Yksivaihde.net » Pyöräverstas

Specialized Langster steel ?

(131 posts)

  1. tle88
    tle88
    Profiili

    Mikäs se tämmöinen kaunis kapistus on ? Onko tästä mitään muuta tietoa vielä missään, muuta kuin ne tekniset tiedot ? Noistahan tärkeimmät ovat ne, että satulakulma ja ohjainkulma ovat hyvin lähellä 73 astetta tuottaen klassisen maantiepyörän geometrian.

    Reynolds 520 = AISI 4130:n määrityksen mukaan tehtyä seosterästä. Samaa tavaraa siis kuin muillakin tuolla aisi nimellä.

    Kysymys kuuluu: Mitkä ovat tuosta tehdyn rungon painot ja putkien seinämäpaksuudet ? Vai onko tuo niin uusi juttu, ettei muita teknisiä tietoja oikein ole ? Onko tuollaisissa yleensä käytetty toista vahvikeputkea hitsaussauman kohdalla ja alla. Vanhassa Reynolds -putkisessa Kuningaskulkurissa oli vahvikeputket hitsauksen alla. Pilkoin yhden kolarissa tuhoutuneen yksilön saadakseni ne putket siitä vahvikkeiksi. - Pidin rakennetta älykkäänä.

    Seinämäpaksuus ja siten myös sen aiheuttama jäykkyys kiinnostaa, samoin kuin se, että onko tuo valkoinen runko maalin alta myös kromattu ?

    Ja kolmas hyvin hiljaisesti ja huomaamattomasti esitetty kysymys (ottaen saitin nimen ja johtoajatuksen huomioon) on se, että mistä saa semmoisia korvakkeita, millä ratarunkoon saa vaihteensiirtäjän?

    Vanhoja romuja on sen verran tallessa, että melkein kaikkea löytyy pantakiristeisenä mallina. Ja valitsemalla sopivasti värillisiä nippusiteitä niistäkin saa aikaan hauskoja väriyhdistelmiä. Kai olette huomanneet, että niitä on muitakin kuin mustia ja valkoisia.

    Löytyykö tietoa painosta ja seinämänvahvuudesta, sisäpuolisista vahvistuksista ja siitä, onko valkoinen versio kromattu maalin alta ?

    Sievä kapistus ja järkevän hintainen ollakseen nyt kuitenkin vain muutamasta putkesta tehty esine. Ei tulisi tunnetta, että joku vedättäisi pahemman kerran jos tuohon päätyisi.

    Tuure

    Lähetetty 19:20, 2.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  2. SuicideHub
    SuicideHub
    Profiili

    Varsinaisia faktoja en tiedä, mutta erityisen kestävinä tosta materiaalista tehtyja runkoja kyllä pidetään. Siitähän tehdään suurin piirtein kaikki nykyiset teräksiset maasturit, cyclocrossarit ja ciccailuun suunnitellut muotipyörät.

    Edit: Se tietysti voi antaa vähä suuntaa, että Steamroller on tehty samasta värkistä, sillä painoa 56-kokoisena 2,0kg rungolla ja 0,85kg haarukalla. Valmistajan tietojen mukaan.

    Lähetetty 19:44, 2.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  3. NKOTB
    NKOTB
    Profiili

    tle88 - 17:20, 2.9.2009  » 
    Ja kolmas hyvin hiljaisesti ja huomaamattomasti esitetty kysymys (ottaen saitin nimen ja johtoajatuksen huomioon) on se, että mistä saa semmoisia korvakkeita, millä ratarunkoon saa vaihteensiirtäjän?

    =D

    Nekö ei käy ne vanhoille horisontaalidropeille tarkoitetut irtokorvakkeet, jotka tulee akseliin kiinni?

    Tossa on kyllä 120 millinen takalisto, että sitäkin saa sitten vielä levittää tai etsiskellä sen vanhan kierrenavan ja pakan jostain.

    Mutta olis kyllä päräyttävä kannanotto. Siihen vois sitten chainstayta suojaamaan liimailla tämmösen:

    "I never go for a walk without my bike"
    Lähetetty 19:49, 2.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  4. tle88
    tle88
    Profiili

    Kyllä kai se normaali korvake käy, jos on pakko, mutta se on ikävä sitten rengasta irrotettaessa.

    Olen mielestäni joskus nähnyt kuvan tyylikkäästä korvakkeesta, joka tulee dropin _edestä_ putkesta kiinni, ja kiertää dropin alta vaakasuuntaan taakse ja loppupään muotoilussa on sitten se 10x1 reikä. Ei vain kytke enää, että missä se on tullut vastaan. Ajattelin, että täällä voi olla "komerossa" yhä porukkaa, joka illan pimeinä tunteina pulttailee sitä siirtäjää runkoon ja tekee näin vähän aatteellista syntiä.

    Siksi minä kysyin "hiljaa & huomaamatta" sitä asiaa... 8-)

    ===

    AISI 4130 on siis standardi, ja Reynolds on putkivalmistaja, jonka kauppanimike tuo 520 on, joka täyttää em. standardin. Jos jokin muu valmistaja tekee samanlaista, niin he nimeävät omat putkensa omilla nimillään, ja jos tavara on aisi 4130 standardiin menevää, niin monesti näemmä putken "nimi" näyttää olevan tuon standardin nimi. Todellisuudessa tuote on siis tavallaan nimetöntä tavaraa. = Valmistaja on jokin täysin tuntematon suuruus. = halpaa aasialaista putkea siis. Asiahan ei kyllä nykyään ole enää mikään ongelma.

    Analysaattorit ovat halpoja nykyään, plasmaemissiospektrometri maksaa ehkä 200 000 tuhatta euroa ja röntgendiffraktiometri noin 300 000 euroa. Jos teollisesti jotain tuollaista hommaa tekee, laboratorion laadunvalvonnassa on ilman muuta ko. vehkeet. = Se "nimetön" tavara on käytännössä siis ihan yhtä hyvää alkuainejakaumaltaan. Laatuun päästään nykyisin missä tahansa, missä sinne laatuun halutaankin päästä.

