rotvallin” yli ja liu’u vieressä kaasuttelevan bussin alle.
Kun lämmöt kerta oli valmiiksi päällä päätin jäädä käymään uusintaneuvotteluja postipojan kanssa. Tyyppi oli tällä kertaa eri, eikä ollut halukas neuvottelemaan mistään. Jotain murinaa kuului, että …tilapäisesti lastausta ja purkua varten… En tyytynyt osaani ja avasin vänkärin oven. Täytyy myöntää, että olin vähän harmistunut siinä ja argumentointi olisi voinut olla asiallisempaakin. Tilanne jäi silleen auki, että mitään lupausta paremmasta en saanut, mutta saimpa vähän avautua. Se jo vähän helpotti.
^Täällä meillä itellalla otetaan (ihan oikeasti) vakavasti kuskien käytökseen liittyvä palaute. Suosittelen: asiakaspalvelu@itella.com
Hahaa! Meikäläisen käytöksestä olis saanu tänään varmaa as.pal.matskua. Prkelettä ja stananaa raikui rapuissa.
Ainakin meikälle jo perinteeksi muodostunut “postin kusenkeltainen kädenpuristus” napsahti taas kohdalle.
Melkein viimeisen viikon kunniaksi sain aamulla kuulla että nytpä postimies pave pääseekin opettelemaan uuden pikku piirin ihan yksinään.
Eikun kartta kouraan ja raget päälle…
Ragesta hämmennyksensekaiseen jäätymiseen:
Eilen oli rullailukelit mitä olivat, mutta olin kuitenkin päässyt Urheilukatu - Manskun laita -akselilla kohtuullisesti eteenpäin aina uuden musiikkitalon kulmalle. Siinä Finlandia-talon puoleisella kulmalla oli ruma peltivuorattu dösä poikittain klv:llä tukkien täysin sekä kääntymisen vasemmalle alas että tienylitysmahdollisuuden uuden musahökkelin puolelle.
Heitin homman talutteluksi ja kiersin dösän kuskin puolelle aikomuksenani kysellä - otaksumaltani bändin keikkadösäkuskilta - mistä moinen parkkeeraus. No ruorin takana olikin sitten herra sinisissä miekka-logolla varustetuissa vetimissä. Oli vielä muukin habitus kuin suoraan 70s-jenkkikybelipätkästä viiksineen ja taaksepäin stailattuine Suave-hiuksineen.
Jäädyin niin pahasti tuiskussa dösän ohjaamoa lähestyessäni ja kuskin statuksen huomatessani, että avautuminen jäi täysin suorittamatta - ja ragekin toisaalta vaihtui täyden mittansa hetkessä saavuttaneeseen hämmennykseen. Jälkeenpäin kyllä harmitti, etten ollut haastatellut konstua suorittamastaan mielikuvituksellisesta pysäköintityylistä.
Vaikka kyseistä bussia ei olisikaan erään merkkipäivän juhlajärjestelyjen vuoksi tuolla tavoin sijoitettu, olisin kyllä joutunut typeröittämään itseäni aika vitusti vielä tästäkin kehdatakseni vittuilla muille noissa keleissä pärjäilystä.
^kryptisin ilmaisu mitä tänään on tullut vastaan - mutta luulen saaneeni kopin.
“Erään merkkipäivän juhlajärjestelyistä” ei ollut tietoakaan aamupäivällä tuolla sijainnilla, mutta ehkäpä kyseessä todella oli esim. isämmmaata kunnioittamattomien hippien talteenkeräysvaunu.
Ja tottakai setä poliisikin luuli, ettei kukaan ajele noilla keleillä fillarilla. Mehdillä kuitenkin nämä keleihin ja pyöräilyyn liittyvät otaksumat jatkossa…
^tämä saattaa “valaista” asiaa
Pollareita oli muutenkin keskusta täynnä, kuten yleensäkin pressapippaloiden aikaan.
edit: niin siis, tiputtelevat penteleet kyttäläiset kanssaveljiään ja -sisariaan ympäri kaupunkia noilla bussiloilla. Ei se kyllä vähennä klv-pysäköinnin urpoutta pätkääkään.