Yksivaihde testaa: Cannondale joka sään ajohanskat Ruotsissa 1.1.2009!

Teksti: E. Plankton / Kuvat: J. Pikkurouva & E. Plankton

Yksivaihteen testiryhmä meni Ruotsin Tukholmaan testaamaan Cannondale -talvihanskojen pakkasenpitävyyttä heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Tässä raportti testistä.Valitsimme testin ajankohdaksi ovelasti vuodenvaihteen, jotta saisimme HETI alkuvuodesta kokemuksia uusista tuotteista. Reissuun lähdimme siis 31.12.2008, joka tarkoittaa sitä, että kun vuosi vaihtui emme olleet MISSÄÄN maassa, vaan kansainvälisillä vesillä (joka tarkoittaa TAX FREE -tuotteita ja erilaisia drinkkejä, mm mustikkashotteja! Mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää, heh heh…).

Kokeneina matkalijoina emme ottaneet stressiä vaan varasimme matkan Ruotsiin vasta edellisenä päivänä. Taisimmekin saada viimeisen ison kahden hengen hytin sekä paikat Buffet-ravintolan toiseen kattaukseen, jossa istuimme samassa pöydässä meille entuudestaan tuntemattoman Nummelalaisen pariskunnan kanssa. Naisen sisko oli töissä juuri tuolloin sillä samalla Viking Line Gabriella laivalla - mikä mieletön sattuma!Palataanpa kuitenkin vielä lähtötunnelmiin. Päätimme kotona yhteistuumin pakata kaikki tavarat lähettilaukkuihin (Chrome ja Bagaboo), jotta ei tarvitsisi kantaa käsimatkatavaroita. Tämä päätös helpottaisi huomattavasti liikkumista Ruotsissa, koska meillähän oli tietenkin pyörät mukana. Esimerkiksi isoa matkalaukkua ei ole kovinkaan helppo kuljettaa pyörällä. Ei edes maastopyörällä, jolla tällä kertaa olimme likkeellä (oli luvattu reilusti pakkasta, joten pelasimme varman päälle ja laitoimme leveää kumia alle jos olisi vaikka lunta - ei ollut).

Viking Line Gabriella lähtee Helsingistä Ruotsiin klo 17:30, joten olimme hyvissä ajoin autokaistan check-innissä jo 16:45, jotta meille jäisi hyvin aikaa lukita pyörät AUTO-kannelle ja tutustua hyttiin ennen kuin laiva lähtisi ja verovapaa myymälä aukeaisi. Tuli tietyllä tavalla aika ylväs olo, koska olimme AINOAT pyöräilijät. Lieneekö muille sitten iskenyt pupu pöksyyn kovan pakkasen takia?!?Pikaisen tarkistuksen tuloksena hytti vaikutti siistiltä ja yllättävän tilavalta. Pieni televisiovastaanotin oli kiinnitetty seinälle. Viking Line Gabriellan lähtiessä klo 17:30 olimme hyvillä paikoilla verovapaan myymälän edessä ja pääsimme heti sisään! Ostimme pullon kuohuviiniä, 6packin olutta, pari pulloa vettä ja kevyt coca colaa. Ostin myös itselleni todennäköisesti Ranskalaisen Eau de Toileten, eli miesten hajuveden. Ranskalaiset osaavat kyllä valmistaa hienoja tuoksuja, mutta poljinkampikeskiöiden kierteistä heidän ei kannattaisi ainakaan omia sotasaavutuksiaan enempää leveillä.

Verovapaiden alkoholituotteiden nauttiminen kesken matkan on kielletty lain toimesta, mutta nautimme salaa pullon kuohuviinia ja pari olutta (otin kotoa mukaan yhdet, jotka joimme jo ennen kuin autolautta oli lähtenyt Helsingin satamasta!) kannella 6 olevassa omassa hytissämme. Tämä on selkeästi taloudellisti kannattavaa, mikäli meinaa vähän “cupittaa”. Seuraavaksi olikin ruokailun aika ja siirryimme Viking Line Gabriellan Buffet-ravintolaan. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä sai ottaa lisää niin paljon kuin halusi. Ravintolassa oli myös paljon Venäläisiä juhlimassa vuoden vaihdetta. Täytyy  kyllä sanoa että sikäläiset naiset osaavat puketua upeisiin vartalon myötäisiin asuihin, VAU! Tuollaisen asun ilmanvastuskerroin pärjäisi varmaan velolla. Ttietenkin hame pitäisi vaihta housuihin, mutta tajuatte mitä tarkoitan :)Viking Line Gabriellan yökerhossa oli luvassa erikoisohjelmaa, koska oli uuden vuoden aatto: mm. tanssiesityksiä, sekä lähtölaskenta uuteen vuoteen. Säästimme myös rahaa hyödyntämällä erikoistarjouksen: pullo kuohuviiniä astiassa, jossa oli jäitä ja kaksi aitoa lasia (ei siis mitään muovia). Harvemmin sitä on ollut yhtä “äijä” olo kuin tuolla yökerhossa kun kulki daami toisessa kainalossa ja toisessa ämpäri kuoharia, VAU!Nukuttiin hieman siinä välissä, mutta Food Gardenin (laadukas ravintolakonsepti) aamiaisella odottikin yllätys: TAAS KUOHUVIINIÄ! Siitähän se päivä lähti mukavasti käyntiin. Rauhallisesti nautitun aamiaisen jälkeen vaihdoimme pyöräilyvaatteet ylle ja menimme alas autokannelle.