    Jos putkessa on sivusauma, se on robotin tekemä. Kukaan ei ole niin pösilö, että ohjelmoisi sen väärin, jos tarkoitus on tosiaankin teollisesti TEHDÄ sitä putkea kilometri tolkulla päivässä. = Sauma on aina hyvää ja pääsääntöisesti yhtä vahvaa kuin putkikin. Ainoa asia on se, että sauma on _hieman_ korroosioalttiimpaa kuin muu osa putkesta. Hitsaussaumassa tavara käy nesteenä, ja aina siinä tapahtuu pientä erkaantumista. Pieni 1-2% titaanin lisäys vaikuttaa nimenomaan juuri tähän, sulassa saumassa oleva pieni titaani lisäys toimii apuliuottimena ja estää (vähentää) eri seosaineiden erkaantumista omiksi vyöhykkeikseen. Sillä ei ole mitään tekemistä lujuuden kanssa, muuten kuin että hitsaussaumasta tulee hiukan laadukkaampaa suuremman tasaisuuden takia. Pääsääntöisesti kuitenkin sauma aina ruostuu helpommin.

    Se AISI 4130 putki voi olla siis paksuudeltaan ja seinämävahvuudeltaan aivan mitä tahansa, koska putki ei ole yksikäsitteinen. Eri valmistajilla ostajat ja kohderyhmät vaihtelevat, ja tuotantoa eriytetään aina sen mukaan, mitä tarvitaan. Siksi sillä asialla, että Surlyssä on em. standardin täyttävää putkea, se ei kerro yhtään mitään mitään jostain toisesta materiaaliltaan saman tyyppisestä putkesta. Koska kaikissa putkissa on rautaa noin 90-95%, niin pääsääntöisesti ne ovat keskenään yhtä painavia ollessaan samoissa mitoissa. Eri laatujen painoerot tulevat näkyviin vasta toisessa ja kolmannessa desimaalissa. Minkäänlaiset eri laatujen painoerot ovat siis aivan täysin merkityksettömiä.

    Langster on ratarunko. Niissä pyritään keveyteen. Siksi sen muu jäykkyys huolestuttaa. Jäykkyyttä voi saavuttaa vain ja ainoastaan materiaalia paksuntamalla, koska jäykkyys riippuu vain muodosta ja paksuudesta ja aineen atomien välisistä vetovoimista, mihin viimeiseen ei voida millään käsittelyllä vaikuttaa. Ei auta karkaisu tai mikään muukaan muokkaus vaikka takomalla, alkuun jousto tulee vain ja ainoastaan atomaarisista vetovoimista. Muodon ja paksuuden määrittää se putkenvalmistaja. Valmistaja pyrkii valitsemaan niin kevyttä kuin mahdollista, että tuote myy ja on tässä tapauksessa sopiva edes käyttötarkoitukseensa.

    Ratapyörä on tarkoitettu radalle, ja se rata on tasainen ja sileä. Päätelmä: Ratarunko voi olla jopa heikko arkisessa käytössä, kun sillä rysäyttää esim. kuoppaan tai kaivonkanteen. Ottaisin esim. tuon 61 senttisen mieluummin paksumpana ja vahvempana ja niin, että se painaa jopa 2400+ grammaa, kuin että se painaa esim. vaikka 2000 grammaa. Samoin 800 gramman teräshaarukka olisi paljon mieluisampi kuin vain 600 grammaa painava.

    On tavallaan niin, että raskaammalle polkijalle putken laadulla on jopa huonontava merkitys rungolle. Koska: Laadukasta putkea käytetään vain kun pyritään keveyteen. Kun keveyteen pyritään, putkea myös ohennetaan. Kun putkea ohennetaan, AINA ja KAIKISSA TAPAUKSISSA putken jäykkyys alenee. Kun käytetäänkin nimetöntä ja vetolujuudeltaan huonompaa putkea, huonompaa vetolujuutta kompensoidaan kasvattamalla seinämävahvuutta ja kas kummaa, samalla kasvaa myös se jäykkyyskin mukavasti. Sopivan jäykässä ja paksussa rungossa sitten se lujuuskin on aivan huomaamatta kasvanut aivan riittävän lujaksi, niin ettei asialla ole enää mitään tosiasiallista merkitystä. On aivan ironista, että aina kun eri materiaaleista tehtyjä runkoja vertaillaan, valitaan aina se paras laatuinen ja siis ohuin ja kevein teräsrunko, ja sitten valitellaan juurikin sen puutteellista jäykkyyttä.

    Minulle sillä painolla ei ole merkitystä, mutta sillä on, ettei pyörä luikertele alla ja tunnu siltä, että tarakalla istuisi joku ylimääräinen liftari. Siksi minä välttelen näitä huippuhienoja runkoja, koska laadun mukana tulee keveys ja keveyden mukana ohut seinämäpaksuus ja pienempi jäykkyys. = Luikerteleva pyörä.

    Eipähän tule kalliiksi.

    Tuure

    -.-

    Voi kun nämä valmistajat ymmärtäisivät joskus, että _kaikki_ tekniset tiedot ovat merkittäviä ostopäätöksen kannalta.

    Lähetetty 23:20, 2.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  5. Tämä teräs-Langsteri on tällä hetkellä aivan uusi tuote joten tiedon/käyttäjäkokemuksien perään on ehkä vähän turha haikailla vielä tässä vaiheessa ja epäilen muutenkin vahvasti ettei Specializedilla ole ylipäätään mitään intressiä lähteä jakamaan kovin yksityiskohtaista tietoa rungosta tai sen materiaaleista.

    Kyseessä on suht. edullinen ja yksinkertainen runko muotipyöräilijöille jotka ovat kuulleet että teräs on todellista ja haluavat retro-tyyppisen "ratapyörän" mutta eivät jostain syystä osaa/jaksa/uskalla etsiä käsiinsä oikeaa sellaista.

    Ja kuten jo itsekin tuolla ylempänä mainitsit, ratapyörähän tuo EI todellakaan geometrialtaan ole vaan nimenomaan perinteinen maantierunko ratadropeilla varustettuna. No, eipä varmasti ohjaus ole pelottavan rauhaton eikä ole sitä kauhistuttavaa toe-overlappia.

    -> joista syistä en usko että se on kovin ohuesta putkesta rakennettu tai että siitä olisi yritetty saada mitenkään erityisen kevyt. Pikemminkin päinvastoin, kuvittelisin että se on nimenomaan suunniteltu kestämään rytyytystä epätasaisilla kaduilla ja mille kaikelle temppuilulle näitä pyöriä nykynuoriso nyt ylipäätään altistaakaan.

