Fiksi-Info

Return »

Jos olet aloittamassa fiksi- tai sinkulaprojektiasi, lue tämä osio sekä linkit sivun alalaidasta ensin ja etsi sitten kysymyksiisi vastauksia foorumin puolelta ensin hakua käyttämällä. Jos taas olet jo muutamia projekteja hoitanut ja omaat hyvää tietoa erinäisistä huoltotoimenpiteistä ja komponenttien toimintaperiaatteista, standardeista, malleista ja ominaisuuksista, niin kanna kortesi kekoon ja kirjoita yksiselitteisellä nykysuomella havainnollistava artikkeli kuvineen valitsemastasi aiheesta.

Sisällysluettelo:

  1. Mitä ovat fiksit ja sinkulat?
  2. Runko, haarukka ja ohjainlaakeri
  3. Voimansiirto
  4. Kiekot
  5. Putkiosat
  6. Muut osat
  7. Kokonaiset pyörät
  8. Työkalut
  9. Hyödyllisiä linkkejä

Keskustelu tämän sivun kehittämisestä löytyy täältä.

1. Mitä ovat fiksit ja sinkulat?

Sinkula on yksivaihteinen polkupyörä, jossa on takanavassa vapaaratas, joka mahdollistaa polkemisen lopettamisen myös vauhdissa. Jalkajarrullisia pyöriä ei mielletä kuitenkaan tässä yhteydessä sinkuloiksi. Sinkulassa on hyvä olla jarru sekä edessä että takana. Jatkossa puhutaan vain fikseistä, mutta samat ohjeet ja tiedot pätevät myös vapaarattaallisiin sinkuloihinkin tietyin poikkeuksin.

Fiksi on kiinteävälitteinen sinkula, jossa takaratas on kiinteästi navan rungossa kiinni. Fiksillä ajettaessa polkimet pyörivät aina, kun takapyöräkin pyörii. Fiksillä voi jarruttaa kampien pyörimistä vastustamalla tai pyöriminen kokonaan pysäyttämällä – tätä kutsutaan skidaamiseksi. Fiksissäkin on kuitenkin hyvä olla vähintään etujarru asennettuna vikatilanteita, kuten ketjun katkeaminen, varten. Jaloilla jarruttelu voi myös rasittaa polvia yllättävän paljon.

Fiksin kasaaminen ei ole suurta rakettitiedettä eikä vaadi kummoisia mekaanikon lahjoja eikä myöskään suunnatonta määrää työkaluja. Peruspolkupyörässä on vasenkätisiä kierteitä korkeintaan kahdessa paikassa: keskiössä ja toisessa polkimessa. Kaikki muu on suoraviivaista ruuvin auki tai kiinni vääntämistä.

2. Runko

Fiksin rungoksi paras vaihtoehto on ratapyörä, mutta vanhemmasta maantie- tai retkipyörästäkin voi tehdä fiksin. Näitä kutsutaan myös konversioiksi, koska alkuperäiset osat ja käyttötapa on vaihdettu. Tärkeintä rungon valinnassa on takahaarukanpäät eli dropoutit, jonne takakiekon akseli kiinnitetään. Dropouttien tulee olla vaakasuuntaiset tai viistot, jotta akselia siirtämällä voidaan säätää ketju oikealle kireydelle. Uudemmissa rungoissa dropoutit ovat pystysuorat, jolloin säätövaraa ei ole vaan ketju kiristyy takavaihtajalla tai erillisellä ketjun kiristimellä.

Tässä havainnollistava kuva fiksiin soveltuvista dropouteista:

2.1. Rungon koko

Runkojen koot ilmoitetaan satulaputken ja vaakaputken pituuksina. Sopivan kokoisen rungon valinnassa kannattaa käyttää apuna tätä runkokokolaskuria. Tuloksista kannattaa valita aluksi joku lyhyistä mitoituksista ja niissäkin kannattaa ensin kokeilla lyhyen pään runkoja. Liian pitkään runkoon ei saa hyvää ajoasentoa, ja siitä seuraa mm. niska-hartiaseudun puutumista.