Koska laiva saapuisi Ruotiin vasta kolmen vartin kuluttua niin ehdimme hyvinkin tarkistaa renkaiden ilmanpaineet ja venytellä kunnolla. Talutimme pyörät aivan keulaportin tuntumaan autojen ohi, pääsimme siis laivasta ulos ensimmäisinä!Tukholma on Ruotsin pääkaupunki, joten nähtävää riittää. Erikoisuutena Ruotsissa on se, että siellä voi bongata Kuninkaallisia - niitäpä ei suomessa paljoa ole Kimi Räikkösen, Tero Pitkämäen ja Miisan lisäksi. No onhan tietenkin Tango Kuninkaita, mutta niistä taitaa melko suuri osa olla rattijuoppoja. Kelkka Kunkkuja tuskin voidaan laskea oikeasti kuninkaallisiksi, koska sehän on sponsorirahoilla järjestetty kaupallinen tapahtuma. Ruotsin kauneuskuningatar Prinsessa Madeleine on niin upea nainen, että hänestä on tehty lukuisia postikortteja. Itse olenkin näitä keräillyt vuosien saatossa. Madeleinellä on sisko, joka hänkin on päässyt postikorttiin. Siinäpä näyttävä sisaruspari! Kotimaastamme onkin vaikeaa keksiä yhtä näyttävää ja aristokraattista sisarusparia. Ehkäpä lähimmäksi pääsevät Von Hertzen Brothers tai Ismo ja Ilkka Alanko, jotka molemmat ovat pitkän linjan artisteja. Ilkka Alanko on ollut kiertueella Apulannasta tutun Jimi Pääkallon kanssa. Enpä usko, että monikaan nykypäivän keinotekoisista purkka-pop esiintyjistä saavuttaa samanlaista kiintotähden asemaa. Tuntuu että muutenkin näinä aikoina kaikki hitit ja nuosevat kyvyt jäävät tähdenlennoiksi, joita kukaan ei muista muutaman vuoden päästä. Hyvä esimerkki tästä on kyvynetsintäkilpailun voittanut super-bändi Gimmel, joka jäi katosi julkisuudesta lähes yhtä nopeasti kuin sinne nousikin. Toista maata ovat vanhojen aikojen suosikit ja sankarit. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi Jari Puikkosen legendaarista MM-hopeaa ja hyppypelkoa aiheuttanutta pahaa kaatumista Planicassa?

Lieneekö edellisen illan juhliminen vai kirpeä pakkassää karkoittanut ihmiset koteihinsa, mutta Tukholmassa oli varsin hyvät olosuhteen pyöräilyyn, nimittäin liikennettä ja ihmisiä ei ollut nimeksikään. Ruotsin pääkaupunki on rakennettu usealle saarekkeelle joten siltoja löytyy useita tarjoten samalla idyllisen merellisen maiseman.

Tunnetuin kaupunginosa lienee Gamla Stan, joka on täynnä upeita vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja (tässä vaiheessa maastopyörä oli kannattava valinta, heh heh). Gamla Stanissa on lukuisia mielenkiintoisia liikkeitä, joista voi tehdä todellisia löytöjä edullisten nahkatakkien ja viikinkivarusteiden muodossa. Tuoreita vohveleita on saatavana myös. Emme kuitenkaan suunnanneet heti aluksi niin sanottuun “turistirysään” vaan lähdimme kohti Södermalmin trendikästä kaupunginosaa. Valitettavasti suurin osa muotiliikkeistä oli vapaapäivän johdosta kiinni, mutta säästyipä rahaa. En kyllä usko, että tiukat trendifarmarit sopisivatkaan jalkaan, voisi olla HIEMAN tiukkaa reisien kohdalta :)  Pyöräilyn lisäksi käyn nimittäin kuntosalilla. En katsoisi kehonrakennusta harrastukseksi, se on enemmänkin elämäntapa. Reisiojentajien lisäksi suosikkilaitteeni City Gymillä ovat ylätalja, vinopenkki ja arm-curl eli hauispenkki. Salilla on kyllä tosi hyvä yhteishenki, koska kaikilla on sama päämäärä: kehon hyvinvointi.