    Toisaalta jos tuo runko pelastaa edes muutaman vanhan hienon maantiepyörän tulemasta teurastetuksi (vaijeriviennit, vaihtajan korvake, maantiedropit..) jonkun apinan käsissä niin se on paikkansa mielestäni ansainnut.

    * * *

    Mutta Tuure, kun tunnut tietävän teräksestä yhtä ja toista, mitä muuten suuresti arvostan, niin kerropa samalla mielipiteesi tuosta putken karkaisusta josta tuossa jo jotain mainitsit:

    Jos rungon materiaali on "Heat Treated" tai mitä kaikkia ilmauksia tuosta nyt käytetään niin onko sillä mitään väliä? Miten se todellisuudessa vaikuttaa rungon ominaisuuksiin? Kannattaako siitä esimerkiksi maksaa enemmän?

    Jos sinä et osaa ajaa fiksillä niin älä tule kertomaan sitä meille.
    Lähetetty 23:46, 2.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  6. tya
    tya
    Profiili

    aluminium is real too, it just doesn't rhyme

    Lähetetty 0:04, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  7. tle88
    tle88
    Profiili

    Seuraava on täysin vapaasti assosioitua tajunnan virtaa, ja perustuu ajattelemisen kautta syntyviin päätelmäketjuihin. Se ei ole siis auktorisoidusti totta.

    Puhutaan ensin siitä raudasta. Kun sitä tehdään masuunissa, se malmi kuumennetaan hiilen kanssa ja rauta valuu sulana ulos. Rauta on aina oksideina, ja hiili pelkistää raudan takaisin metalliseksi raudaksi syöden sen hapen siitä rautaoksidiyhdisteestä. Rauta siis valuu metallisena nestemäisenä rautana ulos. Siihen on silloin luonnostaan liettynyt ja liuennut noin 4-5 % hiiltä. Hiili tekee raudan hyvin kovaksi ja hauraaksi. Se voi järjestyä raudan sisään useisiin geometrisiin muotoihin, liuskeeksi, suomuksi, pallomaisiksi kertymiksi etc.

    On kaksi ääripäätä, puhdas rauta, joka on hyvin pehmeää ja muokkaantuvaa, ja on hiilipitoinen rauta, mikä on haurasta. Säätämällä hiilen määrää välille 0,1-1,0 % saadaan jotain, mitä sanotaan teräkseksi. Kovempaa kuin puhdas rauta, mutta huomattavan paljon sitkeämpää, iskunkestävämpää ja teknisiltä käyttöominaisuuksiltaan parempaa, kuin liian hiilipitoinen ja hauras valurauta.

    Rauta on kiteistä ainetta, ja kun se jäähtyy sulasta tilasta, kiteet järjestyvät jonoihin ja riveihin. Kun seassa on jotain muuta, jonojen ja kiteiden väliset linjat poikkeavat ja pykältävät tosistaan. Syntyy avaruudellisia esteitä, mitkä estävät jonojen ja rivien liukumista toistensa ohitse. Karkaisussa atomaarinen liike pysäytetään äkkiä ja epäjärjestys on suurempi, ja tuloksena on vielä suurempi kovuus. Vertaa rakennetta vaikka tiiliseiniin, joista toisessa kivet ovat tasan päällekkäin, ja toisessa ne ovat ladotut normaalisti keskenään pykältäviksi rakenteiksi. Jälkimmäinen kivien asemoituminen suhteessa toisiinsa vastustaa ulkoisia voimia huomattavasti paremmin.

    Kun rautaan lisätään muita metalleja, niiden vaikutus on samanlainen. Tyypillisiä vieraita aineita raudan kidehilassa ovat kromi, vanadiini, molybdeeni, mangaani, boori, nikkeli ja koboltti. On selvää, että siellä on myös happea ja typpeä.

    Lyhyt kemian pikakurssi: Kaikilla aineilla, joiden järjestysluku on eri (= eri määrä protoneita) on siis myös eri määrä elektroneja. Elektronit ovat tilastollisilla radoilla ytimen ympärillä. Tilastollinen rata = ajattele elektronin paikka tiheyspilvenä ytimen ympärillä. Jos tuosta ottaa ajallisen otoksen, esim. ne kohdat, missä elektroni on 90% todennäköisyydellä, syntyy orgaanisesta kemiasta tuttu orbitaalikeila. ( Kai jokainen muistaa nuo ?) Tuo sama asia koskee kaikkia aineita. Muitakin kuin hiiltä.

    Jokaisella alkuaineella on oma tapansa järjestää oma elektronipilvensä semmoiseksi, että se saavuttaa luonnostaan matalan sisäisen energian tilan. Järjestymisestä seuraa se, että osa uloimmista elektronivöistä summautuu mutkikkaammiksi pilviksi, joiden tuloksena energiatila pienenee entuudestaan. Atomille syntyvät kullekin aineelle luonteenomaiset sidossuunnat, ja tyypillisesti niiden sopivien sidossuuntien vastakkaisella puolella ovat vastaavasti pienemmät hylkimissuunnat. myös ne vaikuttavat aineen rakenteeseen.

    Atomit ovat kuin siilejä ( siis se elukka, mistä törröttää piikkejä ) ja kun niitä pakataan samaan tilaan, aine on sitä lujempaa, mitä enemmän nämä sitovat keilat osuvat kohdakkain ja mitä vähemmän ne epäsitovat hylkivät keilat sitä rakennetta yrittävät avata. Nyt seuraa se asia, mistä ei olla yleisesti tietoisia: Tämä tilastollisten pilvien summautuminen JATKUU viereisten atomien kanssa. Syntyvät ns. molekyyliorbitaalit, joissa tilastolliset pilvet taas järjestäytyvät energiaperiaatteiden mukaan muotoihin, joissa on vähiten energiaa, ja syntyy uusia ainetta kasaan sitovia muotoja samoin kuin niitä hajottavia muotoja.

    Siksi lisäämällä sopivasti hiilipitoiseen rautaan (= terästä) lisää muita atomeja, sen sisään luodaan järjestelmä, jossa pyritään aineen kolmiulotteiseen rakenteeseen saamaan maksimi määrä sitä yhteen sitovia sidoksia, joita kuvataan noiden tilastollisten pilvien tiheytenä.