Käytetyn rungon hankkimiseen parhaita paikkoja ovat Yksivaihteen foorumi, Fillari-lehden tori, Fillaritori.com, Huuto.net, Keltainen Pörssi ja eBay sekä muut verkkokaupat. Uusia runkoja saa sekä kivijalkakaupoista että verkkokaupoista.

Kun runko on valittu ja hankittu, pitää hankkia runkoon sopivat osat. Fiksissä on tärkeää tietää, mikä rungon takahaarukan leveys on. Perinteinen ratarunko on 120 mm leveä, mutta vanhemmissa ratarungoissa sekä japanilaisissa keirin-rungoissa on käytetty myös 110 mm napoja. 70-lukulaisissa maantierungoissa ja sitä vanhemmissa voi tavata 120 mm takahaarukoita, joihin 120 mm leveä ratanapa sopii suoraan. 70-80 luvun taitteesta eteenpäin takanavat levisivät 126 mm leveiksi. Näihinkin runkoihin kannattaa laittaa 120 mm ratanapa, jonka akselille voi halutessaan laittaa muutaman prikan. 90-luvun taitteessa maantiepyörien takanavat levisivät 130 mm leveiksi, ja samaan aikaan pystyhahlot yleistyivät.

2.2. Etuhaarukka

Etuhaarukka koostuu rungon emäputken sisään tulevasta ohjainputkesta, jota myös kaulaputkeksi kutsutaan, sekä jaloista, joiden päässä on etukiekon akselille hahlot. Haarukan eteenviennistä puhutaan englanniksi rakena. Haarukan rake vaikuttaa pyörän ohjautumiseen ja ajotuntumaan yhdessä rungon emäputken kanssa. Jos rungolle tarkoitettu alkuperäinen haarukka ei ole käytettävissä, kannattaa uuden haarukan valintaan paneutua huolella, jotta pyörän käsittely on sujuvaa. Ohjainputken pituus ja paksuus tulee täsmätä rungon emäputken mitan kanssa. Liian pitkä putki on aina lyhennettävissä, mutta lyhyttä ei saa helposti pidemmäksi.

2.3. Ohjainlaakeri

Ohjainlaakerilla kiinnitetään etuhaarukka runkoon. Ohjainlaakerityyppejä on kaksi: perinteinen kierteellinen ja moderni kierteetön. Kummassakin tyypissä yhteistä on, että haarukkaan asennetaan laakerin alakooli, rungon emäputkeen ala- ja yläpuolelle laakerit ja nippu kiristetään ylhäältä.

2.3.1. Kierteellinen ohjainlaakeri

Kierteellisen ohjainlaakerin laakerikupit prässätään emäputkeen laakeriprässillä. Laakerikuulat voivat olla joko irtonaiset tai yhdistettynä häkillä. Asennuksessa vaseliinia ei kannata säästää. Kierteellisen ohjainlaakerin yläkooli kiristetään haarukan ohjainputkeen kiertämällä ja varmistetaan prikoilla ja lukitusmutterilla. Kierteettömän ohjainlaakerin kanssa tulee käyttää quill-stemmiä tai quill-adapteria, mutta näistä lisää kohdassa putkiosat.

2.3.2. Kierteetön ohjainlaakeri

Kierteettömiä ohjainlaakereita on sekä runkoon prässättävillä kupeilla että integroituina. Integroidulle laakerille on rungon emäputkeen tehty kiinteät kupit, joten sen asentamiseen ei tarvitse laakeriprässiä. Kierteetön ohjainlaakeri kiristetään ahead-stemmin alle laakerin kannen pultilla.