Yksi ennalta suunnitelluista nähtävyyksistä Ruotsissa oli tietenkin Burger King (Hampurilais Kuningas). Tämä ravintola onkin siinä mielessä aivan erityinen, että Suomen demokraattisesta tasavallasta moista ei löydy. Lieneeköhän Ruotsin kuninkaalla ollut näppinsä pelissä tuon nimen suhteen? Onhan tietty Suomessakin ravintoala-alalla Vaasan pitsakuningas Rabbe Grönblom, mutta hänen arvonimensä on median keksimä, eikä aidosti aatelinen kuten Ruotsin Kuninkaalla Carl-Philipillä. Kahdeksan KILOMETRIN pyörälenkin jälkeen nälkä alkoikin olla siinä mallilla, että saapuminen Sergels Torgille oli erittäin tervetullutta. Pakollisen pulujen hätistelyjen jälkeen aloimme lukita maastopyöriämme ravintolan eteen kovin innostuneena. Tarkastettuani ketjujen voitelun ja lukon pitävyyden (HUOM: metroasema aivan vieressä, kannattaa olla tarkkana!) huomasin järkyttävän kohu-shokin: Burger King oli KIINNI ! ! !
Tämä oli musertava takaisku siinä mielessä että olimme käyneet aikaisemmin Mc Donald’s ketjuravintolassa kahvilla ja naureskelleet heidän tarjoamien hampurilaisten laadulle. Mielessä kävi jo, että jäisimme kokonaan ilman ruokaa ja joutuisimme nääntyneenä odottamaan Food Garden illallista…

Emme kuitenkaan heittäneet hanskoja tiskiin, vaan menimme Gamla Stanin välittömässä läheisyydessä olevan Irish Barin (Irlantilainen olutravintola) suojiin lämmittelemään ja miettimään vaihtoehtoja. Olipa muuten melkoinen yllätys kun tarjoilija puhuikin englantia! Olimme ennen matkaa kerranneet ruotsinkielen arkifraasit ja käyttäneet niitä jo koko laivamatkan tehdessämme tilauksia sekä ravintolassa että baarissa. Eipä tuo nopea kielenvaihdos sinänsä aiheuttanut ongelmia, koska olenhan toki nuoruudessani asunut Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa, joten “enkku” on kohtuu hyvin hallussa vaikka sitä ei päivittäin käytä puhumiseen, vaan ainoastaan muutamien suosikki internetpalveluiden lukemiseen. Joten tilattuamme “pintit” istuuduimme alas miettimään mitä vaihtoehtoja miellä olisi lounaan suhteen. Kävi ilmi että kyseisessä ravintolassa tarjoiltiinkin myös ruokaa, ja aivan kovin maittavan näköistä sellaista. Naapuripöydässä istui (aitoon)turkikseen pukeutunut slaavilaisneito, joka rouhi mehevän näköistä pihviä hyvällä ruokahalulla. Tässä vaiheessa ravintolan hintataso olikin ainoa seikka, joka sai meidät epäröimään ruokatilauksen tekemistä. Joten teimme poikkeavan, mutta hyvän valinnan: otimme harkinta-oluet. Nimittäin pienen kypsyttelyn tuloksena saimme loistoidean: käytimme GSM-matkapuhelinten ROAMING-ominaisuutta ja saimme yhteyden Internetiin, jossa menimme Burger Kingin kotisivuille. Eipä ollutkaan sinänsä yllättävää että Tukholmasta löytyi myös toinen Burger King ravintola! Otimme numeron ylös ja soitin sinne ulkomaanpuhelun. En tiedä johtuiko se innokkaasta odotuksesta vai mistä, mutta häkellyin kun lopulta Medborgarplatsenin ravintolasta vastattiin paikallisella aksentilla “Meedporjarplats burjerkin Mats!”. Menin sen verran lukkoon, että sain kysyttyä “Är ni öppet”, johon saatua myöntävän vastauksen sanoin “Fel nummer” ja löin luurin korvaan. MITÄ VÄLII, tärkeintä oli tieto että pääsisimme nauttimaan pitkään odotetut Double Whopperit (kerroshampurilaiset).