    Noille tiheyspilville voidaan antaa numeraalisia arvoja, ja niiden muotoja ja summautumisia voidaan laskea ja ennustaa tietokoneella. Isoilla sellaisilla, koska laskettavaa riittää. Tietokoneiden syntymisen jälkeen (tarkoittaen nyt 1980->) materiaalitekniikka on hypellyt aivan helvetisti eteenpäin, ja koska nykyisin yhdellä tutkijalla on työpöydällään jo suunnaton laskentateho, pöytäkoneella voidaan jo luoda semi malleja, joita sitten syötetään järeämmille koneille. Siksi materiaalitekniikka on kiihtynyt vielä entisestään. Aika lyhyessä ajassa viime aikoina on luotu uusia seoksia, ja uusia malleja yhdistää tavaraa toisiinsa. Tietokoneiden valtava kehitys alkaa hiljalleen summautua muihinkin tieteisiin, jahka sitä konetta opitaan paremmin käyttämään niissä hyväksi. Matemaattisilla malleilla siis nopeutetaan erilaisten abstraktioiden evoluutiota.

    Yksi lisäparametri ovat nyt nämä kiteytymistä ohjaavat ja sitä syntynyttä lopputilaa muokkaavat lämpökäsittelyt, joilla on yleensä jokin suoritusprofiili. Kun aine järjestyy lopulliseen kolmiulotteiseen malliinsa, myös sillä eri olotilojen kautta siirtymisellä on merkitystä, koska aineella on myös makroskooppinen rakenne sen kiteytymisen kautta. Aineella on "historia" , vaikka lopputilaa kuvaavat parametrit olisivat samat. Ei olekaan oikeasti merkityksetöntä, mitä polkua pitkin tilaan on tultu. Tämä sotii muutamia yleisiä perusperiaatteita vastaan, ja osoittaa, että asia on vielä entistäkin mutkikkaampi. (Lyhyesti: Vittumainen Juttu.)

    Minun tietoni eivät riitä siihen, että voisin sanoa, kuinka _tieteellisesti_perustellusti_ tuota lämpökäsittelyä vielä tehdään, vai onko kyseessä vielä tällä hetkellä satunnaisesti huomattu sivuilmiö, jota käytetään, kun se on kerran havaittu. Niinhän se ruostumaton teräskin keksittiin vahingossa, ja vasta 40 vuotta myöhemmin laserin diffraktio ja kahtalaistaittuminen ohuesta oksidipinnasta edes yleensä osoitti sen ohuen tiiviin oksidipinnan olemassaolon. Kemiallisesti sitä ei voida löytää, koska kerros on niin käsittämättömän ohut.

    Nyt tulee mutua niin että raikaa: Olen huomannut (lukenut) , että monilla ns. hi-tensile teräksillä on sellainen ominaisuus, että pitkään kestävässä syklisessä rasituksessa niiden ominaisuudet lähenevät toisiaan. 40, 50 ja 60 kiloa / neliömillimetri vetolujuutta edustavilla rakenneteräksillä syklisessä rasituksessa vahvempien laatujen ominaisuudet laskevat hyvin lähelle tuota alinta laatua. Kyseessä ei ole siis se ilmiö, että teräs väsyisi ja menisi rikki, vaan se, että kun rakennetta nitkutellaan, JOTAIN siihen luotua jännitystä ja steeristä estettä menetetään, ja teräs palaa siihen ikään kuin enemmän perus olotilaansa.

    Jotenkin minä ajattelen, että nuo lämpökäsittelyt edustavat samaa asiaa. Teräs on vangittu johonkin lujempaan olotilaansa jäähdyttämällä sitä erilaisten jäähdytysprofiilien kautta. Ja kun sitä terästä sitten nitkuttamalla ja rasittamalla atomaarisella tasolla muokkaa ja vanhentaa, ko. lämpökäsittelyllä luotu ominaisuus hiljalleen häviää.

    Sitä oli käytössä sellaisia teräksiä, joiden nimet olivat: COM 12.5 , SAT 14.5 ja EOM 16.5. Numeraaliset arvot kääntyivät siis 125, 145 ja 160 kiloa / neliömillimetri lujuudeksi, jotka ovat aika paljon enemmän kuin hi-tensile teräksen noin 50-60 kiloa / neliömillimetri ja Reynolds 531 mangaani-molybdeeni teräksen noin 80 kiloa / neliömillimetri. SAT 14.5 ja EOM 16.5 ovat siis lämpökäsiteltyjä booriteräslaatuja ja COM 12.5 ei ole lämpökäsitelty.

    Käsitykseni mukaan COM 12.5 ja SAT 14.5 ovat atomaarisella tasolla täysin samaa tavaraa, ja noin 15% vetolujuusero on saavutettu juurikin lämpökäsittelyn avulla. Kysymys siis kuuluu, että onko tuo korkeampi vetolujuustila pysyvä ?

    Vastaus: Minusta tuntuu, ja minä luulen, että se ei ole sitä. ( paino siis sanoissa tuntuu ja luulen )

    Kun rassaat runkoa miljoona kertaa, siis tuhannen kilometrin matkalla yksi irtokivi, laatansauma tai vastaava / metri täristyksellä, niin arvailisin tilan lauenneen ja SAT 14.5 olisi enää 1-5% prosentin päässä COM 12.5 laadusta.

    Palaako kovuus lepotilassa itsekseen ? Sanoisin että ei, koskapa sen luontiin tarvittiin se sopiva polku, joka ei siis synny satunnaisesti.

    Kannattaako taloudellisesti ? Sanoisin että ei, jos ajat sillä rungolla pitkään ja hintaero on vähänkään mainittavaa isompi.

    Lisäksi tullaan seuraavaan asiaan: Putken valmistaja kyllä voi tehdä lämpökäsittelyn, mutta tekeekö se rungon valmistaja sen sitten uudelleen ? Tuskin. Kun putki on hitsattu, se on hitsattu. Se jäähtyy sillä nopeudella, millä lämpö johtuu siihen putkeen ja mitä ilma pystyy jäähdyttämään. Jos se on karkenevaa laatua, karkenevuus profiili on se, mikä sillä on.