3. Voimansiirto

Fiksin voimansiirto koostuu runkoon kiinnitettävästä keskiöstä, keskiöön kiinnitettävistä kammista, kampeen kiinnitettävästä eturattaasta, ketjusta ja takarattaasta. Ketjulinja on ketjun keskilinjan etäisyys rungon keskilinjasta. Ratanapojen antama ketjulinja on n. 42mm, joten eturattaan tulisi olla samassa linjassa, jotta voimansiirrosta tulee toimivampi, hiljaisempi ja kestävämpi. Ketjulinjan sijainnin edessä määrittää keskiön ja kampien valinta, joten oikean parin löytämiseen kannattaa paneutua huolella, koska muuttujia on useita.

3.1. Keskiöt

Fiksikelpoisia keskiöitä on kierteiden puolesta noin kolmea tyyppiä: BSA eli britti, ITA eli italialainen sekä ranskalainen. BSA-kierteisen keskiön toisen puolen kuppi on vastakierteellä. Molemmat puolet avautuvat kun keskiöavainta painaa takahaarukan suunnalta alaspäin. Italokeskiössä on molemmilla puolilla tavalliset oikeakätiset kierteet. BSA- ja ITA-keskiöt voi joissain onnellisissa tapauksissa erottaa toisistaan irrottamatta keskiötäkin: suurin osa maantiefillareiden BSA-keskiömuhveista on n. 68 mm leveitä, kun taas ITA-muhvit ovat n. 70 mm leveitä.

Muutama muukin keskiötyyppi esiintyy edelleen eri tasoisissa pyörissä. Fauber-keskiöt, jotka ovat olleet sekalaisissa vanhoissa peruspyörissä yleisiä, tunnistaa keskiön suuresta halkaisijasta sekä kampien muodosta. Toinen ongelmatapaus on Ranskalaisten omat standardit.

3.1.1. Ranskalaiset

Kaikkein eniten pitää olla varuillaan, jos löytää kilpailukykyiseen hintaan ranskalaisperäisen rungon vailla keskiötä, satulatolppaa ja tangonkannatinta. Ranskalaiset loivat luovuudenpuuskassaan omat standardit näiden osien mitoituksille eivätkä suostuneet luopumaan niistä kuin vasta 90-luvulle tullessa. Ranskalaiskierteisten keskiöiden saaminen oli pitkään liki toivotonta, ja ainoa vaihtoehto oli kierteetön keskiö, josta taas seuraa ketjulinjavaikeuksia. Ranskalaiskierteisiä keskiöitä on taas tullut markkinoille, joten aivan täydellisen toivottomuuteen ei kannata vajota. Satulatolpat ja tangonkannattimet ovat ranskalaisissa millimetrimittaisia (esim. 25,0 mm ja 22,0 mm), ja niiden saatavuus on heikko. Peugeotit olivat yksi myydyimmistä maantiepyöristä Suomessa, joten näitä on valitettavasti paljon myynnissä.

3.1.2. Fauber

Fauber herättää tunteita. Fauberiin ei ole helppo vaihtaa kampia ja ketjulinja joko osuu kohdilleen tai ei. Fauberin kanssa pystyy elämään, jos osaa säätää sen hyväksi ja ketjulinjojen jumalvoimat ovat suotuisia. Fauber-muhviin voi vaihtaa kellofauber-keskiön, jos sellaisen jostain löytää. BMX-pyöriin on tehty fauber-adaptereja, joilla fauber-muhviseen runkoon voidaan asentaa tavallinen kasettikeskiö. Vastaavia adaptereita skandinaaviselle fauberille myy Espoossa toimiva Pyörätohtori. Fauberit ovat hyvin huollettavia ja oikein käytettyinä kestävät pidempään kuin muut keskiöt. Fauber on keskiönä varsin painava ja usein merkki muutenkin painavasta rungosta, joten monesti helpoin tapa selviytyä fauberin kanssa on välttää sitä tai hankkiutua siitä eroon.

