Cyclocross

Velobia @ 20:59, 3. 1. 2017

Cyclocross on myös Velobiassa lähellä sydäntä.
Itselleni laji sopii erittäin mainiosti: kilpasuoritus kestää noin tunnin, ei välttämättä vaadi pitkiä harjoituslenkkejä ja kuumin harjoittelukausi ajoittuu sopivasti keväälle ja kesälle (ja näppärästi ruokkii criteriumkilpa-harrastetta).

Niille joille laji ei ole tuttu, avataan pikkaisen mistä on kyse.

Cyclocrossissa radat ovat melko lyhyitä, yleensä 2,5 - 4 kilometriä. Itsessään radan pohja on melko helppoa kuljettavaa (VPCXia lukuunottamatta), joka mahdollistaa suhteellisen sujuvan etenemisen cyclocross-pyörällä.

Rata saattaa sisältää kaikkea asfaltista hiekkatiehen, leveisiin polkuihin ja jopa ihan rantahietikkoakin.

wikipedia.org/wiki/Cyclo-cross

Haasteen lajinomaisissa radoissa tuovat tiukat käännökset ja kurvit, jalkautumisesteet (portaat, poikittaiset puut jne.), mahdollisesti lyhyet ja terävät nousut sekä tietysti se paljon puhuttu muta. Cyclocross-radoista tekee myös yllätyksellisen se, että kun vaikkapa 35-50 henkeä ajaa 5-7 kertaa samasta kohdasta, muokkaa se kyseistä paikkaa aina - jolloin ei oikeastaan koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen mutka pitää ajaa sillä ajatuksella, että se on uusi.

Tänäkin syksynä kompastelin käännöksissä, kun “tuttu” mutka olikin parin kierroksen jälkeen kiillottunut jääksi, eikä siihen voinutkaan painaa samalla lailla kuin aikaisemmilla kierroksilla. Ja toisella radalla oli toisin päin. Eli kovaksi tamppaantunut mutka, joka lähestulkoon heitti seuraavalle suoralle, olikin parin kierroksen jälkeen pehmentynyt niin, että mutka pitikin - konttaamisen jälkeen - ajaa pystypäin ja varovaisemmin.

(Cyclocrossin SM-kilpailurata 2017)

Tällaista rataa kierretään yleensä noin 50 minuuttia + kierros. Kalusto cyclocrossissa muistuttaa hyvin paljon maantiepyörää, mutta erojakin on. Pyörä itsessään on Suomessa saavuttanut suuren suosion monipuolisuutensa ja rengastilavuutensa takia. Cyclocross-rungossa on reippaasti tilaa mudalle eli pyörään mahtuu nappularengas aina mahdollisesti 45 mm:n asti. Pääosin cyclocross-pyörässä käytetään 32-35 mm:n nappularenkaita.
Tila isoille renkaille tietysti avaa mahdollisuuden lokasuojille jne. jolloin pyörä on erittäin kelvokas joka paikan höylä arkiliikkumiseen vuoden ympäri.

Ja tietysti koska muta ja muu rospuutto, pyörä on nykyään yleensä varustettu levyjarruin jotka pelaavat ikävimmilläkin keleillä mainiosti.
Perinteisesti pyörä on ollut varustettu cantilever-jarruin, mutta parina viime vuotena levyjarrut ovat kehittyneet sen verran, että lajin kansainvälinen kattojärjestö UCI salli levyjarrut kilpailuissaan.

Pyörässä ajoasento on lähtökohtaisesti pikkaisen pystympi ja lyhyempi kuin maantievastaavassa. Tämä siitä syystä, että pyörä kulkisi haluttuun suuntaan helpommin ja ohjattavuus pysyisi ketteränä.

Toki jos maantiepyörää ja cyclocross-pyörää aletaan vertailla, niin eroja on paljon muitakin. Mutta me tavalliset kuolevaiset huomaamme yleensä vain nuo ylläolevat, eli ei perehdytä tässä teknisiin tietoihin tämän enempää.

Cyclocross Suomessa on vasta viimeisen viiden vuoden aikana nostanut päätään ja kerännyt harrastajia ja kiinnostuneita.
Ja miksipäs ei, jos on tarkoituksena ajaa maastossa pyörällä johon löytyisi ehkä soveliaammatkin välineet, mikäs sen kivempaa.

Kilpailua on helppo seurata, ja jos rata on kivasti laadittu, koko kilpailun kulun näkee yhdestä tai kahdesta paikasta eikä sääntöjä tarvitse juurikaan tietää - nopein maaliviivan ylittänyt on voittaja. Tietysti oman haasteen tuo se, että kilpakausi on pääosin syksystä talveen ja harvemmin on sisätilaa mistä seurata. Untsikat ja pilkkihaalarit siis mukaan katsomoon.

Suomessa ei virallisesti ajeta cyclocrossia kuin kerran vuoteen eli SM-kilpailu. Tällä kertaa se järjestetään 8.1.2017 Helsingin Hietaniemen rannassa.
Suomen Pyöräilyunioni

Muutoin lehmänkellojen kolistely tapahtuu Helsingissä/PK-seudulla epävirallisesti aktiivisten harrastajien toimesta HelCX- ja VPCX-kirjainyhdistelmien alla.

Muuallakin innostuneesti ajetaan krossia, Oulu on ollut erittäin aktiivinen ja Tampereella sekä Turussakin on ajeltu.

HelCX edustaa lajinomaista kurvailua ja on syypää nykyiseen cyclocross-innostukseen isolle yleisölle.

Mikä VPCX?

VPCX on se instanssi, joka ensimmäisenä ajoi cyclocrossinomaisesti (50 min + kierros) 2006.
VPCX tarkoittaa Väärät Polut Cyclocross, jonka historia alkaa n. 11 vuoden takaa pienestä ryhmästä maastopyöräilijöitä, jotka innostuivat krossista. Tuolloin kävivät ajamassa krossilenkkejä, mutta monesti kävi niin, että löysivät itsensä usein samoilta maastopyöräpoluilta, joihin maastureillakin ajoivat.
Muinainen krossilegenda totesi: “nyt ollaan todella väärillä poluilla”.
Myöhemmin tuumivat, että tästähän saisi varmaan jonkinlaisen kilpailun aikaiseksi.
VPCX:n radat voivat olla mitä vaan, yleensä melko teknisiä kivineen, juurineen ja muine yllätyksineen. Tiikeriansatkin on mainittu.
Molemmat ryhmät löytyvät underground-osastosta ja sopivalla haulla Facebookista

Laji sopii kaikille iästä ja ajotaidosta riippumatta, ulkomailla on jopa ajettu lasten potkupyörälähtöjäkin. Cyclocross kivasti yhdistää maantiepyöräilijän ja maastopyöräilijän yhteisellä maalla puolivälissä. Lajissa tarvitaan lähtökohtaisesti yhtälailla ajotekniikkaa kuin pyörän hallintaa maastossa, sekä kuntoa ja “jalkaa” tykitellä helpot ja suorat pätkät lujaa.

Loppujen lopuksi kaikki ajavat sen tunnin verran mittari punaisella ja lopussa taputellaan olalle, hohotellaan, saunotellaan ja kerrataan siisteimmät kaatumiset ja muut kompuroinnit.

VPCX 2014: Herttoniemi from tnts on Vimeo.

Mutaisin terveisin.

Paulus

Kuvat: Colossi Cycling



Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.