    En oikein mitenkään voi uskoa teolliseen valmistusprosessiin, jossa LOPPUTUOTETTA jonkin pienen valmistajan toimesta valtavilla kustannuksilla ja jatkuvasti energiaa, aikaa ja vaivaa käyttäen yritettäisiin parannella melko marginaalisin hyödyin. Jotenkin sitä ajattelee, että putkeen sujautetaan samasta tavarasta vahvikerengas siitä suusta sisään, jyrsäistään automaatilla vinosti putken päähän se sovitus ja jokin pyöröpöytä automaatti hitsaa rungon kasaan. Saumat hiotaan tai sitten ei.

    Vahvike putki tekee päädyt vahvemmiksi ja ohuemmalta kohden putki on sen putken valmistajan jäljiltä. Siten siinä kyllä sen putken varsinaisen valmistajan alkuperäinen lämpökäsittely säilyy... totta...

    Hmm. Sanotaanko näin: Minä ottaisin sen edullisen 12.5 laadun. Siihen 14.5 laatuun minä suhtautuisin epäillen, ja ajattelisin sen palaavan takaisin 12.5 laaduksi. Koska se 16.5 on kemiallisesti eri ainetta, ja ero on jo 25%, niin se voisi olla jo taas perusteltua. Etenkin jos hintaero on pieni.

    Ach - - - kysyt siis asiaa, mistä minä en tarpeeksi tiedä. Minusta pyörän runkoa ei voi eikä saa tehdä niin kriittisen kinttaalle lujuudeltaan, että näissä em. aineissa rungoksi tehtynä olisi oikeasti mitään eroa käytännössä.

    Jäykkyyseroa ei ole siinä alueella, missä runko saa toimia. Jos runko on vedetty aivan ohueksi, se ei ole enää jäykkää. Se ei yksinkertaisesti voi olla sitä, vaikka putkelle olisi tehty mitä tahansa. Atomaarisiin vetovoimiin ei voida vaikuttaa ulkopuolelta. Laadukas putki valitaan vain ja ainoastaan sen takia, että putkesta voitaisiin tehdä ohutta. Ja liian ohuesta teräsputkesta ei minusta tule hyvää pyörää, vaan se putki on silloin liian vetelää.

    Jos taas putkeksi valitsee paksumman ja jäykemmän, ja näin rungosta tulee napakampi ja käytettävämpi, niin melkein mikä tahansa laadukkaaksi teräkseksi mainittu aine on jo kelvollista lujuudeltaan ja lopputulos on aina riittävän vahvaa käytettäväksi.

    Teräsrungon määräävä ominaisuus ei ole se vetolujuus, vaan se putkien halkaisijan ja seinämäpaksuuden tuottama jäykkyys. Kun jäykkyys on kohdallaan, ja napakka, automaattisesti se vetolujuuskin on jo noussut riittävän suureksi. Jäykkyys pienentää sitä suhteellista liikettä, ja kun se on tarpeeksi pientä se liike, teräs kestää määrättömän pitkään.

    Koska kaikissa teräslejeeringeissä on rautaa noin 90% vähintään, se jäykkyyskin koostuu rauta-atomien keskinäisistä vetovoimista. Kun kidelinjat alkavat liukumaan, ollaan tilanteessa, mitä pyörän rungolle ei saisi eikä saa koskaan tapahtua. Liukuminenhan tarkoittaa pysyvää muodonmuutosta. Se, että jokin nappaa siellä liukuessa sitten kiinni ja jymähtää, ei muuta sitä, että rungolle ON tapahtunut jo jotain pahaa, mitä sille ei olisi saanut tapahtua. Tämän varaan ei voi laskea mitään. Sillä rungolla toki pääsee Tourissa sen päivän matkan loppuun saakka, mutta atomaarisella tasolla runko on jo silloin alkanut hajoamaan. Edes alkua tälle liukumistapahtumalle rungossa ei saisi päästä käymään.

    On yleinen tieto, että 0.9-0.6-0.9 kestää noin 75 kiloisella kuskilla määrättömän pitkään, ja kun mennään ohuempiin laatuihin, tuloksena on aina rajoitettu käyttöikä. En oikein voi edes nähdä syytä, miksi teräsrunkoa pitäisi tehdä kovin kevyeksi. Jäykkyys menee harakoille, ja runko on vetelä ja huono. Jos grammat vaivaavat, on paras heti siirtyä alumiiniin tai hiilikuituun. Ne ovat jäykkiä ja ne ovat kevyitä ja niillä molemmilla on rajoitettu käyttöikä. Niinhän se on sillä ohuella teräsrungollakin. Vasta riittävän vahva teräsrunko on ikuinen. Silloin se ei ole koskaan erikoisen kevyt, eikä se ole koskaan käytännössä ole kovin paljoa alle 2 kilon painoinen. Minä suhtaudun äärimmäisellä epäilyksellä kovin ohuisiin ja kevyisiin teräsrunkoihin.

    Tämä saattaa nyt vaikuttaa vähän oudolta tämä, kun väitän, ettei sillä äärimmäisen suurella vetolujuudella ole erikoisen määräävää merkitystä ja syy on seuraava: Vasta liikkeen pienentäminen nostaa rungon käyttöikää, liike pienenee jäykemmällä ja paksummalla putkella, ja automaattisesti riittävän jäykkä ja paksu putki on myös riittävän lujaa vetolujuudeltaan, kunhan se on ns. kunnollista terästä. Silloin on vähän turha maksaa siitä erikoisen eksoottisesta materiaalista, jos murto-osalla saadaan myös hyvää ja täydellisen pitkäikäistä tavaraa. Kukaan, joka viilaa grammoja ja hakee äärimmäistä keveyttä, ei valitse terästä. Teräksen valitsee se, joka haluaa ajaa samalla pyörällä 30 vuotta ja 50 000 ajokilometriä. - Noin ensialkuun.

    Minusta teräksen liki ainoa heikkous on korroosio, ja sekin ratkeaa jollakin ruostumattomalla Reynolds 953:lla. Se kyllä maksaa kauheasti.

    Jos minulta kysyt, kannattaako maksaa eksoottisesta ja erikoisen lujasta erikoisteräksestä, niin minun vastaukseni on, ettei kannata. Jotta siitä kalliista lujuudesta olisi jotain iloa, putki on tehty kevyeksi ja siis ohueksi, ja sillä teolla on vedetty roskiin kaikki ne syyt, miksi sitä teräsrunkoa alun perin piti arvostaa: napakkuus, hyvä tuntuma ja pitkä kestävyys käytössä.