3.2. Kammet

Keskiön akseli määrää, minkälaiset kammet voidaan ottaa käyttöön. Fiksikäytössä yleisin akseli on nelikanttiakseli, joita on saatavilla eri mittaisina ja muutamalla eri viisteellä. Nykyisin viisteitä on kaksi: italialainen (ISO) ja japanilainen (JIS). Viisteiden silmämääräinen erottaminen toisistaan on vaikeaa. Jos kammen ja akselin viisteet ovat eriparia, kampi ei asetu nätisti akselille. Näin pystyy turmelemaan kammen. ISO-viisteinen kampi ei pidä JIS-akselista.

Toinen asia joka kammissa vaihtelee on pulttijako ja pulttikehän halkaisija eli BCD. Maantie ja ratakammet ovat yleensä 5-pulttisia ja yleisimpiä BCD-mittoja ovat triplarataskampien 110 mm, Sakaen ja Ofmegan 118 mm, Shimanon 130 mm, Campagnolon 135 mm sekä ratakampien ja vanhojen Campagnolojen 144 mm.

Kampien pituudet vaihtelevat pääsääntöisesti välillä 165-175mm. Lyhyemmät kammet kannattaa valita konversiota tehdessä, koska tällöin polkimet eivät mutkassa kallistettaessa osu niin helposti maahan.

[kuva]

Kampia ja akseleita on neliskanttisten lisäksi myös muilla kiinnityksillä. ISIS-, Octalink- ja erilaisissa BMX-akseleissa ja kammissa on toisiinsa istuvat kolot, joilla kiinnitys tapahtuu.

3.3. Eturattaat

Eturattaaksi tulee valita kampien pulttijakoa vastaava, jotta kiinnitys onnistuu. Maantiekammista voi yleensä irroittaa molemmat rattaat samoilla itsestään tarrautuvilla pulteilla. Pulttien vastakappaleet ovat kuitenkin usein yhdelle rattaalle liian pitkät, mutta niistä voi viilata pari milliä pois jolloin samoilla pulteilla voi kiinnittää vain yhdenkin rattaan.

Etu- ja takarattaan piikkilukujen suhde sekä takarenkaasi ulkohalkaisija määrittää pyöräsi välityksen, eli sen kuinka raskas vaihde sinulla on käytössäsi. Välityssuhteita voi vertailla eri luvuilla, kuten piikkilukujen suhteella, yhden kammenkierroksen tuottamalla etenemällä sekä isopyöräisen penny-farthingin renkaan kooksi muunnettuina tuumina. Välityssuhde valitaan käytön ja maaston mukaan. Maasto ajossa käytetään kevyitä noin 2:1 suhteita, kaupunkiajossa n. 2.5 suhdetta ja radalla 3 ja ylöspäin. Välityssuhteita voi vertailla esimerkiksi tällä laskurilla.

3.4. Ketjut

Nykyaikaisissa polkupyörissä ketjun lenkin pituus on 1/2″. Ketjujen leveydet kuitenkin vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Fikseissä käytetään pääsääntöisesti 1/8″ tai 3/32″ levyistä ketjua. Ketjun leveyden määrää käytössä olevien rattaiden leveydet. Kapealle rattaalle voi käyttää leveämpää ketjua, mutta ei toisinpäin. Paras tulos tulee, jos molemmat rattaat ja ketju ovat samaa leveyttä ja ketjulinja suora.

3.4. Polkimet

Polkimia on lähtökohtaisesti kahtaa tyyppiä: lukkopolkimet ja avopolkimet. Fiksillä ajettaessa jalat on aina kiinnitettävä polkimiin, jottei alamäessä polkimet karkaa alta ja jotta poljinta voi painamisen lisäksi myös nostaa hidastettaessa.

