FatBike - elikkäs läskärikokeilu

tnts @ 0:57, 16. 2. 2017

Aloitetaan sillä, että en ole fatbike-ihminen millään tavoin - taannoin jopa uhkasin lopettavani pyöräilyn, mikäli normaalissa kaupunkiliikenteessä tarvitsee läskäriä liikkuakseen paikasta toiseen (kyseessä oli ne kuuluisat 2009-2013 lumitalvet).

Fatbike jakaa mielipiteitä, toiset rakastavat (oli se syy mikä tahansa) ja toiset hohottelevat.

Helppo tietysti hohotella jos ei tiedä käyttötarkoitusta. Niin paljon kuin rakastankin väärällä pyörällä väärässä paikassa ajamista ja itsensä sekä pyörän ominaisuuksien haastamista, olen yleensä alimitoitetulla pyörällä ylimitoitetussa paikassa.

Ja läskäri on ollut mielestäni ylimitoitettu kaikkeen.

Olen ollut jokseenkin väärässä.

Jotta voin sanoa läskäristä yhtään mitään, oli sitä päästävä kokeilemaan autenttisissa olosuhteissa. Taannoinhan pikkaisen kokeilin 2006ish fillarimessuilla Foxcompin maahantuomaa Surlyn Pugsleyta. Pyörältähän se silloin tuntui, mutta en silloinkaan oikein hahmottanut, mitä sillä itse tekisin.

Kävin tänä talvena Pyhällä lomailemassa ja siellä tuli mahdollisuus vuokrata läskäriä Bliss Adventurelta. Lapin talvi onkin lähinnä läskärin autenttisinta liikkumismaastoa, johon Suomessa päästään. Avoimin mielin hyppäsin siis satulaan.

Kuten mainittua, polkupyörältähän se tuntui: oli kaksi rengasta ja polkimet. Sama tunne oli kuin aikaisempana kokeilukertana, taivas ei avautunut eikä enkelit laulaneet.

Ensipuraisuksi kaahasin Pyhän hotellilta alas kevyenliikenteenväylää pitkin ja kurvailin kokeillakseni pitoa tamppantuneella lumella.

Pitoa oli, tosin luultavasti maasturissakin olisi siinä kohdassa ollut ihan samalla tavalla.

Sen minkä huomasi heti oli, että läskäri ei ole maasturi: keula ei nouse niin herkästi, johtuen suurimmaksi osaksi pitkästä akselivälistä. Myöskin rungon kulmat ovat sellaiset, että pyörä liikkuu parhaiten satulassa paikallaan istuen kahden ison renkaan välissä.

Itsehän tykkään ajaa pyörää suhteellisen aktiivisesti, välin heilutellen itseäni ja välillä pyörä oikeaan suuntan, sen sijaan että olisin vain kyytiläisenä.

Tämän tyyppinen ei läskärillä oikein onnistu tai ainakin se vie voimia kovasti. Huomasin sen viettämällä paljon aikaa hangessa kokeillessani, mitä kaikkea pyörällä voisi tehdä.

Pulleissa kumeissa on myös kimpoilu-ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että sen tyyppinen maastopyörällä ajaminen, johon olen tottunut on poisluettu - koska heilumisen ja pompottamisen tuloksena oli pyörän vastareaktiona kimmota vastakkaiseen suuntaan.

Nähdäkseni ja tällä kokemuksella fatbike sopii rauhalliseen ajoon ja/tai rauhalliselle pyöräilijälle.

Luulot oli otettu siis siltä saralta pois, joten oli aika palata siihen mihin pyörä olisi tarkoitettu, eli liikkuminen maastossa rauhakseltaan.

Alunperin tarkoituksenamme oli mennä ohjatulle pyöräsafarille, mutta päädyimmekin lähtemään keskenämme omin eväin samoille reiteille.

Puolet reitistä kulki suosittua ulkoiluväylää ja lumikenkäreittiä myöden. Polku oli täten kovaksi tamppaantunutta, hyvin rullaavaa lunta ja alla olevani suomalainen Pole kulki vauhdikkaasti ja kaahaaminen alamäkeen oli erittäin lystiä.

Toinen puolikas sisälsi moottorikelkan telan jälkeä ja tuulen umpeen puhaltamaa väylää. Yllätyksekseni, vaikkakin odotetusti pyörä ei liikkunutkaan ihan kaikkialla (niinkuin monesti mainostettu).

Leveä rengas toki kelluu helpommin, mutta perä upposi melko helposti pehmeään lumeen ja liikkuminen polkien loppui yllättävän nopeasti.