    On unohdettu myös se selvä tosiasia, että pyörän runko on jousi, ja jousta arvostellaan aina sitä kuormittamalla. Rungot pitäisi tehdä käyttäjän oletetun painon mukaan, ja kukaan ei tällaisia tee. On täysin selvää, että 60 kiloinen, 80 kiloinen ja 100 kiloinen käyttäjä arvostelevat samaa runkoa täysin erilaisista näkökulmista. Ja vain yhdelle heistä ko. yksi runko voi olla sopiva, toiselle se on vääjäämättä löysä ja toiselle liian kova. En voi suhtautua kovin vakavasti testeihin, joissa tätä käyttäjien mahdollista painoeroa ei mitenkään huomioida. Sama koskee kiekkoja, ja jonkin fillarilehden testaajan arvio liian jäykistä kiekoista on hivenen huvittava, kun tietää testaajan painavan alle 60 kiloa. Ne testatut kiekot olivat ehkä liian jäykät, kyllä, mutta vain HÄNELLE. Olisi ollut fiksua siinä kirjoittaessa huomioida tämä asia. No, nyt se jää lukija oivallettavaksi, mutta se kertoo vähän vähemmän analyyttisestä suhtautumistavasta, jonka asian olisi pitänyt edes jonkun muun haaviin jäädä lehden toimituksessa.

    Valmiilla testeillä ei siis tee varsinaisesti mitään, kun ne tulokset koskevat vain ja ainoastaan sitä testaajaa. Jokainen joutuu itse loppupeleissä arvioimaan kaiken mahdollisen kaluston sopivuutta juuri itselleen, ja omiin käyttötarpeisiinsa. Minäkin olen iso ja raskas, ja painotan siksi sitä jäykkyyttä ja tukevuutta. Kun minulle on jäykkyyttä tarpeeksi, on lujuutta kertynyt siinä samalla aina aivan riittävästi.

    Jos rungon tarvitsija on kevyt, on tietenkin perusteltua ostaa keveämpää ja sirompaa kalustoa. Jos se runko ei vääntyile ja tunnu letkeältä, silloin se on myös tarpeeksi jäykkää, ja jos se on tarpeeksi jäykkää, siinä ei tapahdu sitä suhteellista liikettä kovinkaan paljoa. Silloin ei mikään myöskään sitä runkoa riko. Silloin se kestää pitkään käytössä.

    Tiivistelmä:

    Mielestäni lämpökäsittelyllä tehty vetolujuuden suurentaminen ei välttämättä ole täysin pysyvä ominaisuus. Näin siis luulen. Osta riittävän paksu ja jäykkä runko painoosi nähden. Näin siihen ei tule suhteellista liikettä liikaa, eikä se silloin mene rikki. Myös hyvä ajotuntuma vaatii riittävän jäykän ja juuri sopivan napakan rungon. Sopivan napakkuuden arvostelee sitten kukin itse. Sekin on varmaan osittain tottumiskysymys. Minusta se on sellainen, että mäen alla kovassa vauhdissa vastaan tuleva kaarre ei saa koskaan tuntua pahalta, vaan sen pitää tuntua ns. riemukkaalta. Rungon pitää joustaa, mutta sen pitää joustaa juuri sopivan vähän. Asia riippuu siis kuskin painosta ja mieltymyksistä. Mitä enemmän poikkeaa keskiarvosta, sitä enemmän on valintaan käytettävä aikaa ja pähkäilyä. Kun jotain hyvää tulee vastaan, niin asia kannattaa painaa mieleen.

    Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole. Teräsrunko on kohtalaisen simppeli kapistus. Vanhakin runko ollessaan käyttäjälle täysin juuri sopiva niin mitoitukseltaan kuin joustokyvyltään, voi olla aivan erinomainen ostos. Siksi minä aina jankutan siitä koko laskurista. Ensin pitää löytää se itselleen sopiva koko. Muokata sitä vielä oman ruumiinrakenteen mukaisesti johonkin suuntaan tyyliin pitkä selkä ja pitkät kädet = > suhteessa pitempi vaakaputki pyörään. Ja tietysti myös toisinpäin. Kun tähän asti on päässyt, niin sitten se rungon yleinen tukevuus ja jäykkyys ja vahvuus. Se korreloi aika hyvin sen rungon painon kanssa. Painavampi on jäykempi, koska putkissa on paksummat seinämät. Eri teräksen laadut ovat aina käytännössä saman tiheyksisiä ja siis samanpainoisia keskenään. Erot ovat mitättömiä. Siispä: painavampi runko = paksummat putkenseinämät. = Suurempi jäykkyys.

    Loput valintaperusteet sitten ihan oman maun mukaan. Kun joku merkki ja valmistaja on saavuttanut ison ja tunnetun ja legendaarisen nimen, niin sille saavutukselle on yleensä jokin ihan konkreettinen syy. Tietenkin on niin, että joku menestyksekäs kuski on voinut valita valmistajan sattumalta, ja näin tunnettuneisuus on tullut vähän vahingossa, mutta pääsääntöisesti menestyksekäs kuski ei aja huonolla pyörällä. Tunnetut merkit ja maineikkaat valmistajat yleensä varjelevat sitä "brändiään" hyvin huolella, ja panostavat siihen laadunvalvontaan.

    Sitä yksilöllisyyttään kannattaa vaalia muuten, kuin maksamalla maltaita jonkin pienen valmistajan epämääräisestä mukamas hifi tasoa olevasta tuotteesta. Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä niihin mainoksiin on kirjoitettu. Terve skeptisyys on hyväksi aina, kun joku haluaa Sinulta rahaa. Isoilla valmistajilla on enemmän pelissä, ja siellä on ihmisiä ihan varta vasten kyttäämässä sitä, että laatu on aina moitteetonta.

    Tuure

    Lähetetty 4:06, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  8. tle88
    tle88
    Profiili

    > Edes alkua tälle liukumistapahtumalle rungossa ei saisi päästä käymään.