3.4.1. Lukkopolkimet

Lukkopolkimissa käytetään siihen soveltuvaa kenkää, jonka pohjassa on klossi, joka kiinnittyy lukkopolkimen mekanismiin. Tällöin pyöritysteho kasvaa, koska kykenee vetämään poljinta ylös samalla kun painaa toista. Tätä kutsutaan pyöritykseksi.  Jalka irtoaa polkimesta taittamalla kantapäätä ulospäin polkimeen nähden.

Lukkopoljin-valmistajia on useita, näistä yleisin on Shimano.  Malleja on myös useanlaisia, mutta osaavan polkupyöräkaupan myyjä osaa osoittaa käyttötarpeeseesi sopivat polkimet. Maastopyöräilykengät on tarkoitettu myös kävelyyn, joten ne ovat monen valinta arkikäyttöön. Maantiepolkimiin sopivat kengät eivät sovellu kävelyyn.

Shimano SPD-poljin:

Maantiepolkimia:

3.4.2. Avopolkimet

Avopolkimissa ei ole mukana tulevaa kiinnitysmekanismia, joten tällöin polkimiin kiinnitetään varvaskoukut tai jalkaremmit, jotka pitävät jalat kiinni polkimissa ja ajajan säätelemässä pyörän käyttäytymistä. Tällöin polkemiseen voi käyttää mitä tahansa arkikenkiä, jotka mahtuvat polkimiin liitettäviin kiinnitysvälineisiin

Fiksikäyttöön suositellaan joko metallisia ratapolkimia tai bmx-avopolkimia, joita löytyy muovisina sekä metallisina. Muutkin polkimet käyvät mikäli niihin saa varvaskoukut tai jalkaremmit kiinni.
Jalkaremmien ja varvaskoukkujen kanssa kannattaa huomioida myös pyörästä irtautuminen eli varvaskoukkujen remmejä ja poljinremmejä ei kannata nykäistä ajon aikana niin kireälle, ettei niistä pääse irti. Tällöin saattaa tapahtua häpeälliset spedulipat.

Halutessaan käyttää bmx-polkimia, kannattaa tarkistaa kuinka korkealla keskiö rungossa on, koska polkimet ovat aika paljon leveämmät kuin rata- tai lukkopolkimet, ettei polkimet pääse osumaan mutkassa katuun.

Ratapoljin, varvaskoukku ja remmi:

BMX-poljin ja remmi:

4. Kiekot

Kiekko koostuu navasta, pinnoista, nippeleistä ja vannekehästä. Fikseissä käytetään yleensä 28″ eli 622 mm vanteita. Vanhemmissa retkipyörissä on usein käytössä 27″ eli 630 mm vanteet. Näille tarkoitettuja kumeja ei voi käyttää ristiin, vaikka koot tuntuvat olevan lähellä. Maastopyörissä vannekoko on 26″ eli 559 mm ja joissain aika-ajo- ja pienissä maantiepyörissä käytetään kokoa 650c eli 571 mm.

4.1. Navat ja takarattaat

Fikseissä käytetään yleensä ratanavallisia kiekkoja. Ratanapaan ratas kierretään oikeakätisille kierteille ja päälle kiristetään lukkorengas pienemmille vasenkätisille kierteille. Näin poljettaessa eteenpäin ratas pyrkii kiristymään, mutta voiman suuntautuessa taaksepäin lukkorengas estää auki kiertymisen.

Useat navat ovan ns. flip floppeja, jolloin kummallakin puolella napaa on rattaan kierteet. Jos napa on fix-fix, siinä on lukorenkaan kierteet kummallakin puolella kun taas fix-freessä toisella puolella on vain leveä rattaan kierre, johon saa kiinni BMX-vapaarattaan sinkulakäyttöä varten. BMX-vapaarattaan voi asentaa myös fiksikerteille, joten napatyyppiä valittaessa kannattaa päätyä fix-fixiin, jolloin esimerkiksi lukkorenkaan tai rattaan kierteiden korkatessa on vielä toinen puoli käytettävissä, mutta sinkulamahdollisuuskin on olemassa.