JENGI VÄHÄN KATTO kun kulautimme oluet ykkösellä ja ryntäsimme ulos Irlantilaisesta Ravintolasta. Matkaa oli noin kolme kilometriä joten poljimme sen kutakuinkin täysillä. Odotin toki kriittisissä risteyksissä tyttöystävääni (en tarvinnut karttaa, koska olin jo painanut mieleeni Burger Kingin sijainnin Irlantilaisessa Ravintolassa). Paikka oli lähes TÄYNNÄ ruokalijoita, mutta onnistuimme saamaan itsellemme pöydän ravintolan sisäänkäynnin vierestä. Tilauksen tekeminen ruotsiksi oli hieman triviaalia, koska ruokalistahan on englanniksi! Hetkan odottelun jälkeen saimme Double Whopper kerroshampurilaiset pöytään.

Voi sitä ensipuraisn makunautintoa! Suomalaiset todellakin jäävät paljosta paitsi. Laadukkaan aterian jälkeen olo oli kylläinen, mutta mieli teki vielä lisää, joten harkitsin jopa muutaman kerroshampurilaisen ottamista mukaan (Take Away –tilaus) laivalle. Onneksi muistin varauksemme Viking Line Food Garden ravintolaan, joten hillitsin  itseäni ja jätin tilauksen tekemättä. Ehkäpä ensi kerralla…

Tavallisten matkustajien jonottaessa kävelysilloilla kurvasimme tyylikkäästi pyörillä suoraan autokannelle – melko kätevää etten sanoisi.

Koska olin jättänyt aamulla muutaman oluen lavuaariin valuvan veden alle saimme heti kylmät ja raikkaat! Kylläpä teki hyvää pitkän päivän jälkeen. Ja siitähän se lähti niin sanotusti “uuteen nousuun”  Otimme toki nokoset, mutta heräsimme hyvissä ajoin, jotta ehdimme valmistautua Viking Line Food Garden –illalliselle. Viking Line Food Garden on sikäli mielenkiintoinen konsepti, että siellä voi yhdistää alkupalabuffetin (noutopöytä, ei rajoitusta) Ala Kartte –pääruokaan. Tämä onkin erittäin mielenkiintoinen ja melko harvinainen tapa nauttia ateria. Esimerkiksi RAX-ravintoloissa on myös noutopöytä, mutta se sisältää sekä alku- että pääruoat, eikä täten pitsoja voi tilata Ala Kartte –listalta. Päätimme hieman irroitella ja nauttia elämästä joten teimme spontaanin päätöksen ja tilasimme KOKO pullon kuohuviiniä. Kyllähän se taisi viereisissä pöydissä hieman herättää ihmetystä, mutta pidimme naaman peruslukemilla ja käyttäydyimme kuten tämä olisi meille ihan arkipäiväistä, heh heh. Vasikanposket vatsalaukussa siirryimme Viking Line yökerhoon tanssimaan bilebändin (Raili Eronen & The Twangers) tahdittamana. Meno olikin varsin vauhdikasta. Disco inferno! Vessareissun uhkapeli kannatti: voitin euron panoksella 15 kertaisesti yksikätisestä rosvosta. Sillä saikin sopivasti kolme kappaletta Viking Line kuukauden drinkkiä. Onhan noita hienompiakin discoja tietty vuosien varrella nähty, mutta Ruotsinlaivalla on se hyvä puoli, että jengi viihtyy siinä yhdessä discossa koko illan, joten meininki on taattu! Maissahan on hieman eri juttu, kun ihmiset vaihtavat ravintolaa kesken illan. Hyvä esimerkki tästä on KY Exitin ja Beer Academyn muodostama kompleksi, jossa ihmiset vaeltavat illan aikana ravintolasta toiseen. Lähistöllä on myös nykyään Seppo Koskisen omistama Royal Onnela, joka taitaakin olla Suomen hienoin yökerho. Eräs tuttavani on muuten viettänyt illan Seppo Koskisen Princess-jahdilla aitoa shampanjaa nauttien – varsinaista luksusta!

Voisin kyllä kuvitella itsenikin tuollaisen jahdin flybridgelle eläkepäivillä. Tosin kotimaassamme kelit ovat mitä ovat, joten ihan tuuristahan se riippuu koska sattuu hyvät kelit kohdalle. Toista se on esimerkiksi Kreikassa, jossa on lähestulkoon aurinkotakuu. Siellä purjehtiessa kyllä saa mainiosti väriä pintaan eikä palele! Yllättävää sinänsä että joskus ankkuria nostettaessa hiekan alta paljastuu sedimenttikerros ja ankkuri onkin aivan mutainen.

Sit herättiin ja poljettiin kotiin, oli vitun kylmä.