Takarengas kaivoi itsensä lumeen kevyimmälläkin välityksellä jopa varovaisesti möyrien, vaikka taluttaen kenkä ei uponnut muutamaa senttiä syvemmälle. Onneksi pyörää oli kuitenkin helppo tunkata eteenpäin.

Loppujen lopuksi ajelimme vajaan kaksi tuntia ja matkaa oli noin 15 km, josta noin neljäsosa oli taluttelua aavan reunalla. Ja olimme aivan loppu, mutta luonnossa liikkuminen on onneksi erittäin hauskaa.

Yhteenvetona siis: Läskäri ei ole maasturi ja sitä ja sillä ajamista ei tule ajatella samalla tavalla kuin maastopyörällä, ainakaan omalla kohdallani.

Fiilis pyörästä on enemmänkin retkipyörämäinen ja pystynkin kuvittelemaan, että siihen lastaisi kamppeita päälle ja kulkisi kestopäällystettä hankalampia paikkoja vaikkapa juuri Lapissa.

Vaikka moni läskipyöräilijä ärähtää takajaloilleen, kun sanotaan että pyörällä ei pääse kovaa, niin uhmaan siltikin sanomalla että läskärillä ei pääse kovaa (ainakaan kovin pitkään). MUTTA mielestäni kyseisellä pyörällä ei ole tarkoituskaan ajaa kovaa, vaan järkevää retkivauhtia, syystä että pyörässä on pitkä akseliväli (ja muu loivahko geometria). Leveät renkaatkin hidastavat sen verran vauhtia, että jos pyörällä hikoilee polkemalla niin paljon kuin jaloista lähtee, loppuvat voimat melko nopeasti (johon kommentti voisi olla: treenaa enemmän niin jaksat).

Pyhällä ajamistamme paikoista suurimman osan pystyisi ajamaan helposti maasturillakin ja vauhdikkaammin, mutta kuten mainittua, mielestäni läskäri on enemmän retkipyörä kuin tykittelypyörä. Nähdäkseni se sopii rauhalliseen, tasaiseen etenemiseen. Läskipyörä ja sen välitykset eivät säikähdä retkivarusteidenkaan painoa.

Suurimpana yllätyksenä kuitenkin tuli se, että rivien välistä mainostettu joka paikassa kulkeva pyörä ei kulkenutkaan polkemalla ihan joka paikassa ja pyörän ominaisuuksien marginaali tuli vastaan yllättävän nopeasti.

Loppujen lopuksi siis ulkoilu Pyhän maastoissa läskärillä oli hauskaa ja verrattavissa lumikengillä tai retkisuksilla liikkumiseen.

Kokemuksesta jäi erittäin positiivinen maku, vaikka läskipyörän mentävää koloa ei omaan talliin ilmaantunutkaan. Ainakin toistaiseksi tykkään tehdä retkeni kestopäällysteellä ja maastopyöräilyni taas maasturilla tykitellen.

Muistakaa että talvi ei ole este pyöräilylle.

-Paulus




3 Responses to “FatBike - elikkäs läskärikokeilu”

  1. romanovinkives Says:

    Mielenkiintoinen näkökulma ja ennakkoasenne on nähtävissä. Sun olisi varmaan oikeasti kannattanut mennä sinne ohjatulle pyöräsafarille niin olisit saanut paremman perehdytyksen lajin pariin.
    Muutenkin vertailu kapearenkaiseen on aika huono jos semmonen ei ollut mukana reissussa, tai et heittänyt samaa lenkkiä perään tavallisella maastopyörällä ja toisin päin seuraavana päivänä vaikka.

  2. Anonymous Says:

    Meitillä on itellä samat kokemukset läskipyörällä ajosta. Ihan hauskaa, menee aika helposti vaikessakin paikoissa mutta ite tykkää maastossa ajaa ketterällä maasturilla ja hyppiä ja pomppia ja kikkailla. Läskipyörä tuntuu semmoselta parisuhdetraktorilta, jolla kuljetaan tasaisen varmasti kohti avioeroa.

  3. 74330 Says:

    hyvät kommentit. Kives on laskeutunut sanoillaan juuri siihen mihin jokainen joskus joutuu vuorollaan menmään. Mutta nimetön ennustaa ja määrittelee paljon rohkeammin läskipyörän tulevaisuuden. Itte olen tallia katellu kans sillä silmällä olisko siellä tilaa ja todennu tän talven erittäin pienten kokeilujen jälkeen et tässäkin hommassa vuokrattu maastoajoneuvo on paras. Eli vuokraamon kautta aion mennä tunturiin läskillä. Niin olen päätynyt ajattelemaan. Mutta sanat saa syödä ja maitojunalla matkustaa. Hyvä Paulus

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.