    On siis niin, että osa putkista on ns. esivenytettyjä, että kidehilojen lukot olisivat jo napanneet kiinni. Tämä on kuitenkin kontrolloitua tekemistä. Jos ja kun putki alkaa venymään rungossa, ollaan aivan hallitsemattomalla tiellä voimien suhteen.
    Normaalissa käytössä tapahtuvat minkäänlaiset muodonmuutokset kielivät minusta siitä, että runko on alkamassa antamaan periksi. = On aika alkaa hankkimaan tukevampaa runkoa.

    Näin minä ajattelen.

    Tuure

    -.-

    Lähetetty 4:22, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  9. tle88
    tle88
    Profiili

    Ja tuolla ylempänä: plasmaemissiospektrometri maksaa ehkä 200 000 tuhatta euroa...

    Josko korjattaisiin tuo nyt pelkäksi 200 000 euroksi. = Ihan järkihintainen peli siis analysaattoriksi. Terästä kun ei tehdä PK yrityksissä. Ympärillä on yleensä monien kymmenien miljoonien investoinnit jo muuhun kalustoon.

    Ja noilla siis päästään 0,0003- 0,0007 %:n kokonaistarkkuuteen yhdellä 2-3 minuutin ajolla / teräsnäyte ja kerralla saadaan noin 30 haluttua alkuainetta sieltä ulos. Noille voidaan tehdä ns. universaali kalibrointi.

    Näistä arvoista sitten tietokoneohjelmat laskevat äkkiä kuinka paljon konvertteriin pitää lisätä kutakin alkuainetta, ja niitä on kilon parin kokoisissa paperipusseissa briketteinä. Mies tai automaattinen annostelija käy sitten kippaamassa nuo sinne sulaan teräkseen, ja jonkun ajan kuluttua otetaan uusi näyte. Parilla askelluksella teräksestä saadaan juuri haluttua tavaraa ja hyvinkin tarkasti.

    Tämän osaavat nykyisin kaikki. - Siis oikeasti halutessaan.

    Tuure

    Lähetetty 4:52, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  10. Smurf
    Smurf
    Profiili

    MY FUCKING GOD, miten PÄRäyttävää.

    näytössäni on 16 miljoonaa eri sävyä.. ihmisen silmä tunnistaa niistä ehkä joku muutama sata tuhatta.

    Langster Zteel magsaa joku 0,5 tuhatta rahaa.. mitä kuvittelen putkiston olevan?

    Lähetetty 7:04, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  11. Sherpa
    Sherpa
    Profiili

    Mä haluisin kyllä nähdä vielä jotain numeroita. Tai ainakin jonkun lähde luettelon.
    Äiti on opettanut ettei pidä uskoa ihan kaikkea mitä näkee internetissä.

    -Liian vanha muussaamaan.
    Lähetetty 7:33, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  12. tumäsanon, mitä juttuu, tämä piti oikein tuelta lukea

    I relax by taking my bicycle apart and putting it back together again.
    -Michelle Pfeiffer
    Lähetetty 7:54, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  13. duh, jos kiinnostaa numerot ja lähteet ni teknillisten oppilaitosten kirjastot jakaa kirjastokortteja kelle hyvänsä kun vaan viittii kysyä, sieltä tän saman saa vitusti pitemmässä muodossa

    propsit tuurelle kansanomaistamisesta ja epämääräistämisestä, nää on huippuluettavaa aamukahvilla ennenkun on päässy hereille

    tähän vielä kun sais kuvitukseks wiion kirjoista tuttuja partikkeliukkeleita hyppimään hilarakenteessa... <3

    - kylähullu
    Lähetetty 8:12, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  14. Eiha
    Eiha
    Profiili

    Oli kyl niin eeppinen postaus! Pitänee replyy joku päivä :D

    Lähetetty 8:22, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  15. K.M.
    K.M.
    Profiili

    Tuure=Teräsmies!

    Lähetetty 8:42, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  16. SuicideHub
    SuicideHub
    Profiili

    Melko tyhjentävää, arvostan, mutta...

    Ratapyöräthän - enkä nyt siis puhu langsterista - on (ainakin nykyään) suunniteltu siihen, että 90-kiloinen tunkkireisi tekee sillä maksimitoistoja etenemissuunnassaan lähinnä vaakatasossa olevalla alustalla, kun taas maantiepyörät on speksattu omassa lajissaan suorituskykyisemmälle max. 67-kiloiselle kynäniskalle vuorien ylitykseen. Kummassakohan paino ja jäykkyys merkkaa enemmän? Kun molemmissa on vielä sama painorajakin, mutta toisessa ämpärillisen verran vähemmän osia, joiden kesken paino jaetaan.

    Nuo suorituskykyisimmiksi suunnitellut maantie- tai ratapyörät pyörät eivät varmasti sovi henkilöille, joille painoa on siunaantunut reilummin. Nehän on suunniteltu suorituskykyisen mitoissa olevalle ajajalle. Ehkä joku crossari olisi hyvä vaihtoehto uutta tukevaa etsivälle.

    Lähetetty 8:43, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  17. konkeli
    konkeli
    Profiili

    Tldr.

    Mut siis, teräksinen lankesteri taitaa olla sitä ihan samaa tuubaa kuin joku bianchin pista tai joku muu bulkkituote joka pykätään jossain aasialaisessa tehtaassa johon sitten liimataan valmistajan tarrat jossain toisaalla. Pista taipui taksin kohdatessa, ei 90-kiloisen jantterin kaltoin kohtelemana kadulla. Kyllä se kestää. Joku slx-runko taas...

    ***Ei nää mitään saatanan taikamiekkoja ole vaan polkupyöriä.*** Jii/2013

    lisäys 01/2015: "vitun pällit"
    Lähetetty 8:54, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  18. tle88 - 6:54, 3.9.2009  » 
    Langster on ratarunko. Niissä pyritään keveyteen. Siksi sen muu jäykkyys huolestuttaa.

    Näkemykseni on päinvastainen. Ratapyörillä ei ajeta ylämäkeen, vaan mennään tasaisella maksimivoimalla runtaten. Siispä keveys on toisarvoinen jäykkyyden rinnalla.