Rataratas ja lukkorengas:

[kuva]

BMX-vapaaratas:

[kuva]

4.2. Vannekehät

Fiksikiekkojen vannekehät ovat yleensä kapeita maantie-/ratakäyttöön tarkoitettuja kehiä, joissa voi käyttää 20-32mm levyisiä kumeja. Leveämmille kumeille kannattaa hankkia leveämmät kehät. Jos kasaat tai kasautat kiekkosi osista, muista että kehässä ja navassa tulee olla sama määrä reikiä pinnoille. Jos käytät jarruja, niin varmista, että kiekoissa on vannejarruille koneistetut jarrupinnat.

4.3. Ulkokumit

Fikseissä käytetään yleensä maantie- tai retkikumeja. Kumin halkaisija määräytyy kiekkojen mukaan ja leveys valitaan käytön mukaan tasaiselle alustalle riittää 20-25 mm tasainen sliksikumi, joka rullaa korkeilla paineilla loistavasti, mutta ei tarjoa vaimennusta tai suojaa iskuilta. Kaupunkiajoon soveltuu parhaiten  25-32 mm kumit, joissa on pistosuojaus estämässä läpi tunkeutuvia nastoja, lasinsiruja ja kiviä. Talveksi ja maastoon kannattaa valita nappulakuvioitu cyclo cross -rengas tai nastakumit. Pistosuojaamattoman kumin kanssa on mahdollista käyttää erillistä pistosuojanauhaa.

Skidatessa kumi kuluu nopeasti, joten tämäkin kannattaa ottaa huomioon ohuita maantiekumeja harkitessa. Muista noudattaa kumin kyljessä ilmoitettuja ilmanpainesuosituksia ja pitää kumeissa riittävät paineet, niin pyöräsi rullaa kevyesti. Kumeja on sekä taittuvina, että jäykkinä, mutta tällä ei ole valinnan kannalta väliä muuten kuin kuljetuksen kannalta: taittuva mahtuu pienempään tilaan ja jäykkä tulisi pitää aina oikeassa muodossaan.

4.4. Sisäkumit

Sisäkumeissa renkaan halkaisijalla ei ole niin suuri merkitys kuin ulkokumeissa, joten 28″ ja 27″ käyttävät samaa kumia. Valitse kumin paksuudelle sopivan levyinen sisäkumi, niin asentaminen on helpompaa ja kumi toimii oikein. Fiksikiekkoihin menee vain presta-venttiilillä varustetut sisäkumit ja korkeampi profiilisille vanteille tarvitset pidemmän venttiilin, jotta saat pumpattua kumin. Tarvittaessa voit hankkia myös venttiilin jatkopalat. Muita venttiilityyppejä on autoissakin käytetty Schrader ja perinteinen Dunlop-venttiili.

4.5. Vannenauhat

Vannekehän ja sisäkumin väliin tulee asentaa joko vannenauha tai -teippi estämään sisäkumin puhkeaminen pinnojen reikiin. Teippinä kannattaa käyttää tarkoitukseen tehtyä erikoisteippiä, joka kestää kovan paineen ja liima ei aiheuta päänvaivaa kastuessaan.

5. Putkiosat

5.1. Satulatolppa

Satulatolppa kiristetään rungon istuinputken sisälle kiristyspannalla, joka voi olla rungossa kiinteästi tai irrallinen osa. Satulatolpan paksuuden tulee täsmätä rungon istuinputken sisämitan kanssa. Yleisiä satulatolpan paksuuksia on 27,2 mm, 26,8 mm, 25,4 mm ja  31,86 mm, mutta tolppia valmistetaan 0.2mm välein varmasti pariakymmentä kokoa, joten yhteensopivuuden kanssa kannattaa olla varma. Satulatolppaa tulee olla rungon sisällä riittävän pitkästi, jottei rasitus kohdistu rungossa liian lyhyelle matkalle. Maksimikorkeus on yleensä merkitty tolppaan, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tolppaa saisi olla putkessa ainakin 5-7 cm materiaaleista riippuen.

Satula kiinnittyy kiskoistaan tolpan kiristys- ja säätömekanismiin, joka moderneissa tolppissa on kiinteä, mutta vanhemmissa irrallinen pantamallinen. Lisäksi BMX-satuloissa voi olla pivotal-kiinnitys.

Normaali moderni satulatolppa:

Pivotal-kiinnitys:

[kuva]

5.2. Stemmi eli ohjainkannatin

Stemmejä on kahtatyyppiä: klassinen quill-stemmi ja moderni ahead-stemmi.

5.2.1. Quill-stemmi

Kierteellisissä keuloissa käytetään ohjainputken sisään kiristettävää quill-stemmiä. Quill-stemmi irroitetaan avaamalla stemmin päällä olevaa kiristyspulttia sentti-pari ja pulttia kopautetaan sisäänpäin, jolloin kiila sisällä irtoaa ja stemmin voi vetää ulos.

Stemmin korkeutta voi säätää portaattomasti haluamalleen korkeudelle, kunhan pitää huolen, että putkea jää riittävästi haarukan sisään samoin kuin satulatolpissakin.

Stemmin pituus ja kulma tulee valita rungon geometrian, halutun ajoasennon ja ohjaustankovalinnan mukaan. Quill-stemmit ovat noin 50-130mm pitkiä.

5.2.2. Ahead-stemmi

Ahead-stemmi kiristetään haarukan ohjainputken ympärille ja sillä kiristetään myös kierteetön ohjainlaakeri. Ahead-tyyppiset stemmit ovat yleisiä moderneimmissa polkupyörissä, mutta sellaisen voi asentaa myös kierteellisellä laakerilla varustettuun haarukkaan käyttäen tarkoituksenmukaista adapteritolppaa.

Ahead-stemmi asennetaan siten, että ensin kiristetään stemmin päälle tuleva kansi, joka kiinnittyy haarukkaan asennettuun kiinnityspalaan eli käpyyn. Kun ohjainlaakeri on sopivalla voimakkuudella kiinni, kiristetään stemmi kyljissään olevilla pulteilla ohjainputkeen. Tässä vaiheessa pitää tarkastaa, että stemmi on eturenkaan suuntainen.

Ahead-stemmejä saa eri kulmilla ja pituuksilla sekä eri paksuisille ohjainputkille ja tangoille. Kannattaa siis ennen hankkimista varmistaa, että minkä kokoiselle itsellä on tarvetta.

5.3. Ohjaustangot

Ohjaustankoja on eri malleja eri käyttötarkoituksiin: droppitangosta saa jarrukahvojen kanssa kolme eri otetta, bullhorn-tangosta kaksi ja nousevista, suorista sekä taaksepäin taivutetuista viiksitangoista pääasiallisesti yhden. Tankoja on yleisesti kolmea paksuutta perinteinen maastokoko on 25,4 mm, perinteinen maantiekoko 26,0 mm ja näiden moderni ylikokoinen vastine eli oversize 31,8 mm. Tangon leveyteen vaikuttaa käyttötapa, hartoiden leveys ja tangon tyyppi. Liian lyhyeksi katkaistulla tangolla ohjaustuntumasta tulee kiikkerä ja kädet puutuvat helposti.

Ohjaustankoon asennetaan jarrukahvat ja otepaikoille joko tankonauhat tai tupit.

Riser-tanko:

[kuva]

Ratadroppi-tanko:

[kuva]

Bullhorn-tanko:

Viiksitanko:

6. Muut osat

6.1. Jarrut

Fikseissä käytetään maantiejarruja, koska vain harvoista fiksirungoista löytyy kiinnitystapit cantilever- tai v-jarruille. Varsinkin retkipyörissä on usein keskivetojattuja, jolloin jarruvaijerin kuori vaatii takana runkoon ja edessä ohjainlaakeriin stopparin. Sivuvetoisissa jarruissa vaijerin kuori yltää jarruun asti.

Jarrukahvojen ja -länkien yhdistelmissä pitää olla tarkkana. V-jarruissa kahva vetää vaijeria enemmän kuin maantiejarruissa, joten toisinpäin yhdistelmällä on vaikea hallita jarrutehoa ja toisinpäin taas pitoa ei löydy millään.

Jarruissa tärkein mitta on jarrulängen ulottovuus eli reach. Tämä mitta määrittää ne äärietäisyydet, joille jarrupalat voi asentaa kiinnityspultin keskilinjasta mitattuna. Maantiehaarukoissa reach on pienempi ja retkihaarukoissa pidempi. Ratarungoissa ei välttämättä ole paikkaa jarruille lainkaan.

Jarrukahvoja hankkiessa kannattaa tietää tangon paksuus, johon jarrua asentaa. Joissain jarrukahvoissa tulee mukana adaptereita, joilla kahvan voi asentaa eri paksuisiin tankoihin.

Vanhemmissa jarrulängissä kiinnityspultti tulee edessä haarukan kruunun läpi ja takana takahaarukan jarrusillan läpi, kun taas uudemmissa pultin vastakappale menee reiän sisälle ja pultti ei tule läpi asti.

6.2. Satulat

Satulavalinta tulee tehdä oman ruumiinrakenteen, mieltymyksen, käyttötarkoituksen ja materiaalin pohjalta. Nahkaiset satulat ovat oikein huollettuna ikuisia, mutta vaativat uutena reilusti sisään ajoa muotoutuakseen ja pehmetäkseen. Muovirunkoisissa satuloissa on enemmän muotoiluvaihtoehtoja ja ne ovat kevyempiä ja huoltovapaita. Satuloiden kiinnityskiskot ovat varsin yleisesti samaa standardia, joten tolppien ja satuloiden kanssa ei ole juuri yhteensopivuusongelmia.

Brooks B17 -nahkasatula:

Moderni muovirunkosatula:

7. Kokonaiset pyörät

[TULOSSA]

8. Työkalut

Kiinteävälitteisen polkupyörän normaaliin ylläpitoon ei tarvitse kovinkaan montaa työkalua:

Kiinto-/lenkkiavainta tarvitään yleensä takakiekon pois ottamiseen, eli takanavan muttereiden löysäämiseen. Yleensä mutterit ovat 15 mm, mutta 14 millisiäkin on kohdattu, joten koko kannattaa varmistaa. Myös jakoavain, jota myös ”mutterisorviksi” kutsutaan, käy. Jakoavainta käytettäessä kannattaa pitää huoli että työkalun leuat ovat tarpeeksi kireällä mutterin ympärillä, ettei avain pääse lipsahtamaan.

Markkinoilla on myös napoja joiden kiristys tapahtuu kuusiokoloavaimella.

Kuusiokoloavain on kuusiokulmapäinen avain, jolla pyöräilymaailmassa ruuvaillaa kaikenlaista. Lähtökohtaisesti fixedgear-henkilö tarvitsee 8 mm, 6 mm, 5 mm, 4 mm  ja mahdollisesti 3 mm avaimen. Erikseen ei kannata kuusiokoloavaimia ostaa, koska ne saa kivana settinä ja mukana tulee muitakin kokoja joita tarvitsee jos kiinnostuu pyörähuollosta enemmänkin.

Myöskään erikseen ei tarvitse hankkia risti-/talttapää ruuvimeisseliä, sillä markkinoilla on useaa erilaista multitool-työkalua, joista löytyy tarvitsemasi ruuvarit ja kuusiokolot ja jotka ovat kooltaan sellaisia, että ne voi sijoittaa vaikka taskuun ajon ajaksi.

Muita työkaluja joita saattaa tee-se-itse-henkilö tarvita:

9. Hyödyllisiä linkkejä