    ^konkeli: Olisit lukenut, koska olet kommenttisi kanssa totaalisen yössä. Materiaali on sama, kuin bulkkipyörässä, mutta tärkein ominaisuus, eli sen vakiomateriaalista tehdyn putken seinämävahvuus on tuntematon. Pyöristä jotain tietävä voisi olettaa, että Reynoldsin markkinointinimellä myytävät putket olisivat jotenkin ohennettuja (lue: kevennettyjä eli heikennettyjä), mutta sitähän emme voi tietää, koska sitä ei kerrota.

    Production does not come with smooth welds. Written confirmation may support you in the unlikely event of a guarantee claim.
    Lähetetty 9:36, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  19. Minun henkilökohtainen inhoni teräspyöriä (ja teräsfanaatikoita) kohtaan perustuu pääasiassa yhteen järjettömän ohuesta putkesta tehtyyn hienoon pyörään ja yhteen paksusta putkesta tehtyyn tankkiin. Se hieno oli kevyt kuin mikä ja todella löysä. Pyörän oli (Tuurea mukaillen) suunnitellut pyöräilijä eikä insinööri, ja 62cm rungossa oli sama seinämävahvuus, kuin 48cm rungossa. Se pieni runko olis varmaan ollut tosi kiva ajettava.

    Nyt mulla on vain alumiinisia pyöriä ja ne ihanan kevyitä ja jäykiä.

    Production does not come with smooth welds. Written confirmation may support you in the unlikely event of a guarantee claim.
    Lähetetty 9:42, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  20. rokpete
    rokpete
    Profiili

    toi mainittu lanksetri on miusta tosi kivan värinen.

    *** Hidas ja hiljainen ***
    Lähetetty 9:44, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  21. konkeli
    konkeli
    Profiili

    asb - 7:44, 3.9.2009  » 

    tle88 - 6:54, 3.9.2009  » 
    Langster on ratarunko. Niissä pyritään keveyteen. Siksi sen muu jäykkyys huolestuttaa.

    Näkemykseni on päinvastainen. Ratapyörillä ei ajeta ylämäkeen, vaan mennään tasaisella maksimivoimalla runtaten. Siispä keveys on toisarvoinen jäykkyyden rinnalla.
    ^konkeli: Olisit lukenut, koska olet kommenttisi kanssa totaalisen yössä. Materiaali on sama, kuin bulkkipyörässä, mutta tärkein ominaisuus, eli sen vakiomateriaalista tehdyn putken seinämävahvuus on tuntematon. Pyöristä jotain tietävä voisi olettaa, että Reynoldsin markkinointinimellä myytävät putket olisivat jotenkin ohennettuja (lue: kevennettyjä eli heikennettyjä), mutta sitähän emme voi tietää, koska sitä ei kerrota.

    Mun mielestä se on vain halpa fillari. Eiks se hinta ole silloin tärkein ominaisuus? Tämä on tietenkin ihan silkkaa IMOa.

    ***Ei nää mitään saatanan taikamiekkoja ole vaan polkupyöriä.*** Jii/2013

    lisäys 01/2015: "vitun pällit"
    Lähetetty 9:50, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  22. Kyllä mäkin speksaisin tuotteen ominausuuksia noin syvällisesti...

    ..jos olisin hankkimassa kuurakettia.

    Lähetetty 14:09, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  23. kyttyra
    kyttyra
    Profiili

    Spessun sivuillahan tuosta on jo tarkemmat tiedot...

    wtpooh: "Helvetti, kyllä keski-ikäinen konttorirotta on kykenevä jos sen annetaan vaan olla ja toteuttaa itseään."
    Lähetetty 14:32, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  24. pahus
    pahus
    Profiili

    Nyt Tuuren lisäksi ASBikin obsessoi seinämävahvuuksista. Vanhoista muhvivehkeistä puhuessa se voikin olla olennaista, mutta nykypyörissä vaihtelee myös putkien halkaisija mikä taas vaikuttaa ihan helvetin paljon enemmän sen rungon jäykkyyteen kuin tuo seinän paksuus. Teräs on lähtökohtaisesti vahvempaa ja jäykempää kuin lelumiini, jos teräsputkien läpimitta kasvatettaisiin edes lähelle nykyaikaisten alumiinipyörien runkoputkien vastaavaa, niin olisi jäykkyyttää tarpeeksi vaikka Chris Hoylle. Alumiinista noita vaan tehdään enemmän ja halvemmalla, ja teräsväki kaipaa klassisen näköisiä laitteita. Hyvä näinkin, vaikka mä haluaisinkin ratarungon columbuksen XL-putkesta.

    Ja ei, ratapyörät eivät ole kevyitä. Uci:n 6,8:n kilon minimipaino on voimassa radallakin, mutta ei ole siellä minkäänlainen ongelma vaikka pyörissä on vähemmän osia kuin maantiellä. niiden sprinttereiden rungoissa on "muutama" kerros enemmän sitä hiilikuitua kuin maantievastaavissa. Käytännössä muilla kuin pyörivillä massoilla ei ole radalla mitään merkitystä, ja aerodynamiikka on aivan ensisijainen juttu.

    Pursuit of happiness.
    Lähetetty 16:44, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM
  25. pahus: Näytä mulle teräspyörä, jossa on jotain muuta, kuin tuota tuuman vahvuista vakioputkea.

    Mä obsessoin seinämävahvuuksista, koska tarvitsen 63cm (siis kuusikymmentäkolme) korkean rungon ja tykkään, kun pääsen runnomaan ylämäkiä. Paha yhdistelmä harjanvarrenvahvuiselle ohennetulle teräsputkelle. Tosin en mä oikeastaan obsessoi, koska ajan alumiinipyörillä, joissa järkevät överikokoiset putket ovat ihan jokapäivästä hommaa. Mua kiinnostaa tää pelkästään siksi, koska olen tekoinsinööri, joka haluaa omistaa paljon teknistä nippelitietoa. Ja myös siksi, että mä vihaan teräsfanaatikkoja. Suurin osa noista on typeryksiä, jotka vaan toistelee mantrojaan, kuin jotain raamatunlauseita. Kun saadaan tietoa lisää, niin teidän hölmöilynne katoaa mun internetistä.

    Production does not come with smooth welds. Written confirmation may support you in the unlikely event of a guarantee claim.
    Lähetetty 18:10, 3.9.2009, 9 years sitten. # Login to Send PM

RSS feed for this topic

Reply »

You must log in to post.

Yksivaihde.net » Pyöräverstas

Search with Google: